Tervetuloa Ilo olla yhdessä! - positiivisen kasvatuksen blogiin!

img
Kasvattajan voimavarat – kannustuskirje itselleni

Taas päässä kiehuu, kun esikoinen ei tunnu kuuntelevan ja positiiviset tilanteeseen puuttumiskeinot tuntuvat olevan kaukana mielestä. Jokainen tilanne tuntuu ylittävän puuttumiskynnyksen, vaikka todellisuudessa en hyvänä päivänä edes huomaisi asiaa.

Huomaan tarvitsevani omia oppejani. Lisään päivää itsesäätelyharjoituksia ja kertaan itsemyötätunnon oppeja.

Kuitenkin suurin ongelma tuntuu olevan se, että olen hävittämässä sisäisen kannustajan.

Monissa tilanteissa tunnen olevani liian väsynyt, epäonnistuja ja surkea kasvattaja. Virheitä ja unohduksia tulee enemmän niin arkisissa asioissa kuin hankalissa tilanteissa.

Monet asiat voivat kuormittaa arkea. Sairastuminen, kiire, taloudelliset vaikeudet, riidat kotona tai töissä sekä muut stressiä lisäävät tilanteet lisäävät kuormaa yllättäen ja huomattavasti. Kuormittuneessa tilanteessa tarttuu helpommin huonoihin ratkaisuihin ja negatiivinen kierre alkaa.

Mietin miten saisin ennakoitua tilanteita ja siitä mieleeni tuli kirjoittaa itselleni kirje vaikeita tilanteita varten. Työkalu, jonka voisin laittaa jääkaapin oveen tai sujauttaa takin taskuun ulos mennessä. Pieni muistutus siitä, että tästäkin tilanteesta voi selviytyä ja vieläpä positiivisin keinoin.

Silloin kun ei puoliso ole paikalla tai ei voi soittaa ystävälle tukea saadakseen, on hyvä löytää ystävällinen ja kannustava ääni sisältään.

Kannustuskirje itselleni

Rakas Tiia, hengitä syvään ja rauhassa. Sinä selviät tästä. Olet väsynyt ja turhautunut. Se on täysin ymmärrettävää. Muista, että sinulla on myös vahvuuksia. Olet luova, sinnikäs ja kiitollinen. Voit käyttää näitä vahvuuksia tässäkin tilanteessa. Olet harjoitellut myös itsesäätelykeinoja. Nyt on hyvä sulkea silmät, ravistella kehoa ja juoda lasi vettä. Pidennät näillä lapsen käytöksen ja sinun reaktiosi väliä.  Näin pääset parempiin ratkaisuihin. Hyvin se menee. Minä uskon sinuun. 

Tällainen kirje on hyvä voimavaran väline jokaiselle meistä, jotka kamppailevat oman sisäisen äänensä kanssa. Kirjoittamistyö auttaa pohtimaan omia vahvuuksia ja voimavaroja sekä ennakoimaan tilanteita. Kirjoitetun tekstin lukeminen auttaa muistamaan asian vaikeina hetkinä paremmin kuin pelkkä pään sisäinen hokema. Se myös hiljentaa vauhtia eikä suoraan ryntää reagoimaan vaan ottaa tilanteessa paussin, välin, jotta ajatus kulkee paremmin.

Suosittelen kirjoittamaan itselleen kannustuskirjeen vaikeita tilanteita varten ja ripustaa se jääkaapin oveen tai laittamaan esimerkiksi kalenterin väliin.

Voit myös käyttää samaa kirjemallia kuin minä. Tässä pohja pdf-muodossa.

Klikkaa tästä —> Kannustuskirje itselle

Vinkki! Tämä sopii myös vaikeisiin tilanteisiin puolison tai työkaverin kanssa korvaamalla sana lapsi puolisolla tai työkaverilla.

Hyviä kirjoitushetkiä!

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Puuttua vai eikö puuttua? Kas siinä pulma! Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen 0-askel

Aikuisen itsesäätely

Asuuko sisälläsi kannustaja vai lannistaja?

Vanhemmuuden virheet – anteeksipyyntöjä, syyllisyyttä ja oppimiskokemuksia

Arjen suojatiet – ennakoiva vanhemmuus

Luonteenvahvuudet – mitä, miksi, miten?

