Tervetuloa Ilo olla yhdessä! - positiivisen kasvatuksen blogiin!

img
Sukset ristissä lasten kasvatuksessa? – 10 vinkkiä kohti sujuvampaa yhteistyötä

Mutta se on lapsen hyvinvointia ajatellen parempi ratkaisu.” jankkaan mieheni mielestä varmasti sadatta kertaa keskustellessamme lapsen kasvatuksesta. Meillä suurimmat konfliktitilanteet syntyvät lasten kasvatuksesta. Tässä kannan ammattikasvattajan taakkaa. Lasten kasvatus on minulle elämän arvoissa ykkössijalla ja ammattini puolesta tietomääräni on suurempi kuin puolisoni. Puolisoni on kuitenkin monella tavalla hyvä isä ja vaikka teemme asioita eri tavalla, ei se tarkoita kummankaan kohdalla huonompaa. Meillä vaakakuppia heiluttaa myös erilaiset kasvatustyylit lapsuudessa ja näiden kokemusten vaikutus kasvatustoiveisiin.

Emme kuitenkaan ole ainoita. Myös muilla vanhemmilla eri kasvatustyylit ovat yksi riitojen aiheista. Sukset voivat mennä ristiin myös työyhteisössä tai ristiriita olla vanhemman ja päiväkodin työntekijän tai koulun opettajan kanssa. Tuttua on myös ristiriitojen selvittäminen vanhemman ja lapsen valmentajan välillä.

Nämä kymmenen ohjenuoraa vievät lähemmäksi yhteisymmärrystä.

1. Ota puheeksi

Joskus tilanne voi olla se, että toisella ei ole aavistustakaan, millaisia toiveita, ajatuksia tai kasvatusarvoja sinulla on. Oletuksille on huono rakentaa yhteistyötä. Siksi kasvatuksesta kannattaa käydä avoimia keskusteluja ja olla avoin myös toisen tavoille. Heti ei kannata tyrmätä toisen ehdotusta eikä omaa tapaa tyrkyttää liian innokkaasti. Yhteisymmärrys löytyy yleensä avoimen tarkastelun kautta. Mitä ajatuksia ja toiveita teillä on? Mitä tunteita kasvatus herättää? Mitä tunteita toisen tavat herättävät? Mitä vaihtoehtoja tilanteen hoitamiseen mielestänne on? Mikä sopii teidän perheelle?

Monet tavat tulevat omasta lapsuudesta. Niistä kannattaa keskustella ja miettiä, miten ne vaikuttavat omaan tapaan kasvattaa ja mikä on niitten paikka teidän perheen kasvatuksessa.

Vanhemmat ovat lastensa asiantuntijoita ja hoitajat, opettajat ja muut kasvattajat usein kasvatuksen asiantuntijoita. Paras yhdistelmä syntyy yhdistämällä molemmat puolet. Vanhemmat osaavat kertoa parhaiten millainen heidän lapsensa on – temperamentiltaan, tavoiltaan, taidoiltaan ja osaamiseltaan. Näiden tietojen perusteella muut lapsen kasvatukseen osallistuvat voivat miettiä eri tapoja toimia lapsen kanssa ja tarvittaessa antaa myös vinkkejä vanhemmille kodissa käytettäväksi.

 

2. Jokainen tyylillään

Lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta, mutta ei samanlaisuutta. Lapsi oppii, että aikuiset toimivat samanlaisissa tilanteissa eri tavalla. Se ei luo ristiriitaisuutta lapsen mieleen.

Epävarmuutta ja ristiriitainen kiintymyssuhde voi syntyä jos sama aikuinen käyttäytyy hyvin epäjohdonmukaisesti. Välillä asioista voi tulla kovia rangaistuksia ja välillä ei tapahdu mitään. Rajat saattavat vaihdella ja aikuisen toiminta on ailahtelevaa. Lapsi ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapsi tuntee itsensä epävarmaksi ja hänen on vaikea luottaa tällaiseen aikuiseen.

Kuitenkin se, että vanhemmat toimivat eri tavalla tai työyhteisön aikuiset toimivat eri tavalla, ei ole lapselle ongelma. Lapsen sosiaalinen älykkyys kehittyy hänen seuratessaan aikuisten erilaista toimintaa. Hän oppii ymmärtämään, että eri ihmiset voivat samoissa tilanteissa toimia eri tavalla.

 

3. Jotain yhteistä, jotain omaa

On kuitenkin joitain asioita, joissa on hyvä vetää yhteistä linjaa. Kodin tai työyhteisön säännöt ja rajat ovat sellaisia, joiden tulisi olla kaikkien tiedossa ja yhdessä sovittuja. Kotona yhdessä sovittavia asioita ovat muun muassa päivärytmi, syöminen, kotiintuloajat, harrastustoiminta, peliajat, herkkupäivät, kaverien vierailut, yökyläilyt, rahan käyttö ja niin edelleen.

Nämä ovat kuitenkin yleensä samat asiat, mistä vanhemmat voivat olla hyvinkin eri mieltä. Keskustelu kannattaa kuitenkin aloittaa näistä. Sillä kun saa sovittua suuremmista linjoista, myös pienet asiat usein asettuvat uomiinsa. Asioita kannattaa miettiä tärkeysjärjestyksessä. Mikä on minulle tärkeintä, missä voin joustaa, millä ei ole minulle niin suurta merkitystä?

Jos tavat ja rajat vaihtelevat suuresti, voi lapsi alkaa suosia toista vanhempaa tai tiettyä kasvattajaa. Usein käy niin, että lapsi lähentyy sitä vanhempaa, joka suhtautuu lempeämmin lapsen toimintaan. Toisaalta lapsi voi tuntea tiukat rajat asettavan kasvattajan turvallisemmaksi kuin täysin vapaata kasvatusta toteuttavan. Lopputulosta on vaikea ennustaa.

 

4. Rohkeasti yhdessä kurssille ja koulutuksiin

Usein toivon pariskuntien osallistuvan yhdessä kasvatuskursseilleni tai vuorotellen peräkkäisille kursseille. Näin he voivat yhdessä miettiä kasvatusta samalta ajatus- ja tietopohjalta yhteisten harjoitusten kautta. Uskon, että ne tuovat vanhempia ja kasvattajia toisiaan lähemmäksi tai ainakin auttaa ymmärtämään toisen tapaa toimia.

”Minä tulin tänne, kun vaimo käski”, toteaa eräs mies kurssin alussa olevan esittelyn aikana. Hänen vaimonsa ei ollut käynyt kurssiani, mutta oli ilmeisesti sitä mieltä, että miehen tulisi. Mies kertoo, että heidän kasvatustapansa eroavat paljon toisistaan, eikä hän ymmärrä vaimonsa toiveita ja tapaa kasvattaa. Miehen mielestä vaimon tapa on juuri tätä ”positiivista ja empaattista juttua”. Huomaan jännityksen nousevan, mutta samalla mieleeni nousee ajatus ”haaste”. Vedän kurssin normaalisti ja  kurssin viimeisellä kerralla palautekeskustelussa odotan osallistujien ajatuksia ja tunteita kurssista. Sama mies toteaa:  ”Nyt minä ymmärrän, mitä hän on yrittänyt sanoa, kun sain teorian tähän taustalle.” Huokaisen helpotuksesta. Olen saanut viestini perille ja toivottavasti lähentänyt näiden vanhempien näkemystä lasten kasvatuksesta. 

Työyhteisön yhteiset koulutukset ovat myös omiaan viemään kohti yhteistä linjaa ja avointa keskustelua. Yksilökoulutusten lisäksi on siis erittäin tärkeää olla yhteisiä koulutuksia, joissa mahdollisuus tarpeeksi keskustella työyhteisön kasvatuslinjasta.

 

5. Huomaa hyvä kasvatuskumppanissa

”Todella hienosti sait hoidettua äskeisen konfliktitilanteen. Molemmat lähti tilanteesta hyvillä mielin. Todella hauska ratkaisu. En olisi itse kyllä keksinytkään.” kehun miestäni hyvin menneen tilanteen jälkeen. Mieheni hymyilee. Tiedän hyvän palautteen olevan tärkeää ja vahvistavan hänen uskoaan itseensä vanhempana. Sama toimii myös toisin päin.

Kun näet tilanteen, toiminnan tai tapahtuman, joka meni mielestäsi hyvin, kerro siitä toiselle. Annamme liian vähän hyvää palautetta toisillemme. Monesti todetaan, että ”kun ei kuulu mitään, niin se on hyvä juttu”. Hiljaisuus ajatellaan positiivisena, kun kukaan ei ainakaan valita. Tähän olisi hyvä saada muutos. Aina on hyvä antaa hyvää palautetta, kun on vain mahdollista. Kehu kasvattaja päivässä olisikin hyvä ohjenuora jokaiselle.

 

6. Vie valitukset verhon taakse

”Kiitos, että et puuttunut tilanteeseen. Rikoin varmaan ainakin kymmentä kohtaa sun kasvatusarvoissa.” toteaa mieheni huonosti menneen tilanteen jälkeen. Totean aluksi, että hyvä, että mieheni tietää, että ei mennyt ihan nappiin. Silloin tiedän, että tavoite on välttää tällaisia tilanteita. Keskustelua auttaa se, että kumpikin on tilanteesta samaa mieltä. Sitten on aika tuen ja kannustuksen. ”Seuraavalla kerralla menee paremmin.” totean loppuun.

Vaikka toinen toimisi vastoin omia tapojasi, siihen ei tule puuttua lapsen edessä, ellei ole aivan pakko. Ja jokainen varmasti tietää, millaisia sellaiset tilanteet ovat. Toisen toimintaa seuratessa, voi kuitenkin tulla tunne, että tietäisi paremman ratkaisun tai saisi hoidettua tilanteen nopeammin. Jos kuitenkin liian innokkaasti on menossa tilanteeseen, niin vie toiselta mahdollisuuden hoitaa tilanne omalla tavallaan loppuun. Tilanteen ratkaisu voi olla hyvinkin lähellä ja toisen puuttuminen viedä tilanteen takaisin alkupisteeseen. Hillitse siis näissä kohdin kielesi ja mielesi. Keskustelulle on aika ja paikka, mutta ei lapsen edessä.

 

7. Vaihda ohjaksia

Jos kuitenkin itsellä tuntuu tilanteessa hermot tai ratkaisut loppuvan, on hyvä ottaa hengähdystauko ja antaa tilanne toisen hoidettavaksi tai pyytää apua. ”Voisitko auttaa?” tai ”olisiko sinulla joku ratkaisu tähän tilanteeseen?” ovat hyviä yhteistyön avauksia. Joskus kaksi päätä toimii paremmin kuin yksi. Parhaimmillaan perhe tai työyhteisö on tiimi, jossa kaikki auttavat toisiaan.

 

8. Tue ja kannusta

”Mulla on niin huono äiti-fiilis” huokaisen ja lasken pään käsieni väliin. ”Olen taas kerran vetänyt aikataulun tiukalle, että ei voimavarat meinaa riittää, kun tarvitsisi kärsivällisyyttä.” valitan miehelleni huonosti menneen tilanteen jälkeen. Pinna kireällä olin ärähtänyt aivan turhan kovaa esikoiselle ja nyt molemmilla oli paha mieli tilanteesta.

Aina ei voi onnistua ja usein sisällä jyllää syyllisyyden tunteet huonosti menneen tilanteen jälkeen. Toisen moittiminen ei auta, vaan empatia vie eteenpäin.

Tässäkin tilanteessa parasta oli puolison halaus ja muistutus siitä, että hyvä kasvatus ei vaadi täydellisyyttä. Sen voimalla sai mentyä lapsen luo ja selvitettyä tilanteen. Anteeksipyynnön ja keskustelun jälkeen oli parempi jatkaa päivää.

Ole siis empaattinen ja kannusta. Asiat ratkeavat myös aikuisilla paremmin hyvän kuin moittimisen kautta.

 

9. Hyvä tarttuu

Miten saisin myös työkaverin/puolison innostumaan positiivisesta kasvatuksesta?”.

Törmään tähän kysymykseen usein. Toista ei voi pakottaa innostumaan, mutta niin kuin monet tunteet, myös innostus tarttuu. Ota siis apuun myötäinnostus. Ole itse esimerkkinä ja ympärillä kyllä huomataan sen vaikutus.

Eräässä työpaikassani sain aika pian aloitettuani työparikseni henkilön, jonka kanssa usealla työntekijällä oli ollut vaikeuksia ja moni jopa kieltäytynyt työskentelemästä kyseisen henkilön kanssa. Esimieheni kertoi minulle, että uskoi minun pärjäävän hänen kanssaan ja toivovan, että jotain omista positiivisista tavoista tarttuisi myös häneen. Rehellisesti minua jännitti todella paljon, mutta tartuin haasteeseen. En missään vaiheessa kritisoinut hänen tapaansa, mutta toteutin vahvasti omaa linjaani. Ratkoin tilanteita empatialla, kehuin ja kannustin lapsia ja toteutin vahvuuskasvatusta. Kehuin myös työtoveria aina kun siihen tuli tilaisuus. Hän oli esimerkiksi hyvin taitava keksimään erilaisia askarteluja ja erittäin järjestelmällinen. Jaoimme työtehtävät kummankin vahvuuksien mukaan. Näin vuosi meni hyvin ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Uskon, että positiivinen asenne yhteiseen tekemiseen ja hyviin asioihin keskittyminen auttoivat meitä toimimaan yhdessä. En nähnyt juurikaan sellaista toimintaa, mitä minulle oli aiemmin hänestä kerrottu. Kaikki negatiiviset asiat yritin kääntää oppimiskokemukseksi ja etsiä kaikesta jotain hyvää. Vuoden jälkeen kaikki olivat tilanteeseen tyytyväisiä.  

Voit myös tuoda ”tyrkylle” kirjallisuutta. Viedä kotiin tai työpaikan kahvipöydälle jonkun sinun kasvatukseen liittyvän lempikirjasi. Voi olla että kirja tuo hyviä keskustelunavauksia ja sitä kautta vie kohti parempaa yhteistyötä.

 

10. Tarvittaessa ui vaikka vastavirtaan

Yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä ja jokainen haluaa olla osa työyhteisöä. Mutta jos työpaikalla lentävät valitukset ja suhtautuminen kaikkeen on pessimistinen, voi helposti ajautua mukaan valittamaan – joskus aivan huomaamatta. Jossain vaiheessa voi havahtua olevansa todella kaukana omista kasvatusarvoista. Tämä vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Mä en vaan aio liittyä siihen valituskuoroon ja taistelen sitä asennetta vastaan. Joka päivä menen hymy huulilla, tervehdin kaikkia ja yritän levittää positiivista asennetta. Rakastan työtäni ja työpaikalla olevia lapsia enkä halua vaihtaa paikkaa, mutta aikuisten tapojen tulisi kyllä muuttua. Eikä ne jatkuvalla narinalla kyllä muutu.” huokaisee eräs kurssilaiseni. Nyökkään ymmärtäväisesti. Työyhteisön tuki on tärkeää ja sen tulisi olla voimavara eikä tuntua taakalta. Uskon kuitenkin, että yksikin ihminen voi saada muutoksia aikaan. Vaikka välillä tuntuu, että kulkee vastavirtaan tai taistelee tuulimyllyjä vastaan, saattaa se loppujen lopuksi olla paras ratkaisu pitkällä juoksulla.

Sama voi käydä toisen vanhemman kanssa. Liikaa toisen toiveiden mukaan meneminen ja omien tunteiden ja toiveiden tukahduttaminen, vie eripuraisuuteen ja voi etäännyttää puolisoita.

Vaikka on hyvä olla avoin toisen ehdotuksille ja tavoille, ei se tarkoita, että olisi luovuttava omistaan. Itselleen tärkeiden asioiden takana kannattaa seistä ja niiden puolesta puhua.  Tässäkin on kyse tasapainosta. Kummankin tulisi tulla kuulluksi ja parhaimmillaan – ymmärretyksi.

Mikä on sinun vinkkisi sujuvaan kasvatuskumppanuuteen? Miten te olette saaneet sovittua yhteisistä kasvatuksen linjoista? Jätä omat vinkkisi kommenttikenttään! 🙂

 

img
Yhdessä lapsen kanssa – kasvatuskirjahaasteen viikko 4

Käteeni ilmestyy kirja. Sitten lapsi käpertyy kainalooni ja katsoo minua silmissään toive ”Lue äiti”. Avaamme kirjan ja sukellamme sen avaamaan maailmaan. Useinkaan meidän lukuhetket eivät toteudu perinteisellä aikuinen lukee, lapsi kuuntelee asetelmalla, vaan hetket ovat sekoitus lukemista ja keskustelua. Pysähdymme usein tarinan keskellä ja pohdimme lukemaamme. Sen herättämiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia.

Yhdessä lukeminen tekee hyvää. Se vahvistaa aikuisen ja lapsen yhteyttä. Se auttaa lasta rauhoittumaan. Se lisää lapsen sanavarastoa ja kielellisiä valmiuksia. Lukemista kannattaa jatkaa, vaikka lapsi osaisi jo itse lukea.

Faktatietoja ja kirjavinkkejä lisää lue lapselle sivulta

 

Mitä lapsen kanssa voisi lukea?

Melissa Geourgiou: Lari kirjat

Näissä Lari kirjoissa käsitellään kahta aihetta, kasvun asennetta ja itsesäätelyä. Meillä kirjat tulivat heti käyttöön kuusivuotiaan kanssa, jonka kanssa näitä asioita vielä harjoitellaan. Kirjassa on tarina, jossa seikkailee Lari Lihapulla ystävineen. Tarinan lisäksi kirjassa on ohjeita vanhemmille/huoltajille asian lisäkäsittelyyn.

 

Avril McDondald: Jukka Hukka – sarja

Jukka Hukka – kirjojen kautta on lapsen kanssa mahdollista käsitellä eri tunnetiloja ja harjoitella tunnetaitoja. Kirjassa on tarina ja sen lisäksi harjoituksia, joita voi tehdä yhdessä.

Jukka Hukka – sarjaan kuuluu viisi kirjaa. Jukka Hukka ja Iso Hukka, jossa käsitellään surua ja menetystä. Jukka Hukka ja Varjohirviö, jossa käsitellään pelkoa. Jukka Hukka ja kirjava takki, jossa käsitellään ystävällisyyden taitoja. Jukka Hukka ja Lohikäärmevauva, jossa harjoitellaan rauhoittumisentaitoa ja itsesäätelyä. Jukka Hukka ja hirveä harmi, jossa käsitellään itsetuntoa.

Lisää Jukka Hukista täältä

 

Sari Markkanen: Tipsu ja oivallusten opus

Valitsin tämän kirjan aikoinaan messuilta sen takia, että sen otsikossa luki ”Tipsu”. Se oli isäni lapsuudessa minulle antama lempinimi. Ostohetkellä en tiennyt vielä, kuinka paljon tulen käyttämään kirjan tarinoita lasten kanssa.

Kirjassa on tarinoita muun muassa ystävyydestä, harmituksen käsittelemisestä, hengityksen hämmästelystä ja soimaavista sanoista. Kirjassa on suositus 6-11-vuotiaille, mutta itse olen käyttänyt kirjan tarinoita menestyksekkäästi jopa kolmivuotiaiden kanssa käsiteltävän asian ymmärtämiseen. Se johdattaa myös mindfulness harjoitusten perusasioihin.

 

Mitä sä rageet? – tunteita sikaolosta sairaan siistiin ja Mitä sä rageet? – lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Mitä sä rageet

Mitä sä rageet – kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäinen kirja on varhaisnuorelle tai nuorelle ja toinen on  vanhemmalle/kasvattajalle. Nuoren kirjassa matkataan itseensä, omiin tunteisiin ja pohditaan näitä tärkeitä taitoja. Kuinka tunnistaa eri tunteita, miten toimia tunteiden ja ajatusten kanssa sekä miten ne näyttäytyvät elämässä? Vanhemman kirjassa kerrotaan lapsen ja nuoren kehityksestä ja tunnetaitojen tukemisesta. Kummatkin ovat selkeitä ja varustettu kivoilla kuvilla. Paksuudesta huolimatta todella nopeita lukea ja tietenkin täyttä asiaa.

 

Parhaimmat tarinat ovat itse kerrottuja

 

Huomaa hyvä! – luonteenvahvuuskortit

Luonteenvahvuuskortit ovat erittäin hyvä väline lapsen kanssa luonteenvahvuuksien opettelemiseen ja käsittelemiseen. Kuvat tukevat tekstiä ja niitä voi käyttää myös kerronnan välineenä.

Teimme poikani kanssa tarinanpätkiä luonteenvahvuuskuvista. Katselimme kortin kuvaa ja mietimme kuka/ketkä ovat kuvassa, mitä kuvassa tapahtuu, mitä sitä ennen oli tapahtunut, mitä sen jälkeen voisi tapahtua ja millaisia tunteita kuvasta välittyy?

 

Mäkinen&Suvanto&Ukkola: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat. Lapsen kerrontataitoja kehittävä kirja

Tässä pääsimme kokeilemaan kokonaisen tarinan kerrontaa. Kirjasta löytyy siis kolme tarinaa pelkästään kuvin ja lapsen on tarkoitus kertoa niistä mieleen tuleva tarina. Sivuilla on myös ”apukysymyksiä”, joilla aikuinen voi tarvittaessa viedä tarinaa eteenpäin, mutta itse olen kokenut ne tarpeettomiksi. Lapsen tarinaa kuunnellessa huomasin niin samanlaisuuksia kuin eroja ajattelussamme. ”Vai sellaista sinulle tuli kuvasta mieleen” ja ”Näin ajattelit hahmon sanovan”, huomasin ihmetteleväni. Kirjan kautta pääsin tutustumaan myös omaan lapseeni paremmin.

 

Jokaisessa lastenkirjassa on mahdollisuus oivalluksiin

Useimmat lastenkirjat sisältävät jonkun opetuksen tai aiheen, mitä lapsen kanssa voi käsitellä. Itse käytän todella paljon kirjoja, sillä lapsen on usein helpompi käsitellä varsinkin vaikeita aiheita kirjan hahmojen kautta.

Olen kirjoittanut ilmaisen e-kirjan luonteenvahvuuksista. Jokaisen luonteenvahvuuden perässä on kirjavinkkejä, mitä tarinoita voi käyttää luonteenvahvuuden käsittelyn tukena. Lisää kirjavinkkejä voi siis poimia sieltä.

Kirjaan täältä —> Ilmainen e-kirja luonteenvahvuuksista

Vanhoja viisauksia ja uusia oivalluksia – kasvatuskirjahaaste viikko 3

Yliopistossa pääaineeni oli kirjahistoria. Olen perehtynyt varsinkin 1800-luvun lastenkirjallisuuteen ja mustaan pedagogiikkaan (mikä äärilaita nykyiseen positiiviseen pedagogiikkaan!). Opiskellessani ymmärsin, kuinka tärkeää historian tunteminen on. Jotta tietäisimme mitä olemme nyt, meidän on tunnettava historiamme. Uusin tieto ei ole aina parasta, vaan on hyvä myös tuntea aikaisemmat tutkimukset, teoriat ja ajatukset.

Mutta en ole aina ajatellut näin. Hetken ajattelin, että kaikki aiempi tieto on vanhentunutta ja vain uusimmat tutkimukset ja kirjat varteenotettavia. Olin uutuudenviehätyksen pauloissa. Viisi vuotta vanhat teokset tuntuivat aikansa eläneiltä. Kuitenkin halusin lukea laaja-alaisesti kaikkea historian varrelta, joten aloin lukea vanhempaa kirjallisuutta. Pian totesin, että ajatukset vaikuttivat tutuilta. Ja kappas vain, monet nykyiset teoriapohjat olivat aiemmissa teorioissa, historian kasvatusfilosofien ajatuksissa ja kirjoissa.

Uudella tutkimuksella on paikkansa ja se on tärkeää, jotta kasvamme ja kehitymme. Jotkut asiat ovat kuitenkin jo löytäneet paikkansa historiassa, joten ei kannata lähteä keksimään pyörää uudestaan.  Olisi hienoa nähdä, että enemmän annettaisiin tunnustusta niille, joilta alun perin ajatus on lähtenyt. Mutta ehkä tässä on sama ongelma kuin ensimmäinen liikuttajan todistuksessa. Kuinka voisi löytää ajatuksen ensimmäisen ajattelijan ja onko sellaista olemassakaan?

Miten sitten päästä hyvän kasvatuksen ytimeen?

Johtopäätökseni on.

Yhdistämällä vanhat viisaudet uusiin oivalluksiin pääsemme parhaimpaan lopputulokseen.

Jarno Paalasmaa: Maailman parhaat kasvatusajatukset

Jarno Paalasmaa on tehnyt tässä kirjassa hyvää työtä käymällä läpi historian kasvatusfilosofeja, heidän elämäänsä, opetuksia ja ajatuksia. Monen elämäntarinat ovat mielenkiintoisia ja opit oivaltavia. Omaksi suosikiksi nousi ruotsalainen Ellen Key, jonka ajatuksia varmasti tutkisin lisää, jos vielä opiskelisin.

Kirjaan Paalasmaa on koonnut omasta mielestään parhaimmat kymmenen. Tässä ei ole suomalaisia kasvatusfilosofeja, koska Paalasmaan mielestä he tarvitsisivat aivan oman kirjan. Odotan, että tämä kirja vielä jonain päivänä ilmestyisi.

Suurin oivallus kirjan parissa oli sen ymmärtäminen, miten kaukaa monet asiat ovat tulleet, kuten lapsilähtöisyys, lapsen kunnioittaminen, myönteinen suhtautuminen ja kasvattajan oman kasvun tärkeys. Tähän liittyvä surullinen ajatus on taas se, että miten nämä asiat ovat tiedetty jo vuosisatoja, mutta moni niistä on vielä kaukana käytännöstä. Miten monta vuosisataa voi vielä mennä ennen kuin nämä ovat arkipäivää?