Ole viilentävä vesi älä kipinöivä kivi: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

slider is not defined
Top 10 – Kymmenen tärkeintä kirjoitustani vanhemmille ja kasvattajille

Noin kahden vuoden ajan olen kirjoittanut tätä blogia lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä tueksi vanhemmille ja muille kasvattajille.

Tänä aikana olen julkaissut melkein 200 kirjoitusta. Osaa on luettu paljon. Parhaimmillaan kymmeniä tuhansia lukijoita ja tuhansia jakoja. Osa on jäänyt paljon vähemmälle lukija- ja jakomäärälle. Aina ei tiedä mikä kirjoitus herättää kiinnostusta ja on tarpeellinen lukijalle, mutta pikkuhiljaa kehittyy tunnistamaan lukijan tarpeet ja vastaamaan niihin.

Tässä kymmenen suosituinta artikkeliani sekä pienet kirjoitukset siitä, miksi koen aiheet tärkeäksi ja toivoisin jokaisen lapsien kanssa toimivan lukevan nämä.

Top 10

Yhteydenhaluinen kansikuva

Sija 10: Lapsi ei ole huomionhakuinen – hän on yhteydenhaluinen

Tässä kirjoituksessa pureudun siihen, kuinka ajatteluamme saattaa vääristää vanhat ja pinttyneet kuvat lapsen käyttäytymisen syistä. Jos ajattelemme lapsen hakevan huomiota, reagoimme usein negatiivisesti, mutta kun käännämme ajattelun yhteyden luomiseen, myös tapamme vastata tilanteeseen muuttuu.

Itku kansikuva

Sija 9: Sinulla ei ole mitään syytä itkeä! – sananen lapsen tunnetaitojen tärkeydestä

Tunnetaidoista ja niiden tärkeydestä puhutaan monelta taholta, mutta valitettavasti käytäntö ei aina vastaa teoriaa. Kasvattajat eivät syystä tai toisesta toteuta oppimaansa tai ymmärrä toimintansa olevan lapsen tunteita vähättelevä. Tässä artikkelissa tunnetaitojen tärkeydestä ja vinkkejä lapsen tunteiden sanoittamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sija 8: Rauhoittumispaikka – lapsen itsesäätelyn tueksi

Lapsen itsesäätely on yksi asia, joka ei vanhoin keinoin, rangaistuksin ja palkkioin kasva, vaan taitoa tarvitsee opetella yhdessä aikuisen kanssa. Tämä yksi ensimmäisiä lasten itsesäätelyyn ratkaisuja tarjoavia artikkeleita.

 

Sija 7: Leikki nimeltä siivouspenkki eli kuinka tehdä lelujen siivoamisesta hauskaa (+muutama lisävinkki)

Tämä on sarjassani ”ratkaisukeskeisiä tilanteita lastenkasvatukseen”. Lapsen siivoustaidot ja -into eivät kasva pakottamalla tai lapsi opi siivoamista rankaisuilla. Leikki on lapselle mieluinen tapa oppia arjen tärkeitä taitoja. Tässä vinkkejä lapsen siivousinnon nostamiseen ja siivoustaitojen harjoittelemiseen.

ratkaise-ala-rankaise-kansikuva

Sija 6: Ratkaise, älä rankaise: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 5

Opetan ja ohjaan vanhempia sekä kasvattajia positiiviseen kasvatukseen, jossa ulkoisten motivaattoreiden (mm. palkitsemisen ja rangaistuksien) sijaan pyritään käyttämään ratkaisukeskeisiä ja sisäisesti motivoivia ratkaisuja. Tähän artikkeliin olen kerännyt muutamia eri ratkaisumalleja, joissa käytetään sisäistä motivaatiota.

Lapsen itsesäätely kansi

Sija 5: Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?

Opettelemme pyöräilyä apupyörien avulla ja ennen kuin opimme kunnolla syömään, meitä suojaa ruokalappu. Moni asia lapsuudessa on ”välineurheilua”. Opettelemme taitoja joidenkin apuvälineiden kanssa. Itsesäätelyn kehittymistä voi myös tukea eri aisti- ja kehollisin välinein. Tässä artikkelissa olen listannut eri välineitä ja harjoituksia, joita tehdä yhdessä lapsen kanssa itsesäätelyn tueksi.

autolapsi

Sija 4: Hoida syytä, älä seurausta: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 1

Monesti saatamme pinnalle, pohtimaan lapsen ulkoista käyttäytymistä ja unohdamme sukeltaa pinnan alle, sisäisen syyn ääreen. Jos haluamme ratkaista tilanteen ja löytää vastauksen, on erittäin tärkeää etsiä keskustelun kautta sisäinen syy. Tässä artikkelissa apuja sisäisen syyn lähteille. Ja aina on hyvä muistaa:

Paras ratkaisu vastaa lapsen ulkoisen käyttäytymisen sisäiseen syyhyn.