Vanhoja viisauksia

Haluan tuoda myös esiin kaksi ei-niin vanhaa, mutta erittäin pätevää pohjaa vuorovaikutuksesta ja taitokasvatuksesta, josta olen myös itse poiminut ajatuksia. Olen pitänyt myös niihin perustuvia Toimiva Perhe- kurssia sekä muksuoppia vanhemmille ja muille kasvattajille – kurssia.

Thomas Gordon: Toimiva Perhe

Thomas Gordonin ajatukset ja kasvatusopit ovat lähteneet jo 70 – luvulta. Ne toivat aikoinaan huikean mullistuksen kasvatusajatteluun ja ovat vielä voimissaan. Gordonin oppeihin pohjautuvia kursseja pidetään ympäri maailmaa. Suomessa pidetään viittä erilaista Gordonin ajatuksiin pohjautuvaa kurssia.

Mielestäni parasta Gordonin ajatuksissa on lasta kunnioittava vuorovaikutus, lapsen oman ajattelun tukeminen ja tilanteiden molemminpuolinen ratkaisu. Tässä mallissa ei ole häviäjiä, vaan kaikki voittaa.

Kirja on hyvä alku, mutta suosittelen ehdottomasti kurssia. Kurssilla pääsee harjoittelemaan, kyselemään ja siirtämään paremmin teoriaa käytäntöön.

Lisää tietoa Gordonin toimivat ihmissuhteet ry:n sivuilta

 

Ben Furman: Muksuoppi – materiaali

Muksuoppi on kehitetty 90-luvulla Suomessa ja leviää tällä hetkellä Furmanin mukana ympäri maailmaa. Parasta muksuopissa on mielestäni taitoajattelu. Lapsella ei ole ongelmia, vaan puuttuvia taitoja. Lapsen osallisuus toimintaan sekä ratkaisukeskeinen ja kannustava ote tekee tästä lapsilähtöisen ja myönteisen kasvatustavan.

Olen käynyt aikoinaan muksuoppi ohjaajan ja muksuoppia vanhemmille ja muille kasvattajille kurssiohjaaja koulutuksen. Olen myös ehtinyt pitämään muutamia kursseja tästä vanhemmille. Juuri taitojen kautta ajattelu on monelle vanhemmalle ollut paras oivallus. Minkä taidon lapsi tarvitsee, jotta selviytyisi seuraavan kerran tilanteesta paremmin? Mitä taitoja ylipäätänsä lapsi tarvitsee juuri tässä kehitys- ja kasvuvaiheessa? Itselläni taitoajattelu on ehdottomasti yksi väline kasvatuksen työkalupakissa.

Pidän Furmanin kirjoista etenkin Olen ylpeä sinusta kirjasta. Esimerkiksi siinä esitelty juorukehu on meillä ahkerassa käytössä.

Muksuopin sivuille täältä. 

Uusia oivalluksia

Uusista oivalluksista haluan tuoda tässä esiin kaksi ajattelijaa.

Carol Dweck: Mindset

Rakastan Dweckin ajatusta kasvun asenteesta ja muuttumattomuuden asenteesta. Miten asenne vaikuttaa suuresti siihen saavutammeko täyden potentiaalimme vai jäämmekö paikoille lapsuuden leimoihin tai muiden ajatuksiin meistä? Tämä kirja muutti omaa ajatteluani. Ensinnäkin siitä, mitä ajattelen itsestäni? Tein itsetutkiskelua muun muassa siitä, mitä ajattelen haasteista ja miten otan vastaan kritiikkiä? Muutin myös tapaani puhua lapselle. Halusin alkaa tukemaan lapsen kasvun asennetta. Tavoitteena, että hän pitäisi haasteista, ei luovuttaisi helposti, näkisi harjoittelun tuloksellisena, oppisi virheistään ja ajattelisi takaiskut oppeina. Ylipäätänsä se, että lapsi näkisi sen, että aina voi muuttua, kehittyä ja kasvaa. Harjoittelun kautta taidot paranevat, eikä pysähtyisi muiden asettamiin ajattelun lokeroihin.

Barbara Fredrickson: Love 2.0.

 

Voiko rakkauden keksiä uudestaan? Ainakin Fredrickson lisäsi siihen uuden muodon: rakkauden mikrohetken. Pienen kohtaamisen toisen ihmisen kanssa, jossa kokee lämpimän yhteyden toiseen, tuttuun tai tuntemattomaan. Se voi olla hymy ja katseiden vaihto kassalla myyjän kanssa tai lapsen tuoma käpylahja hiekkalaatikolla. Tällaisen pienet rakkauden hetket lisäävät hyvinvointiamme ja siksi niitä tulisi huomata ja viljellä niitä ympärillämme. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus.

Yksi extra-ajatus

Monet saattavat ajatella Raamatun olevan täynnä ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa” tyylisiä ohjeita. Olen kuitenkin löytänyt sieltä ainakin yhden kohdan, jonka ajatuksen kasvatuksesta voin jakaa.

Kolossalaiskirjeen yhteiselämän ohjeista löytyy tällainen jae.

Kol 3:21  Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.

Näin on jo vuosituhansia sitten tiedetty, että liiallinen moittiminen johtaa masennukseen. Laittaa miettimään eikö vain?

Sopivalla yhdistelmällä tasapainoiseen kasvatukseen

En usko, että on yhtä teoriaa, menetelmää tai ajatusta, jolla voisi kattaa kaikki kasvatusasiat tai tilanteet, joita kohtaamme. Oma kasvatuksen työkalupakkini koostuukin eri ajattelijoiden oivalluksista, ajatuksista ja opeista. Oma kasvatustyylini on sekoitus vanhaa ja uutta. Mielestäni tärkeintä on löytää rakkaudellinen, myönteinen ja positiivinen kasvatustyyli, jossa vaikeisiin tilanteisiin voi löytää kannustavan ja lapsen kehitystä tukevan ratkaisun.

Mitä vanhoja suosikkeja ja uusia innostajia sinun kirjalistaltasi löytyy?

 

 

 

Täysiä kuppeja ja happinaamareita – Kasvatuskirjahaaste viikko 2

 

Yhtä tärkeää kuin lapsen kokonaisvaltainen kasvu ja kehitys, on myös aikuisen positiivinen kasvu. Aikuisen kasvu ei lopu lasten saamiseen, vaan monet ovat todenneet lapsien kasvattaneen heitä yhtä paljon kuin he lapsiaan.

Jo 1900-luvun alussa Maria Montessori totesi: ”Meidän tulee todella kasvattaa todella kasvattaa itseämme, jos aiomme kasvattaa toisia

Kirjoitin aikuisen positiiviseen kasvusta jo aivan blogin alkuvaiheessa: Aikuisen positiivinen kasvu

Tämän takia lasken kasvatuskirjallisuuteen myös aikuisten oman kasvun kirjat. Tämä sen takia, että aikuiset ovat lasten esikuvia ja malli lähtee aikuisista. Kun vanhemmat voivat hyvin, lapset voivat hyvin. Voimme myös opettaa vain niitä taitoja, joita itse osaamme.

Olen kuullut monia hyviä sanontoja liittyen omien voimavarojen huolehtimiseen.

Kukaan ei voi kaataa tyhjästä kupista
Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin
Täytyy laittaa happinaamari ensin omille kasvoille.

Paras omaan mielenmaisemaan sopiva lause on L.R.Knostin sanoma. Itsestään huolehtiminen ei tarkoita ”minä ensin” vaan ”minä myös”. Usein asettaa lapsien tarpeet edelle, koska ajattelee, että näin kuuluu tehdä. Jos kuitenkin unohtaa kokonaan itsensä ja uupuu, ei se ole lasten edun mukaista. Parasta olisi löytää tasapaino omien ja lapsen tarpeiden välille.

 

Mitä kirjoja suosittelen aikuisen kasvun tueksi?

Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen materiaali

Olin erittäin iloinen Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen materiaalista. Hienoa, että suomenkielellä on helposti sisäistettävä, kattava ja monipuolinen positiiviseen psykologiaan pohjautuva henkisen hyvinvoinnin perusteos. Hyvän mielen tehtäväkirja toi vielä konkreettisemmin harjoitukset ja pohdinnat elämään. Kirjan taitoja oli helppo käydä viikko viikolta läpi harjoitusten muodossa. Kortteja käytän kursseillani, mutta toimivat myös kotikäyttöön.

Martin Seligman: Authentic Happiness (suomenkielisenä Aito Onnellisuus), Flourish ja Learned Optimism

Martin Seligman on yksi positiivisen psykologian ”isistä” ja on vuosikymmeniä tutkinut positiivista psykologiaa. Hän on kirjoittanut kukoistuksesta, onnellisuudesta, vahvuuksista, optimismista ja elämäntyytyväisyydestä useita teoksia.

Voisin laittaa tähän vaikka kaikki Seligmanin kirjat, koska jokaisesta voi mielestäni oivaltaa ja oppia jotain itsestään ja elämästä. Itse en ole koskaan ole kokenut yhdenkään Seligmanin kirjan lukemisen olevan hukattua aikaa. Jokaisesta kirjasta jotain pientä hyvää on jäänyt elämään.

Sonja Lyubomirsky: The how of happiness (suomenkielisenä Kuinka onnelliseksi?) ja The Myths of Happiness

The How of Happiness Tästä kirjasta sain ensimmäiset konkreettiset harjoitukset, mitä aloin käyttää elämässäni ja tämä kirja on myös osa Ilo olla minä! – kurssiani. Kirjasta löytyy monia tutkimuksissa todistettuja elämäntyytyväisyyttä lisääviä harjoituksia. The Myths of Happiness kertoo mitä tutkimukset kertovat onnellisuudesta ja `mitkä asiat vaikuttavat ihmisten elämäntyytyväisyyteen. Mikä vaikutus on rahalla ja rakkaudella? Miten anteeksianto tai kiitollisuus vaikuttaa onnellisuutta? Monia hyviä ajatuksia siitä, mitä kannattaa asettaa elämän arvoiksi ja kuinka käyttää aikansa on noussut tämän kirjan ääressä.

Emma Seppälä: Elä onnellisemmin

Tämän luin aivan äskettäin ja tuli itselleni ainakin tarpeeseen. Vaikka otsikko ja kansikuva antaa mielestäni kirjasta hieman heppoisen kuvan, oli sisältö asiaa. Tärkeitä itsemyötätunnon, joutilaisuuden ja hidastamisen taitoja. Välillä tuli mieleen vuosien takainen lempikirjani Carl Honoren teos Slow. Tässä oli kuitenkin paljon enemmän ajankohtaista tietoa ja laajempi aihealue. Itselleni kolahti suurimmin kappale itsekritiikistä ja sen vaaroista sekä kiireen ja pahan stressin vaikutus luovuuteen. Uskon, että saan tästä paljon antia tuleville vuosille.


Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus

Kasvattajalle on erittäin tärkeää läpikäydä ja hyväksyä oma lapsuutensa sellaisena kuin se on. Välillä se ei ole helppoa ja monet ovat eri muotoisissa terapioissa vuosia ja käyvät läpi lapsuutensa tapahtumia ja asioita. Näet lapsuutesi sitten hyvänä tai vaikeana aikakautena, sen hyväksyminen osaksi omaa elämäntarinaa, auttaa sinua vanhempana ja kasvattajana. Lapsuuden muuttaminen voimavaraksi ja oppimiskokemukseksi auttavat sinua jättämään edellisen sukupolven taakan ja ottamaan mukaan vain hyvät ja opit. Tämä kirja herätti itseni pohtimaan omaa lapsuutta ja siihen liittyviä iloja ja taakkoja.

Olisiko sinulla vinkata joku aikuisen henkiseen kasvuun liittyvä hyvä kirja?

img
Sähköaitoja vai opasteita? – lapsen positiiviset rajat

Lapsen hyvinvoinnin ja turvallisen kehityksen kannalta lapsella on oltava rajat. Positiivinen kasvatus ei kuulu salliviin kasvatustyyleihin, vaan kasvatukseen kuuluu rakkauden lisäksi rajat. Siihen ei kuitenkaan kuulu rangaistuksia, vaan lasta ohjataan rakkaudella. Häntä opetetaan säätelemään impulssejaan ja käyttäytymistä (esimerkiksi toisen lapsen lyömistä), opetetaan uusia taitoja, autetaan korjaamaan virheitään ja etsimään ratkaisuja.

Lapsi ei siis toimi rangaistuksen pelosta tai palkkio toivossa, vaan käyttää vanhemmiltaan (tai muulta kasvattajalta) oppimiaan tietoja ja taitoja käytöksensä ohjaamiseen ja päätöksien tekoon. Tärkeää on sisäinen motivaatio ulkoisten motivaattoreiden sijaan.

Lapsi tarvitsee turvalliset ja johdonmukaiset rajat, jotka aikuinen asettaa. Liiallinen vastuu voi aiheuttaa lapselle stressiä ja kyvyttömyyttä suoriutua arjen asioista. Rajat luovat lapselle turvallisuutta. Lapsen tulee olla tietoinen rajoista ja niiden ylittämisen seuraamuksista. Isomman lapsen kanssa rajoista voi jo keskustella ja niistä tarvittaessa neuvotella. Rajoissa on tärkeää muistaa myös joustavuus ja tilannekohtaisuus. On väliä millä tavalla asettaa rajat. Muista empatia, ennakointi ja kunnioitus (reiluus)!

Millaisia rajoja lapsi tarvitsee?

1) Rajat, jotka suojaavat fyysisistä kehitystä

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi vyön käyttö autossa, kypärän käyttö pyöräillessä, sopiva ruokavalio ja nukkumaanmenoaika.

2) Rajat, jotka suojaavat henkistä kehitystä

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi elokuvien ja pelien ikärajojen noudattaminen ja nettisivujen rajoitukset.

3) Rajat, jotka opettavat meitä sosiaalisista rajoista (ja taidoista)

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi puhumisen ja kuuntelemisen taidot, fyysisen koskemattomuuden rajat ja sopivan kielenkäytön rajat.

4) Rajat, jotka opettavat meille yhteiskunnan rajoista

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi liikennesääntöjen opettaminen ja toisen omaisuuden kunnioittamisen rajat.

Rajat vaihtelevat perhekunnittain ja lapsiryhmittäin. Toisten kotona saa hyppiä sohvalla ja painia sisaruksen kanssa sängyssä, kun toisen kotona tämä on kielletty. Jokainen perhe asettaa rajat omien arvojensa ja tapojensa mukaan. Ei ole mahdollista luoda kaiken kattavaa ja yhtenäistä säännöstöä lapsen rajoista. Aikuisen tulee asettaa rajoja lapsesta käsin. Lapsilla voi olla erilainen unentarve tai toisen aistit herkemmät melulle kuin toisen. On myös hyvä opettaa lapselle, että jokaisella perheellä on omat rajat. Ystävän luona vieraillessa mennään sen perheen rajojen mukaan, vaikka kotona olisi erilaiset säännöt.

On tärkeää, että rajat on perusteltuja. Lapselle tulee voida selittää, miksi kyseinen raja on asetettu. Mielestäni rajoiksi ei sovi esimerkiksi se, että vanhempi ei pidä jostain toiminnasta tai lapsen valinnoista. Esimerkiksi lapsen vaatetyylistä, musiikkimausta tai harrastuksista.

Rajojen lisäksi lapsella täytyy olla tarpeeksi vapautta niiden sisällä etsiä, kasvaa, käyttää uteliasta mieltä ja nähdä maailmaa. Liian tiukat rajat lamaannuttavat ja kapeuttavat lapsen kokemusmaailmaa.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Rajojen ei tulisi satuttaa lasta

Miten pitää rajoista kiinni?

Rajoista tulee myös pitää kiinni. Aikuisen tulee olla henkisesti niin vahva, että kestää ajoittain lapsen pettymyksen ja vastustamisen. Joustavuus on tärkeää, mutta samalla myös johdonmukaisuus. Jos lapsi saa aina tahtonsa läpi vinkumisen tai itkun kautta, hän ei voi luottaa aikuisen pitävän rajoista kiinni. Millä tavoin pidämme kiinni rajoista on yhtä tärkeää kuin se, että lapsella on rajat. Voimme asettaa ”sähköaitoja”, jolloin rajanylityksistä langetetaan rangaistuksia. Lasta hallitaan pelolla. Tämä on kuitenkin haitallista lapsen ja aikuisen suhteelle. Se aiheuttaa vastarintaa ja etääntymistä aikuisesta. Tällä tavalla lapsi ei myöskään opi uusia taitoja. Pahimmillaan lapsi yrittää vältellä rangaistuksia valehtelemalla tai viimeistään teini-iässä etääntyy täysin aikuisesta.

Lapsen toiminnalla on usein kuitenkin luonnollisia seuraamuksia, jotka eroavat rangaistuksista. Seuraamus on lapsen toiminnasta seuraava luonnollinen syy-seuraus-suhde ilman aikuisen vaikutusta. Esimerkiksi, lasta on toistuvasti kehotettu tulemaan pöytään, mutta hän ei ole tullut. Hänelle on kerrottu, että ruoka jäähtyy. Lapsi ei ole kuitenkaan tullut ja tämän seurauksena ruoka on jäähtynyt. TAI Lapsi ei suostu pukemaan. Sen seurauksena on myöhästytään aikataulusta eikä päästä muskariin.

Lasta ei kuitenkaan saa jättää yksin epäonnistumisen jälkeen vaan seuraavaa kertaa varten tulisi tehdä suunnitelma. Onko lapsi myöhästynyt yhteisestä ruoka-ajasta sen takia, että ei ole kuullut tai ei ole pystynyt lopettamaan kesken ollutta leikkiä? Onko pukemisesta kieltäytymisen syy ollut, että lasta jännittää mennä muskariin tai onko lapsi nukkunut edellisenä yönä liian vähän? Aikuisen tulisi lapsen kanssa etsiä ratkaisu, jotta lapsen olisi mahdollista toimia seuraavalla kerralla paremmin.

Rangaistuksella rangaistaan lasta jo tehdyistä virheistä. Uhkauksilla yritetään vaikuttaa lapsen toimintaan pakolla. Seuraamuksista lapsi oppii, että hänen toiminnallaan on vaikutusta. Siinä hän on itse päätöksentekijä. Siksi lapsen tulee etukäteen tietää mitä hänen toiminnastaan seuraa, jotta hän voi tehdä valinnan. Seuraamusten tulee myös olla tilanteeseen ja lapsen ikään sopivia.

Rangaistus ratkaisu

Välillä näkee, että erittäin hyvä seuraamus poistetaan ja tilalle laitetaan rangaistus. Lapsen keikkuessa tuolilla maito kaatuu. Vanhempi suuttuu tästä, käskee lapsen pois pöydästä ja siivoaa maidon. Luonnollinen ja opettavainen seuraamus olisi, että lapsi siivoaa kaatuneen maidon tai yhdessä vanhemman kanssa riippuen lapsen iästä. Sen jälkeen yhdessä harjoiteltaisiin rauhassa pöydässä istumista esimerkiksi jalkoja silittämällä.

Kaikissa tilanteissa luonnollisia seuraamuksia ei voi käyttää. Et voi antaa lapsen ajaa ilman kypärää ja odottaa, että hän oppii kypärän tärkeyden kaaduttuaan. Näissä tapauksissa tulee ottaa käyttöön toisenlaisia käytäntöjä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aikuisen tarvitsee ottaa kovemmat keinot käyttöön, vaan myös nämä tilanteet voidaan hoitaa empaattisen ohjauksen kautta. Esimerkin voimalla saa paljon aikaa. Kun aikuiset laittavat kypärän päähän, ottaa lapsi mallia aikuisesta. Neuvonta on toinen. Käydään lapsen kanssa läpi, mitä seuraamuksia tilanteella voi olla, jos kypärää ei käytä.

Rangaistusten tilalle on olemassa monia eri vaihtoehtoja. Tulen esittelemään niitä tulevissa artikkeleissa.

Rajojen ylittämisen takana on aina joku syy

Positiivisessa kasvatuksessa lapsi kohdataan empaattisesti ja häntä ohjataan pysymään rajojen sisällä. Olemme oppaita, jotka estävät lasta eksymästä tai astumasta vaaraan. Lapsella on aina joku syy rajojen ylittämiseen. Voi olla, että lapsi ei tiedä rajan olemassaolosta. Lapsi voi piirtää seinään tietämättä sen olevan kiellettyä. Jos aikuinen rankaisee tässä tilanteessa, tuntee lapsi epäreiluutta. Hän ei tiennyt toimintansa olevan rajanylitys. Jotta tilanne ei toistu, täytyy aikuisen oppaana lisätä lapsen tietoutta.

Kun lapsi raivostuu peliajan loputtua, ei ole mielekästä asettaa pelikieltoa vaan opettaa tunteiden itsesäätelyä sekä auttaa lasta siirtymään tilanteesta toisiin leikkeihin.

Rajoja on hyvä tarkastella uudestaan aika ajoin. Joskus rajoja on tarve kiristää. Jos huomaa, että tietyt pelit aiheuttavat lapsessa levottomuutta, on peliaikaa hyvä vähentää tai peliä vaihtaa. Joskus rajoja on tarpeen löysätä ja lisätä lapsen vapautta suhteessa vastuuseen. Esimerkiksi lapsi toistuvasti myöhästyy kotiintuloajoista, voi syy olla se, että niitä ei ole muutettu pariin vuoteen eivätkä ne vastaa enää tilannetta. Lapsen vastustus tulee siitä, että hänen mielestään raja on epäreilu.

Miten sitten pidämme rajoista kiinni empaattisesti? Olen tätä varten luonut mallin, jonka avulla lapsen ei-toivutun käyttäytymisen tilanteita voi käydä läpi.

https://positiivinenkasvatus.com/kuinka-puuttua-lapsen-ei-toivottuun-kayttaytymiseen/

Kun lapsi ylittää sovitun rajan hän ei tarvitse siitä rangaistuksia vaan aikuisen ohjausta ja apua rajojen sisällä pysymiseen. Rakenna siis opasteita, älä sähköaitoja. 🙂

Rakkaudellisella ohjaamisella kasvatat yhteyttä

img
Kasvatuskirjahaaste – viikko 1: Kirjasuositukset

Huomenna pyörähtää käyntiin kasvatuskirjahaaste, koska kesä on mielestäni parasta aikaa lukea kirjoja ja minun sydäntäni lähellä on etenkin kasvatuskirjallisuus. Haluan myös kannustaa muita lukemaan kasvatusalan kirjoja. Mutta mitä lukea? Jaan heinäkuussa positiivisen kasvatuksen instagramissa, joka päivä yhden kirjasuosituksen, kirjanlukuvinkin tai muun kirjallisuuskuvan.

Haasteesta lisää täältä. (Haaste artikkelin lopussa)

Osallistu myös mukaan Facebook tapahtumaan. Tapahtumaan tästä .

Joka viikko julkaisen myös yhden blogikirjoituksen, jossa esittelen suomenkielistä ja englanninkielistä positiivista kasvatusta tukevaa kirjallisuutta.

Ensimmäiseen viikkoon olen kerännyt omia lempikirjoja ja kirjailijoita. Kirjoja, jotka ovat lähimpänä työpöytääni ja joihin tartun uudestaan ja uudestaan. Kirjailijoita, jotka ovat syvästi vaikuttaneet kirjoillaan elämääni.

 

Daniel J.Siegel (Tina Payne Bryson + Mary Hartzell)

Daniel J.Siegel&Mary Hartzell: Parenting from the inside out, Daniel J.Siegel: Brainstorm ja Mindsight, Daniel J.Siegel&Tina Payne Bryson: No-drama discipline + työkirja, The whole-brain child + työkirja, The Yes Brain

 

Aloitin Siegelin lukemisen the whole brain child kirjasta ja sen jälkeen halusin lukea ne kaikki. Siegelin kirjoissa yhdistyi kaikki, mitä itse haluan ja arvostan lasten kohtaamisessa ja kasvattamisessa. Opettava asenne, aivotutkimus ja tietous, rakkauskeskeinen kasvatustapa laitettuna helposti luettavaan ja sisäistettävään muotoon. Paljon käytännön esimerkkejä ja ratkaisumalleja. Lisäksi kuvia, jotka tekevät tilanteista ja teoriasta helpommin ymmärrettävän.

Kirjoista Brainstorm ja Mindsight on myös suomennettu. Toivottavasti tulevaisuudessa myös muut käännetään suomeksi. (vink, vink kääntäjät ja kustantajat)

Daniel J. Siegel on kirjoittanut useita omia kirjoja ja yhteistyökirjoja muun muassa Mary Hartzellin ja Tina Payne Brysonin kanssa.

 

Rebecca Eanes

Rebecca Eanes: The Newbie’s guide to positive parenting, positive parentin: an essential guide, the positive parenting workbook

 

Rebecca Eanesin kirjojen avulla aloin muodostamaan kuvaa positiivisesta vanhemmuudesta. Eanesin kirjat ovat opettaneet yhteyden, molemminpuolisen kunnioituksen, ennakoinnin, empaattisen johtajuuden ja rakkaudellisten rajojen tärkeydestä kasvatuksessa. Eanesin kirjojen kautta lähdin laajemmalle tutkimukselle positiivisen vanhemmuuden moninaiseen maailmaan. Iloinen yllätys oli, että tänä vuonna saatiin myös kirjojen lisäksi työkirja, jonka avulla on helppo tehdä positiivisen vanhemmuuden harjoituksia.