Ajatteleminen artikkeli

Sija 3: Älä opeta lasta tottelemaan – ohjaa lasta ajattelemaan!

Vanha ajatus siitä, että tottelevainen lapsi on hyvän kasvatuksen merkki, on hyvä jättää historiaan. Yhteiskunta on muuttunut vuosien varrella ja ajattelutaidot nousseet ykkössijalle. Emme halua opettaa lasta vain kuuntelemaan ulkopuolisia auktoriteetteja, vaan ajattelemaan ja ratkaisemaan tilanteita itse. Siksi myös kasvatustapojen tulisi päivittyä sellaisiksi jotka tukevat lapsen omaa ajattelua ja ratkaisutaitoja.

Itsesäätelykettu

Sija 2: Vahvuus 2: Itsesäätely

Tämä kirjoitus luonteenvahvuuksista on lyönyt itsensä läpi luonteenvahvuuskirjoitusten kategoriassa. Se varmasti koetaan tällä hetkellä tärkeimmäksi luonteenvahvuudeksi ja sitä halutaan vahvistaa niin aikuisten kuin lasten toiminnassa. Tästä löytyy itsesäätely luonteenvahvuutena ja useita itsesäätelyharjoituksia.

mieti-ala-moiti-kansikuva

Sija 1: Mieti – älä moiti! Kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen osa 3

Tämä on osa kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen artikkelisarjaa. Tässä artikkelissa lapsen ulkoisen toiminnan sisäisiä syitä mietitään monesta eri näkökulmasta ja mietitään myös milloin lapsen käyttäytyminen johtuu siitä, että lapsi ei pysty ja milloin on kyse siitä, että lapsi ei halua. Näihin tilanteisiin on eri ratkaisutavat.

 Tuleva top 10?

Minulle on tärkeää, että voisin vastata juuri teitä, rakkaat lukijat, askarruttaviin kysymyksiin kasvatuksesta ja kirjoittaa teille hyödyllisiä artikkeleita. Voitte esittää toiveita kommentteihin tai lähettää viestiä positiivinenkasvatus@gmail.com. Kerro siis mihin kasvatusasiaan sinä haluaisit vastauksen tai millaisia neuvoja kaipaisit teidän arkeenne? Teen tätä juuri teitä varten. 🙂

 

img
Lähde lapsen kanssa tunnematkalle! – tunnetaitoja Jukka Hukan ja tunnehetkien äärellä

Avaamme pojan kanssa kirjapakettia. Jännitys nousee: Mitähän sieltä on tulossa? Ensimmäinen reaktio on ”Wau!”. Ihastelemme yhdessä kirjojen värikkyyttä ja ihania kuvia. Kirjojen ulkonäkö herättää kiinnostuksen ja saa meidät aloittamaan ensimmäisen kirjan lukemisen. Lapseni valitsee Jukka Hukan ja varjohirviön. Lähdemme siis ensimmäisenä iltana käsittelemään pelkoa ja jännitystä.

Tutustumme yhdessä kohta kuusivuotiaan poikani kanssa Jukka Hukkaan ja tunnetaitomateriaaliin. Paketista on paljastunut viisi Jukka Hukkaa eri tunneteemoilla sekä Tunnehetket kirja ja siihen liittyvä harjoituskirja.

Jukka Hukat.jpgIllalla aloittaessani varjohirviön lukemisen huomaan pian, että lorumuotoinen lukeminen hakee hieman paikkaansa. Lukeminen ei ole niin luontevaa kuin tavallisessa tarinamuodossa, mikä on meille tutumpi iltasadun muoto. Pian kuitenkin oma kieli tottuu ja luenta helpottuu. Poikaani lorumuoto ei tunnu eikä näytä vaikuttavan mitenkään. Hän kuuntelee hiljaa ja tarkkaan paikallaan kirjan loppuun saakka. Suljen kirjan. Samalla hetkellä kun oma suuni sulkeutuu, alkavat poikani kysymykset ja pohdinnat.