 

Ruth MacConville, Tina Rae, Kaisa Vuorinen & Lotta Uusitalo-malmivaara, Eliisa Leskisenoja

Ruth MacConville & Tina Rae: Building Happiness, Resilience and motivation in adolescents, Kaisa Vuorinen ja Lotta Uusitalo-malmivaara: Huomaa hyvä! – sarja. Eliisa Leskisenoja: Positiivisen pedagogiikan työkalupakki

 

Positiivinen pedagogiikka on yksi osa kasvatusmenetelmääni. Hyvän huomaaminen, luonteenvahvuudet ja muut arvokkaat asiat ovat osa omaa kasvatustapaani sekä kursseja ja koulutuksia. Aloitin aikoinani MacConvillen ja Raen teoksesta, mutta Huomaa Hyvä! – materiaalin saapumisesta eteenpäin, olen saanut nauttia laadukkaista suomenkielisistä teoksista. Vuorinen ja Uusitalo-malmivaara ovat saaneet julkaistua kattavan ja toimivan positiivisen pedagogiikan paketin, jota voi käyttää niin vanhemmat kuin muut kasvattajat.

Iloinen lisä positiivisen pedagogiikan saralla oli tutustua Eliisa Leskisenojan Positiivisen pedagogiikan työkalupakkiin, joka toi käsille lisää harjoitteita lasten kanssa tehtäväksi.

 

Liisa Ahonen, Anna Tommola ja Sanna Häkkilä, Tiina Huttu ja Kirsi Heikkinen, Kirsi Saukkola ja Taina Laane

Liisa Ahonen: Haastavat kasvatustilanteet, Anna Tommola ja Sanna Häkkilä: Rauhoita ja rohkaise, TIina Huttu & Kirsi Heikkinen: Pää edellä, Kirsi Saukkola & Taina Laane: Näe sydämellä

 

Vaikka luen pääosin englanninkielistä kirjallisuutta, löytyy myös suomenkielellä monta hyvää positiivista kasvatusta tukevaa kirjaa. On aivotietoa, arvostavaa yhteyttä, apuja stressin säätelyyn ja kaikkihan me tarvitsemme apua niissä haastavissa kasvatustilanteissa. Näissä kaikissa näkökulma on lapsen kasvuun on rakkaudellinen kohtaaminen, empaattisesti ohjaaminen, tunnetaidot sekä ratkaisukeskeisesti tilanteiden ratkaiseminen.

 

Jaetaan kirjavinkkejä!

Tässä pieni kurkistus omaan kirjahyllyyni ja vinkkejä siihen miten päästä alkuun kasvatuskirjaviidakossa.

Mitkä ovat sinun lempikirjasi? Jätä vinkkisi kommenteihin tai lisää kirjasuositusketjuun positiivisen kasvatuksen facebook sivuilla, instagramissa tai twitterissä.

img
Itsesäätely 10 – kymmenen kysymystä ja vastausta itsesäätelystä

1. Mitä on itsesäätely?

Itsesäätely jakautuu kolmeen osaan: Tunteiden säätely, kulutuksen säätely ja käyttäytymisen säätely. Näistä itsesäätely liitetään usein vahvimmin tunteiden säätelyyn. Miten tunteet vaikuttavat minuun ja toimintaani? Tunnistanko tunteeni ja pystynkö hallitsemaan hyvin esimerkiksi aggression tunteet vai huudanko heti kun harmittaa? Miten se mitä ajattelen vaikuttaa siihen mitä tunnen ja miten se vaikuttaa siihen mitä teen? Tämän ketjun tunnistaminen ja tietoinen käsittely auttavat tunteiden hallinnassa.

Mitä ajattelen -> Mitä tunnen -> Mitä teen

Voin olla sitä mieltä, että lapsella menee liian kauan aikaa pukemiseen. Tulen siitä turhautuneeksi ja vihaiseksi, mutta miten se näkyy käyttäytymisessäni? Pahimmillaan se muuttuu huudoksi ja parhaimmillaan joku sisäinen hokema tai muu itsesäätelykeino saa minut rauhoittumaan ja odotan rauhassa, kun lapseni pukee päälleen omatahtisesti.

Lapsesi voi olla vihainen siitä, että ei saa enää lähteä enää illalla pelaamaan kavereiden kanssa PokemonGo:ta, koska on ruoka-aika. Alkaako hän paiskomaan ovia ja pakenee omaan huoneeseensa? Vai toteaako olevansa harmistunut, mutta tulee sitten koko perheen kanssa päivällispöytään, kertoo taas lapsen tunteiden itsesäätelykyvystä.

tässä kuussa käsittelemme itsesäätelyä tunteiden ja siihen liittyvän käyttäytymisen säätelyn kautta.

Kulutuksen ja käyttäytymisen itsesäätelystä lisää: Vahvuus 2: Itsesäätely

2. Miksi se on tärkeää?

Vahva itsesäätely on yhteydessä hyvään sopeutumiseen, itsetuntemukseen, myönteisiin ihmissuhteisiin, tunnekuntoisuuteen, turvalliseen kiinnittymiseen, parempiin oppimistuloksiin ja elämässä menestymiseen. – Huomaa hyvä! – kirja

Hyvä itsesäätelykyky vaikuttaa siis myönteisesti monilla elämänalueilla. Se on päivittäin käytössämme ja sen kehittäminen ja kehittyminen jatkuu läpi elämän. Hyvä itsesäätely auttaa minua voimaan hyvin muun muassa arjessani, työssäni, vuorovaikutustilanteissa ja ystävyyssuhteissani.

3. Eikö itsesäätelyn taso määräydy jo syntymässä?

Temperamentti käsittää ne piirteet, joita olemme saaneet geneettisessä perimässämme ja jotka tulevat esiin ennen ympäristön vaikutusta, kuten aktiivisuus, reagointi aistiärsykkeisiin ja pitkäjänteisyys. Tähän suuresti vaikuttaa kuitenkin ympäristö. Vaikka lähtökohtamme itsesäätelyssä saattaa olla eritasoiset, vaikuttavat ympäristö siihen millaiseksi persoonamme muodostuu. Itsesäätely on osa persoonaa, jossa on mukana temperamentti ja lisäksi ympäristön vaikutukset. Itsesäätely on taito, jota voi harjoitella. Tulistuvimmastakin lapsesta voi kasvaa aikuisena malttimaisteri!

Itsesäätely vauva.jpg

4. Voiko aikuinen enää parantaa itsesäätelyään vai onko liian myöhäistä?

Koska itsesäätely on taito, kuten aiemmin totesin, pystyy sitä harjoitella minkäikäisenä tahansa. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä!

5. Tuntuu, että itsesäätelyni vaihtelee päivästä toiseen. Joskus räjähdän, mitä pienimmästäkin jutusta ja välillä tuntuu, että mikään ei saa minua hermostumaan. Mikä avuksi?

Ajatellaan, että jokaisella ihmisellä itsesäätelyä on rajallinen määrä, joka hupenee käytössä. Jokaisena päivänä itsesäätelyn kupin pitäisi päästä täyttymään. Täyttymiseen vaikuttaa muun muassa kunnollinen lepo ja hyvä ruokavalio.

Itsesäätely  on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Sitä voi kehittää, mutta välillä on pakko ”ladata pattereita”, jotta itsesäätelyvarastot täyttyvät. Kuten lihasta, voit kehittää myös itsesäätelyä paremmaksi, jolloin se kestää pidemmälle.

On myös hyvä taito, osata säädellä itsesäätelyn käyttämistä. Suunnitella päivä niin, että niihin tilanteisiin, jossa tietää tarvitsevansa paljon itsesäätelyä menee levänneenä ja patterit täynnä. Eikä myöskään suunnittele liian montaa itsesäätelyä vaativaa tehtävää yhteen päivään. Näin voit estää varastojen täydellisen ehtymisen.

6.  Miten itsesäätelyä voi sitten vahvistaa?

Itsesäätelyn harjoittelun erilaisia välineitä ja harjoituksia on todella paljon! Itsesäätelyn kehittymiseen auttavat mielikuvaharjoitukset, aisti- ja kehoharjoitukset sekä erilaiset apuvälineet. Varsinkin lasten itsesäätelyn ajattelen olevan välineurheilua. Erilaiset apuvälineet auttavat aivojen kasvussa ja kehittymisessä. Otsalohkon, jossa muun muassa harkitsevaisuus ja itsesäätely sijaitsevat, kasvu on kesken. Tarvitsemme välineitä sen rakentamiseen. Tunnetaidot ja tietoisuustaidot tukevat itsesäätelyä, joten niitä kannattaa harjoittaa yhdessä itsesäätelytaitojen kanssa

Itsesäätelypaketti

Itsesäätelyn aistiharjoittelupakki

7. Jos opetan itsesäätelyä välineiden avulla, niin onko itsesäätely aina välineiden varassa ja lapseni tuijottelee hilepurkkeja vielä eläkeiässä?

Saa tuijotella, mutta ei välttämättä tarvitse. Kun taito kehittyy ja myös aivot luontaisesti kasvavat, jäävät apuvälineet usein pois. Ne ovat kuin mielen apupyörät. Kun taidot paranevat, ei apupyöriä enää tarvita. Joitain välineitä voi kuitenkin kuljettaa ihan hyvin aikuisuuteenkin, kuten stressin lievitykseen käyvät puristelupallot.

8. Milloin itsesäätelyharjoituksia on hyvä tehdä?

Itsesäätelyvälineisiin on hyvä tutustua ja niiden käyttöä harjoitella, kun on rauhallinen hetki eikä ns. tilanne päällä. Usein itsesäätelyn vahvistaminen tapahtuu juuri tilanteiden välissä. Tilanteet sitten testaavat, että miten hyvin itsesäätelytaidot ovat hallussa. Ja mitä pitäisi vielä harjoitella?

Itsesäätelyharjoitusten kautta vahvistetaan mielen ja kehon valmiutta selvitä tunnekuohuista ja vaikeista tilanteista. Ne vahvistavat aivoissa rauhoittumisen hermoratoja ja lisäävät näin lapsen valmiutta tilanteiden hallitsemiseen.

9. Lapseni on erityislapsi. Miten harjoitella itsesäätelyä hänen kanssaan?

Ajattelen, että jokaisella on omat, yksilölliset tavat rauhoittaa mielensä ja kehonsa, mahdollisista diagnooseista (ADHD, aistiherkkyys, autismi tai muu vastaava)  riippumatta. Ei ole yhtä oikeaa tapaa itsesäätelyyn ja siksi tärkeintä on löytää juuri tälle lapselle sopiva tapa tukea itsesäätelyä. Tämän takia ajattelen, että välineissä ja harjoituksissa mennään usein lasten kanssa yritys-erehdys keinoin. Annetaan kokeiltavaksi mahdollisimman paljon eri tapoja ja katsotaan mikä juuri tämän lapsen kohdalla toimii.

10. Miten kauan itsesäätelyn harjoitteluun menee?

Valitettavasti tähän ei ole olemassa yksinkertaista vastausta. Tämä on erittäin yksilöllistä ja monet asiat, kuten temperamentti ja sen luomat lähtökohdat vaikuttavat sekä lapsen kyky omaksua uusia taitoja ja tapoja. Toisilla taito voi harjaantua todella nopeasti ja välineisiin tutustuminen ja käyttöönotto on helppoa. Toisten kanssa taas harjoitellaan sinnikkäästi samoja taitoja vuodesta toiseen.

Itsesäätelyn maaliskuussa tulossa vielä seuraavat artikkelit:

Aikuisen itsesäätely -miten saada pidempi pinna ja rauhallisempi mieli?

Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?

Printattavia pdf-pohjia: Materiaalia lapsen ja aikuisen itsesäätelyn tueksi

Muista myös seurata positiivisen kasvatuksen YouTube kanavaa! Sinne tulossa tässä kuussa muun muassa itsesäätelyvideoita sekä itsesäätelymateriaalin valmistusvideoita.

img
Iloa, optimismia ja vahvuuksia – lapsen hyvinvoinnin teemailta ja diat

Mitä lapsi tarvitsee voidakseen hyvin?

Miten autan lasta tunnistamaan ja ottamaan käyttöön omat luonteenvahvuutensa?

Miten opetan tunnetaitoja ja itsesäätelyä?

Miten vahvistan lapsen optimismia ja resilienssiä?

Miten vahvistan itsetuntoa ja minäpystyvyyttä?

Näitä pohdimme yhdessä eilen.  Kiitos kaikille eilen (15.2) positiivisen kasvatuksen teemailtaan paikan päällä osallistuneille ja lukuisille liveseuraajille! Livelähetys on katsottavissa kaksi viikkoa Facebookissa.

Tässä myös eilisen illan diat pdf-muodossa.

Iloa, optimismia ja vahvuuksia diat

Livelähetystä voi katsoa myös ilman kirjautumista tai Facebook tiliä. Yhteyden katkeamisen vuoksi livelähetys on kahdessa osassa, joten muista katsoa illan kummatkin osat.

https://www.facebook.com/positiivinenkasvatus/

Inspiroivia hetkiä lapsen hyvinvoinnin parissa! 🙂

img
Puuttua vai eikö puuttua? Kas siinä pulma! Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen 0-askel

Lapsi viheltelee ja leikkii lentokoneella. Päätäni särkee ja olen matkalla lapsen luo kieltämään viheltelyn, kunnes pysähdyn. Onko viheltely oikeasti lapselta ei-toivottua käyttäytymistä vai onko ongelma nyt minun puolellani? Pienen pohdinnan jälkeen totean ärtymykseni ja reaktioni nousseen liian nopeasti. Jos päätäni ei särkisi, en kieltäisi viheltelyä. Vaihdan matkalla puuttumisen toiveeseen. Kerron päänsärystäni ja ohjaan lapsen hiljaisemman leikin pariin palapelien kasaamiseen puoleksi tunniksi, jotta päänsärkylääke ehtii vaikuttamaan. Sitten on taas lentokoneleikin vuoro kera viheltelyn.

Jo aikoinaan Thomas Gordon totesi lapsen käyttäytymistä kohtaan olevan hyväksymisrajamme, eli sen mikä on meidän mielestä lapsen käytöksessä hyväksyttyä ja mikä ei, vaihtelevan ainakin oman sisäisen tilamme, ympäristön ja tilanteessa olevan lapsen mukaan.

Hyväksymisraja vaihtelee päivän ja tilanteen mukaan. Väsyneenä ja ärsyyntyneenä hyväksymisraja on usein tiukempi. Jaksamme huonommin poikkeuksia lapsen käyttäytymisessä ja odotuksemme ovat korkeammalla. Ympäristö vaikuttaa myös. Perheessä voi olla sallittua pomppia oman kodin sohvilla, mutta vierailulla ystävän tai isovanhempien luona tämä ei sovi. Jopa oman kodin sisällä rajat voivat turvallisuussyistä vaihdella. Saa juosta käytävillä, mutta kylpyhuoneessa kävellään. Lapsen ikä vaikuttaa myös. Perheen yksivuotias voi hyvin sormiruokailla, mutta viisivuotiasta pyydämme käyttämään ruokailuvälineitä.

Tärkeää, että a) lapsi tietää mitä häneltä odotetaan ja se, että b) lasta kohtaan olevat odotukset ovat suhteutettuna lapsen ikään ja kehitystasoon.

”Nyt istut siinä hiljaa ja paikallaan. Jalat alhaalla ja kädet sylissä. Ei mitään venkuroimista.” kuulen vanhemman antavan ohjeita kaksivuotiaalle tytölle. ”Aikamoiset odotukset, monelle aikuisellekin vaikea toteuttaa.” ajattelen ja seuraan tilannetta sivusta. Pian käy kuten olen odottanut tilanteen menevän. Lapsi ei pysty olemaan paikallaan ja aikuinen joutuu puuttumaan tilanteeseen uudestaan.

Kyse ei ole tässä lapsen ei-toivotusta käyttäytymisestä, vaan aikuisen liian suurista odotuksista. Neurologisesti täysin paikallaan pysyminen on pienelle lapselle haastavaa. Kehon ollessa täysin paikallaan, aivot alkavat herätellä kehoa ja lähettävät liikkumissignaaleja. Jos aikuisella on tarve saada pieni lapsi istumaan täysin paikallaan (en ihan heti keksi milloin tällaista tarvitsisi kaksivuotiaan kohdalla), voi häntä auttaa antamalla käsiin jotain aktivoivaa (hernepussin, puristelupallon) tai ottamalla syliin ja silittämällä. Silitys rauhoittaa kehon impulsseja. Liialliset vaatimukset johtavat varmaan pettymykseen.

Ajatuskuva 24.1.

Johdonmukaisuus ja ennakointi auttavat lasta

Jos lapsen käyttäytymisen rajat muuttuvat joka päivä ja seuraukset ovat epäjohdonmukaisia, aiheuttavat ne usein  lapsen mielessä levottomuutta, epäluottamusta ja turvattomuuden tunnetta sekä stressiä. Tätä voi välttää ennakoimalla.

Lapsi pystyy ymmärtämään, jos tilanne on erilainen ja usein suhteuttamaan käyttäytymistään ympäristön tai odotusten mukaisesti, jos hän tietää asiasta etukäteen.

Näiden oppien ja kokemusten myötä, olen oppinut pysähtymään, kun meinaan puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Kutsun tätä 0-askeleeksi, pysähtymiseksi. Viisiaskeleisen kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen mallin kynnykseksi, jolle on hyvä pysähtyä. Tämä voisi olla osa itsesäätelyn askelta, mutta asian tärkeyden vuoksi olen halunnut erottaa sen muista. Tässä kohtaa suunta voi muuttua niin, että puuttumista ei tarvita tai puuttuminen vaihtuu esimerkiksi toiveeseen.

Mitä pysähtyminen on? Tilanteen ja oman hyväksymisrajan miettimistä. Ennen kuin puutun tilanteeseen, pysähdyn miettimään, onko tämä oikeasti lapsen osalta ei-toivottua käyttäytymistä vai onko kyse jostain muusta? Onko hyväksymisrajani liian alhaalla? Pitääkö minun puuttua tilanteeseen vai onko ratkaisuna suhteuttaa odotukseni ja tunteeni tilannetta kohtaan?

Pysähdyn pohtimaan, onko kyse lapsen vai minun käyttäytymisestä?

Voimme vaikuttaa reagointiherkkyyteen

Lasten seurassa moni meistä on valppaana ja reagoimme usein nopeasti lapsen käyttäytymiseen. Käytämme usein myös paljon energiaa siihen. Liiallinen kontrollointi kuitenkin voi johtaa huonoihin päätöksiin, valtataisteluihin ja uupumiseen. Liiallinen ohjaaminen ulkoapäin johtaa myös siihen, että lapsi ei itse ajattele tai opi tilanteista mitään.

Siksi onkin hyvä rauhoittaa sisäistä ”vahtikoiraa”. Useimpiin lapsen tilanteisiin ehtii ottaa pohdintatauon ja antaa tunteiden väistyä ajatusten tieltä. Rauhallisena ajatukset kulkevat paremmin. Emme vain reagoi, vaan pysähdymme ajattelemaan. Joskus tilanne ei vaadi mitään muita toimia kuin oman sisäisen tilan kalibrointia.

Kysymykseen, mihin tilanteisiin tulee puuttua ja mihin ei, oikeaa vastausta ei ole olemassa. Rajat vaihtelevat perheissä ja ryhmissä todella paljon. Toisen kotona sohvalla saa hyppiä, toisen kotona ei. Toisilla ruoka syödään pöydässä, toisilla syömiseen sopii myös sohva tai oma huone. Toisissa lapsiryhmissä siirtymiset tapahtuu aina jonossa kulkien, toisissa siirtyminen voi tapahtua monin eri tavoin. Kyse on oman hyväksymisrajan lisäksi perheen tai ryhmän yhdessä asettamista rajoista.

Vanhemman käytös

0-askel pähkinänkuoressa

Kun tunnet lapsen käyttäytymisen olevan ei-toivottua, pysähdy.

Mieti muun muassa näitä asioita.

Miltä minusta tuntuu?
Olenko väsynyt, nälkäinen tai ärtynyt?
Poikkeaako lapsen käyttäytyminen muista päivistä?
Vaarantaako lapsi toiminnallaan itsensä tai jonkun toisen?
Aiheuttaako lapsen toiminta haittaa itselleen tai jollekin muulle?
Rikkooko lapsen toiminta yhdessä sovittuja rajoja?
Ovatko odotukseni lapsen käyttäytymisestä suhteutettuna hänen ikäänsä ja kehitystasoon?
Tietääkö lapsi, millaista käytöstä häneltä odotetaan?

Käy läpi omat tunteesi ja odotuksesi sekä lapsen käyttäytymisen vaikutukset.

Jos tulet siihen tulokseen, että käyttäytyminen on ei-toivottua, puutu. Voit siirtyä kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen askeleeseen 1.

Jos tulet siihen tulokseen, että kyse on omasta sisäisestä tunteesta tai liiallisista odotuksista, älä puutu.

 

img
Hengittelyä, keinuttelua ja haistelua – lapsen kanssa mindfulness verkkokurssilla

Kevät on tuonut tulevan eskarilaisen jalkoihin vipinää ja touhuihin levottomuutta. Haluan auttaa lastani rauhoittumaan ja saamaan paremmin yhteyden omaan kehoonsa. Tähän mielestäni mindfulness harjoitukset toimivat. Olemme tehneet harjoituksia lapsen ollessa pienempi, mutta nyt isommalle lapselle kaipaan uusia työkaluja. Vastaukseksi löytyi Heli Mäkelän ja Veli-Pekka Mälkiäisen valmistama lasten mindfulness verkkokurssi. Kurssi on neljä viikkoa pitkä ja näin sopiva aika meidän tarpeisiin.

Aloitan ensimmäisen viikon innokkaana. Luen aloitusmateriaalin. Alussa on teoriaa, joka kevyesti johdattaa kertomaan, mistä Mindfulnesissa on kyse, mitä hyötyä siitä on ja muuta tärkeää tietoa kurssista. Moni asia on minulle jo tuttua, mutta kertaus tekee hyvää. Asiat on kirjoitettu hyvin selkeästi ja jäsennellysti. Ne on helppo sisäistää. Erityisen hyvää on ohjeistus siitä, miten harjoituksia voi tehdä lasten kanssa. Kurssi ei ole vain luettelo teoriaa ja harjoituksia, vaan myös paljon neuvoja siihen, miten saada tämä teoria osaksi arkea. Silta teorian ja käytännön välille on tehty todella lyhyeksi.

Luen nopeasti alun materiaalin läpi. Innoissani haluaisin lukea enemmän, kunnes tajuan, että seuraavan materiaalin saa vasta viikon päästä. ”Mitä ihmettä?” hämmästelen, kunnes ymmärrän jutun juonen. Kurssimateriaalin saaminen osissa säätelee myös etenemistahtia. Harjoituksia ei ole tarkoitus tehdä putkeen, vaan ottaa ne käyttöön osa kerrallaan. Tämä myös auttaa kurssimateriaalin sisäistämiseen. Pieni askel kerrallaan.

Läsnäoloa ja naurunpyrskähdyksiä

Aloitan keskustelemalla poikani kanssa, että olen mukana kivalla kurssilla ja haluaisin tehdä hänen kanssaan yhdessä hauskoja harjoituksia. Kysyn haluaisiko hän tehdä niitä kanssani. Minulle on tärkeää, että lapsi osallistuu harjoituksiin vapaaehtoisesti ja harjoitusten tekeminen on lapsesta mukavaa.

Aloitamme tunne jalkasi kuunteluharjoituksella, jossa jalkapohjien kautta tunnustellaan maata, keinutellaan ja haetaan yhteyttä kehoon. Kuuntelemme äänitettä ja huomaan lastani jännittävän. Keinuttelu menee heilumisen puolelle ja poikaa naurattaa. Harjoitus ei mene ensin suunnitellusti, mutta hyvänä puolena saamme nauruhetken. Pian saamme hekotuksen hillittyä ja kokeilemme uudestaan. Kun jännitys on saanut purkautua naurun avulla, onnistuu harjoittelukin paremmin. Materiaalin pienet harjoitukset on helppo sijoittaa kiireiseenkin aikatauluun.

Jännitystä harjoitusten lomassa

Seuraavan viikon aistiharjoitukset ovat selvästi meidän perheen hitti. Keskustelemme näkemistämme asioista, väreistä ja kuvioista. Viritämme silmät havainnoimaan tarkemmin maailmaa. Haistelemme appelsiineja, lelulaatikon aromeja ja toisiamme. Monia hauskoja hetkiä kertyy muistojen laatikkoon.

Toisen viikon materiaalissa on mukana myös bonusharjoitus. Se on pidempi kuin kurssin perusharjoitukset (perusharjoitukset 3-6 min), melkein 20 minuuttia. Myönnän, että jännitin, kun aloitin tekemään harjoitusta lapseni kanssa. Miten saan viisivuotiaan pojan pysymään paikallaan niin kauan? Toisaalta rauhoittelen mieltäni, että jos tämä ei onnistu, niin ei haittaa. Voidaan aina yrittää myöhemmin uudestaan. Aloitamme harjoituksen makaamalla yhdessä lattialla. Kuuntelemme rauhoittavan äänen sanelemia ohjeita hiljaa. Välillä keskittyminen herpaantuu hetkeksi kesken harjoituksen ja katseemme kohtaa. Usein siihen liittyy hymy ja pieni kikatus. Sitten kuitenkin palaamme silmät kiinni, korvat auki asentoon jatkamaan harjoitusta. Saamme sen kerralla suoritettua loppuun. MUTTA…myöhemmin saan tietooni, että bonusharjoitukset olivat tarkoitettu AIKUISILLE. Opetus tässä siis oli, että lue ohjeet tarkkaan. 😀 Mitään vahinkoa ei kuitenkaan ole tapahtunut, niin kuin aikuiset voi tehdä lasten harjoituksia, voi myös lapset tehdä aikuisten harjoituksia.

Oma tahti, paras tahti

Kolmas viikko on stressaava. Missään välissä ei meinaa ehtiä tehdä harjoituksia, joko ei itse kerkeä tai lasta ei huvita. Tällaisiin harjoituksiin ei voi pakottaa, vaan tärkeää on, että lapsi itse haluaa tehdä harjoituksia. Tässä vaiheessa huokaan helpotuksesta, että kyseessä on verkkokurssi. Voimme mennä omaan tahtiin ja siirtää harjoitukset seuraavaan viikkoon. Arjen rauhoittuessa on myös aikaa harjoitella. Kolmannella viikolla materiaalissa omaa mieltä kutkuttelee vahtikoira ja pöllö harjoitukset, joiden avulla lapsikin voi ymmärtää aivojensa toimintaa tunnetilanteissa. Olemme lukeneet tänä keväänä lasten aivokirjoja, joten asia tuntuu menevän helposti lapsen ymmärrykseen. Viikon antina on muun muassa hauska ja oivaltava keskusteluhetki aivojen toiminnasta.

Onnistumisen hetkiä

Neljännellä viikolla lapsi jo kysyy, milloin on meidän oma hetki? Olen myös huomannut hänen käyttävän esimerkiksi keinutteluharjoitusta sekä ohjaavan hengitystään vaikeissa tilanteissa. Välillä pelkästään se, että lasken käteni lapsen hartioille ja katson lasta suoraan silmiin saa lapsen toteamaan ”Ai niin” ja aloittamaan rauhallisen hengittämisen erilaisten harjoitusten ohjeilla.

Neljännen viikon materiaalista löytyy muun muassa kiitollisuusharjoituksia, myötätunnon opettelua ja harjoituksia rauhalliseen uneen. Monet harjoitukset ovat meidän perheelle tuttuja, mutta saamme myös uusia työkaluja arkeen. Vaihdoimme iltarapsutteluhetken illan hierontatarinaan. Onnistuimme yhdellä tämän viikon harjoituksella myös saamaan alakerran asukkaan soittamaan ovikelloa. Vinkkinä. Jos asut kerrostalossa, niin harjoitukset, jotka sisältävät tömistelyä, kannattaa tehdä ulkona.

Joko se on ohi?

Kurssin jälkeen mietin jo, että miten muistan tämän kaiken? Hyviä tekstejä oli paljon ja niihin palaisi mielellään uudestaan. Ihan kuin vetäjät tietäisivät ajatukseni, huomaan, että kaikki tekstit ovat koottu yhteen pdf:ään. Ladattavien harjoitusten lisäksi minulle jää myös 36 sivuinen koottu yhteenveto kaikista kurssin asioista. Tähän voin helposti palata uudestaan ja ottaa harjoitukset käyttöön jatkossa muiden lasten tai lapsiryhmien kanssa.
Lähdin kurssille tietämättä juurikaan kurssin sisällöstä. Se mistä yllätyin, oli että kurssin hintaa vastaan saa näin paljon materiaalia. Koneelle on ladattu lapsen kanssa kuunneltavia harjoituksia ja nipussa on vinkkejä, neuvoja ja harjoituksia sivukaupalla.

Tarkoituksenani oli saada harjoituksia lapsen levottomuuden tueksi, mutta huomasin saavani monia konkreettisia työkaluja myös muun muassa lapsen eri tunnetilojen käsittelyyn, hyvään keskittymiseen ja aistien virittämiseen.

Kurssin sisältö ja harjoitukset on ajateltu 4-12-vuotiaille. Uskon, että itse voisin vetää monia harjoituksia myös nuorisoryhmille ja jopa aikuisille. Uskon, että myös moni aikuinen laskisi mielellään mielessään liukumäkeä rauhallisen hengityksen tahtiin.

Myös minä pidin harjoitusten tekemisestä ja sehän on tarkoituskin. Tässä ei ole tarkoitus otsa rypyssä tehdä vakavana harjoituksia, vaan leikillisesti ja hauskasti oppia uusia taitoja. Niin aikuisen kuin lapsen. Tällä kurssilla kasvaa molempien tiedot ja taidot.

Ruusut ja risut

+ Selkeät osiot ja jaottelu
+ Kurssia voi käydä omaan tahtiin
+ Omaa kurssiedistystä oli helppo seurata ja palata siihen kohtaan mihin jäi
+ Paljon erilaisia harjoituksia
+ Materiaalin monimuotoisuus
+ Kirjavinkit

Olisin toivonut enemmän

– Videoita

Minulla ei siis juurikaan ollut mitään negatiivista sanottavaa verkkokurssista. Välillä tuli mieleen, että videoita olisi ollut kiva katsella enemmän (verkkokurssilla yksi video kurssin aloituksesta).

Kurssista antia kuukausiksi

Nyt kurssista on jo melkein puoli vuotta. Osa harjoituksista jäi yhteen kertaan, mutta useimmat ovat tavalla tai toisella osa arkea. Parasta onkin se, että näitä voi tehdä uudestaan ja uudestaan. Voi valita jonkun jokailtaiseksi rutiiniksi tai vaihdella harjoituksia joka viikko. Ja vaikka harjoittelu jäisi kokonaan pois hetkeksi, niin ne voi palauttaa helposti mieleen.

Suosittelen kurssia kaikille, joiden elämässä on lapsia. Vanhemmille, isovanhemmille, kummeille, varhaiskasvattajille, harrastusohjaajille ja muille kasvattajille. Olen varma, että kurssilta jokainen osallistuja saa lisää työkaluja lasten kanssa olemiseen, vaikka mindfulness olisi jo aiemmin tuttua tai ei olisi ikinä mindfulnessista kuullutkaan.

Sain kurssin Ceestolta arvostelukappaleeksi ilmaiseksi. Harkitsen tarkkaan, kenen kanssa teen yhteistyötä ja mitä suosittelen. En saa kurssin myynnistä mitään itselleni, mutta lämpimästi suosittelen sitä omien kokemusteni perusteella.

HUOM! Kurssi on nyt alennuksessa vain 29 € sunnuntaihin 24.6.2018 asti. Vaikka et nyt ehtisikään kurssia käymään, on kurssialustalle pääsy vuoden ajan ostosta. Jos ei löydy vapaata aikaa nyt juhannuksena, niin ehkä viimeistään joululomalla tai jopa ensi vuoden pääsiäisenä ehtii vielä.

Klikkaa tästä päästäksesi tutustumaan verkkokurssin sivuihin

 

img
Kasvattajan voimavarat – kannustuskirje itselleni

Taas päässä kiehuu, kun esikoinen ei tunnu kuuntelevan ja positiiviset tilanteeseen puuttumiskeinot tuntuvat olevan kaukana mielestä. Jokainen tilanne tuntuu ylittävän puuttumiskynnyksen, vaikka todellisuudessa en hyvänä päivänä edes huomaisi asiaa.

Huomaan tarvitsevani omia oppejani. Lisään päivää itsesäätelyharjoituksia ja kertaan itsemyötätunnon oppeja.

Kuitenkin suurin ongelma tuntuu olevan se, että olen hävittämässä sisäisen kannustajan.

Monissa tilanteissa tunnen olevani liian väsynyt, epäonnistuja ja surkea kasvattaja. Virheitä ja unohduksia tulee enemmän niin arkisissa asioissa kuin hankalissa tilanteissa.

Monet asiat voivat kuormittaa arkea. Sairastuminen, kiire, taloudelliset vaikeudet, riidat kotona tai töissä sekä muut stressiä lisäävät tilanteet lisäävät kuormaa yllättäen ja huomattavasti. Kuormittuneessa tilanteessa tarttuu helpommin huonoihin ratkaisuihin ja negatiivinen kierre alkaa.

Mietin miten saisin ennakoitua tilanteita ja siitä mieleeni tuli kirjoittaa itselleni kirje vaikeita tilanteita varten. Työkalu, jonka voisin laittaa jääkaapin oveen tai sujauttaa takin taskuun ulos mennessä. Pieni muistutus siitä, että tästäkin tilanteesta voi selviytyä ja vieläpä positiivisin keinoin.

Silloin kun ei puoliso ole paikalla tai ei voi soittaa ystävälle tukea saadakseen, on hyvä löytää ystävällinen ja kannustava ääni sisältään.

Kannustuskirje itselleni

Rakas Tiia, hengitä syvään ja rauhassa. Sinä selviät tästä. Olet väsynyt ja turhautunut. Se on täysin ymmärrettävää. Muista, että sinulla on myös vahvuuksia. Olet luova, sinnikäs ja kiitollinen. Voit käyttää näitä vahvuuksia tässäkin tilanteessa. Olet harjoitellut myös itsesäätelykeinoja. Nyt on hyvä sulkea silmät, ravistella kehoa ja juoda lasi vettä. Pidennät näillä lapsen käytöksen ja sinun reaktiosi väliä.  Näin pääset parempiin ratkaisuihin. Hyvin se menee. Minä uskon sinuun. 

Tällainen kirje on hyvä voimavaran väline jokaiselle meistä, jotka kamppailevat oman sisäisen äänensä kanssa. Kirjoittamistyö auttaa pohtimaan omia vahvuuksia ja voimavaroja sekä ennakoimaan tilanteita. Kirjoitetun tekstin lukeminen auttaa muistamaan asian vaikeina hetkinä paremmin kuin pelkkä pään sisäinen hokema. Se myös hiljentaa vauhtia eikä suoraan ryntää reagoimaan vaan ottaa tilanteessa paussin, välin, jotta ajatus kulkee paremmin.

Suosittelen kirjoittamaan itselleen kannustuskirjeen vaikeita tilanteita varten ja ripustaa se jääkaapin oveen tai laittamaan esimerkiksi kalenterin väliin.

Voit myös käyttää samaa kirjemallia kuin minä. Tässä pohja pdf-muodossa.

Klikkaa tästä —> Kannustuskirje itselle

Vinkki! Tämä sopii myös vaikeisiin tilanteisiin puolison tai työkaverin kanssa korvaamalla sana lapsi puolisolla tai työkaverilla.

Hyviä kirjoitushetkiä!

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Puuttua vai eikö puuttua? Kas siinä pulma! Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen 0-askel

Aikuisen itsesäätely

Asuuko sisälläsi kannustaja vai lannistaja?

Vanhemmuuden virheet – anteeksipyyntöjä, syyllisyyttä ja oppimiskokemuksia

Arjen suojatiet – ennakoiva vanhemmuus

Luonteenvahvuudet – mitä, miksi, miten?

Ole viilentävä vesi älä kipinöivä kivi: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

slider is not defined
Top 10 – Kymmenen tärkeintä kirjoitustani vanhemmille ja kasvattajille

Noin kahden vuoden ajan olen kirjoittanut tätä blogia lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä tueksi vanhemmille ja muille kasvattajille.

Tänä aikana olen julkaissut melkein 200 kirjoitusta. Osaa on luettu paljon. Parhaimmillaan kymmeniä tuhansia lukijoita ja tuhansia jakoja. Osa on jäänyt paljon vähemmälle lukija- ja jakomäärälle. Aina ei tiedä mikä kirjoitus herättää kiinnostusta ja on tarpeellinen lukijalle, mutta pikkuhiljaa kehittyy tunnistamaan lukijan tarpeet ja vastaamaan niihin.

Tässä kymmenen suosituinta artikkeliani sekä pienet kirjoitukset siitä, miksi koen aiheet tärkeäksi ja toivoisin jokaisen lapsien kanssa toimivan lukevan nämä.

Top 10

Yhteydenhaluinen kansikuva

Sija 10: Lapsi ei ole huomionhakuinen – hän on yhteydenhaluinen

Tässä kirjoituksessa pureudun siihen, kuinka ajatteluamme saattaa vääristää vanhat ja pinttyneet kuvat lapsen käyttäytymisen syistä. Jos ajattelemme lapsen hakevan huomiota, reagoimme usein negatiivisesti, mutta kun käännämme ajattelun yhteyden luomiseen, myös tapamme vastata tilanteeseen muuttuu.

Itku kansikuva

Sija 9: Sinulla ei ole mitään syytä itkeä! – sananen lapsen tunnetaitojen tärkeydestä

Tunnetaidoista ja niiden tärkeydestä puhutaan monelta taholta, mutta valitettavasti käytäntö ei aina vastaa teoriaa. Kasvattajat eivät syystä tai toisesta toteuta oppimaansa tai ymmärrä toimintansa olevan lapsen tunteita vähättelevä. Tässä artikkelissa tunnetaitojen tärkeydestä ja vinkkejä lapsen tunteiden sanoittamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sija 8: Rauhoittumispaikka – lapsen itsesäätelyn tueksi

Lapsen itsesäätely on yksi asia, joka ei vanhoin keinoin, rangaistuksin ja palkkioin kasva, vaan taitoa tarvitsee opetella yhdessä aikuisen kanssa. Tämä yksi ensimmäisiä lasten itsesäätelyyn ratkaisuja tarjoavia artikkeleita.

 

Sija 7: Leikki nimeltä siivouspenkki eli kuinka tehdä lelujen siivoamisesta hauskaa (+muutama lisävinkki)

Tämä on sarjassani ”ratkaisukeskeisiä tilanteita lastenkasvatukseen”. Lapsen siivoustaidot ja -into eivät kasva pakottamalla tai lapsi opi siivoamista rankaisuilla. Leikki on lapselle mieluinen tapa oppia arjen tärkeitä taitoja. Tässä vinkkejä lapsen siivousinnon nostamiseen ja siivoustaitojen harjoittelemiseen.

ratkaise-ala-rankaise-kansikuva

Sija 6: Ratkaise, älä rankaise: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 5

Opetan ja ohjaan vanhempia sekä kasvattajia positiiviseen kasvatukseen, jossa ulkoisten motivaattoreiden (mm. palkitsemisen ja rangaistuksien) sijaan pyritään käyttämään ratkaisukeskeisiä ja sisäisesti motivoivia ratkaisuja. Tähän artikkeliin olen kerännyt muutamia eri ratkaisumalleja, joissa käytetään sisäistä motivaatiota.

Lapsen itsesäätely kansi

Sija 5: Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?

Opettelemme pyöräilyä apupyörien avulla ja ennen kuin opimme kunnolla syömään, meitä suojaa ruokalappu. Moni asia lapsuudessa on ”välineurheilua”. Opettelemme taitoja joidenkin apuvälineiden kanssa. Itsesäätelyn kehittymistä voi myös tukea eri aisti- ja kehollisin välinein. Tässä artikkelissa olen listannut eri välineitä ja harjoituksia, joita tehdä yhdessä lapsen kanssa itsesäätelyn tueksi.

autolapsi

Sija 4: Hoida syytä, älä seurausta: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 1

Monesti saatamme pinnalle, pohtimaan lapsen ulkoista käyttäytymistä ja unohdamme sukeltaa pinnan alle, sisäisen syyn ääreen. Jos haluamme ratkaista tilanteen ja löytää vastauksen, on erittäin tärkeää etsiä keskustelun kautta sisäinen syy. Tässä artikkelissa apuja sisäisen syyn lähteille. Ja aina on hyvä muistaa:

Paras ratkaisu vastaa lapsen ulkoisen käyttäytymisen sisäiseen syyhyn.

Ajatteleminen artikkeli

Sija 3: Älä opeta lasta tottelemaan – ohjaa lasta ajattelemaan!

Vanha ajatus siitä, että tottelevainen lapsi on hyvän kasvatuksen merkki, on hyvä jättää historiaan. Yhteiskunta on muuttunut vuosien varrella ja ajattelutaidot nousseet ykkössijalle. Emme halua opettaa lasta vain kuuntelemaan ulkopuolisia auktoriteetteja, vaan ajattelemaan ja ratkaisemaan tilanteita itse. Siksi myös kasvatustapojen tulisi päivittyä sellaisiksi jotka tukevat lapsen omaa ajattelua ja ratkaisutaitoja.

Itsesäätelykettu

Sija 2: Vahvuus 2: Itsesäätely

Tämä kirjoitus luonteenvahvuuksista on lyönyt itsensä läpi luonteenvahvuuskirjoitusten kategoriassa. Se varmasti koetaan tällä hetkellä tärkeimmäksi luonteenvahvuudeksi ja sitä halutaan vahvistaa niin aikuisten kuin lasten toiminnassa. Tästä löytyy itsesäätely luonteenvahvuutena ja useita itsesäätelyharjoituksia.

mieti-ala-moiti-kansikuva

Sija 1: Mieti – älä moiti! Kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen osa 3

Tämä on osa kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen artikkelisarjaa. Tässä artikkelissa lapsen ulkoisen toiminnan sisäisiä syitä mietitään monesta eri näkökulmasta ja mietitään myös milloin lapsen käyttäytyminen johtuu siitä, että lapsi ei pysty ja milloin on kyse siitä, että lapsi ei halua. Näihin tilanteisiin on eri ratkaisutavat.

 Tuleva top 10?

Minulle on tärkeää, että voisin vastata juuri teitä, rakkaat lukijat, askarruttaviin kysymyksiin kasvatuksesta ja kirjoittaa teille hyödyllisiä artikkeleita. Voitte esittää toiveita kommentteihin tai lähettää viestiä positiivinenkasvatus@gmail.com. Kerro siis mihin kasvatusasiaan sinä haluaisit vastauksen tai millaisia neuvoja kaipaisit teidän arkeenne? Teen tätä juuri teitä varten. 🙂

 

img
Lähde lapsen kanssa tunnematkalle! – tunnetaitoja Jukka Hukan ja tunnehetkien äärellä

Avaamme pojan kanssa kirjapakettia. Jännitys nousee: Mitähän sieltä on tulossa? Ensimmäinen reaktio on ”Wau!”. Ihastelemme yhdessä kirjojen värikkyyttä ja ihania kuvia. Kirjojen ulkonäkö herättää kiinnostuksen ja saa meidät aloittamaan ensimmäisen kirjan lukemisen. Lapseni valitsee Jukka Hukan ja varjohirviön. Lähdemme siis ensimmäisenä iltana käsittelemään pelkoa ja jännitystä.

Tutustumme yhdessä kohta kuusivuotiaan poikani kanssa Jukka Hukkaan ja tunnetaitomateriaaliin. Paketista on paljastunut viisi Jukka Hukkaa eri tunneteemoilla sekä Tunnehetket kirja ja siihen liittyvä harjoituskirja.

Jukka Hukat.jpgIllalla aloittaessani varjohirviön lukemisen huomaan pian, että lorumuotoinen lukeminen hakee hieman paikkaansa. Lukeminen ei ole niin luontevaa kuin tavallisessa tarinamuodossa, mikä on meille tutumpi iltasadun muoto. Pian kuitenkin oma kieli tottuu ja luenta helpottuu. Poikaani lorumuoto ei tunnu eikä näytä vaikuttavan mitenkään. Hän kuuntelee hiljaa ja tarkkaan paikallaan kirjan loppuun saakka. Suljen kirjan. Samalla hetkellä kun oma suuni sulkeutuu, alkavat poikani kysymykset ja pohdinnat.

Sellaisia Jukka Hukka kirjat tuntuvat olevan. Sisällöltään todella monipuolisia, mikä herättää pienessä mielessä paljon kysymyksiä. Mitkään muut iltasatukirjamme eivät ole aiheuttaneet samanlaista kysymys ja pohdintaryöppyä, joka jatkuu myös seuraavana päivänä. Huomaan, että ainakin omalle kohta kuusivuotiaalle pojalle kirja on liian ajatuksia virittävä iltasaduksi. Siirrän Jukka Hukkien luku- ja käsittelyhetket päiväsaikaan.

Tehtävien ja keskustelun kautta syvemmälle tunteeseen

Jokaisen Jukka Hukka kirjan lopussa on Liisa Ahosen kirjoittamia tehtäviä lukemisen lomaan. Harjoitukset ovat erinomaisia ja huomaan, että parhaiten kirja toimii sillä tavalla, että sen kesken pysähtyy pohtimaan kirjan aiheita ja tekemään harjoitteita lapsen kanssa. Jukka Hukka on enemmän kuin vain kirja. Se lisää lapsen tunne- ja ajatteluntaitoja keskustelun ja harjoitusten kautta. ”Loru, keskustelu, harjoitus, loru, keskustelu, harjoitus” löydämme pian hyvän rytmin. Tuntuu, että näistä kirjoista on iloa pitkään.

Tunnehetket.jpgHukkakirjojen jälkeen siirrymme tunnehetkiin. Tunnehetket kirjassa esitellään 42 tunnetta. Monia tuttuja kuten suru, innostus, pelko, tyytyväisyys, mutta myös vähemmän meillä kotona käytettyjä kuten väärinymmärretyksi tulemisen tunne ja hyväksynnän tunne. Jokaisen tunteen kohdalla on pieni kuvaus tunteesta ja eri taiteilijoiden kuvateos tunteesta. Kuvat toimivat myös tunteiden herättäjänä, joten joidenkin tunteiden kohdalla teen niin päin, että kysyn ensin lapsen mielipidettä kuvasta ja luen vasta sen jälkeen kuvauksen.

OhjeetLapseni ei vielä itse lue tai kirjoita, siksi tunnehetket tehtäväkirja on meillä yhteisenä tekemisenä ja keskustelun herättäjänä. Käymme muutamia harjoituksia läpi keskustellen ja kirjoitan lapsen vastauksia ylös kirjaan. Tehtäväkirja jakaantuu kahteen osioon. Ensimmäinen osio on aikuisille, jossa teoriaa ja tietoa tunnetaidoista, sekä ohjeita miten tunteita ja tunneharjoituksia tulisi tehdä eri ikäisten lasten kanssa lapsiryhmissä ja kotona. Olen erittäin iloinen, että tässä kirjassa ei ole keskitytty vain ala- ja yläkouluun, vaan ohjeita löytyy myös vanhempien näkökulmasta. Ne on jaoteltu kolmeen ikäluokkaan: 6-7-vuotiaille, 8-10-vuotiaille ja 10-12-vuotiaille. Osa kaksi on täynnä tunteisiin liittyviä harjoituksia. Niitä täytämme yhdessä poikani kanssa.

Oivallusten toinen puoli

Tunnetaito kirjoihin tutustuminen herättää tällä kertaa minussa valitettavasti myös ikävän ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” – fiiliksen. Verrattuna siihen, miten paljon teen tätä työssäni, huomaan miten vähän olemme tunnetaitoihin kotona pojan kanssa tutustuneet. Luonteenvahvuudet, optimismi ja ratkaisukeskeisyys näkyvät kotonamme vahvasti, mutta tunnesanoissa pyörimme liian usein kapealla alueella, samojen tunnesanojen varassa.  ”Minua harmittaa, tulen iloiseksi, minua pelottaa/surettaa/naurattaa”. Usein kuvaukset jäävät pintatunteisiin. Helposti kuittaa ikävän tilanteen ”minua ärsyttää” – lausahduksella ja syvällä olevat tunteet kuten pettymys, pelko, inho, suru, hämmennys jäävät sanomatta ja näin tunnistamatta. Liian moneen tunteen kohdalla kuulen lapseni kysymyksen ”mitä se tarkoittaa?”. Minulle tämä tarkoittaa, että meillä on vielä tunnetaitojen kanssa paljon tehtävää.

Kirjassa yksi tunteisiin tutustumisen ohje vanhemmille on käydä tunne viikossa. ”42 tunnetta on 42 viikkoa”, ajattelen ensiksi kauhistuneena, mutta tajuan samalla, että oikeastaan nyt jos koskaan, on erittäin hyvä aika käsitellä lapsen kanssa tunteita oikein urakalla. Olen äitiyslomalla ja poika menossa syksyllä eskariin, jossa tunnetaidot nousevat vieläkin tärkeämpään asemaan. Ja kun käsittelee yhden tunteen viikossa, on se selkeää ja vie oikeastaan vain pienen hetken koko viikosta.Sisällys

Kohta lähdetään tunnematkalle

Tästä tulee tunteellinen matka. ”Tunnematka” ajattelen ja teen matkasuunnitelmaa tunteiden käsittelyyn. Päätämme aloittaa viikolla 18. Poikani täyttää edellisellä viikolla kuusi vuotta, joten siitä saa hyvän lähtöpisteen. Tunteet ovat iso kokonaisuus, mutta uskon tunnetaitojen kantavan läpi elämän. Siihen verrattuna 42 viikkoa on lyhyt aika. Matkasuunnitelma ulottuu aina viikolle 7 vuoteen 2019. Silloin on matkaraportin aika, mutta haluan rekisteröidä myös välipisteet. Niitä siis tulossa Instagramiin ja Facebookiin tunnematkan aikana.

Yhteenvetona voisi todeta, että kirjat näyttävät ohjaavan juuri siihen mitä lupaavat. Lapsi oppii tunteiden tunnistamista, sanoittamista, säätelemistä ja käsittelemistä. Uteliaisuudella lähden lapseni kanssa tunnematkalle. Katsotaan mitä kaikkea sieltä löytyykään. 🙂

Haluaisitko myös sinä lähteä tunnematkalle lapsesi tai lapsiryhmän kanssa? 

Ps-kustannuksen uusilta tunnetaitoja lapselle sivuilta löytyy materiaalia ja kirjoituksia tunnetaidoista sekä tarkemmat tiedot esittelemistäni kirjoista.

Jukka Hukat on Avril McDondaldin kirjoittamia ja Tatiana Mininan kuvittamia. Tunnehetket ovat Cristina Nûñez Pereiran ja Rafael R. Valcârcelin käsiäalaa sekä lukuisten taiteilijoiden kuvittamia.

Tästä tunnetaitoja lapselle sivulle

Tunnetaitokirjat on nyt liitetty myös positiivisen kasvatuksen kirjakampanjaan, jonka kautta kirjat saa edullisemmin!

Tästä edullisille kirjaostoksille

Tulemme siis raportoimaan poikani kanssa meidän tunnematkasta positiivisen kasvatuksen Instagramissa ja Facebookissa hashtagilla #tunnematka. Tule samalla tunnisteella mukaan matkalle jakamaan omia kokemuksia ja kuvia!

Tunnerikasta tunnematkaa tunteisiin! 

 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: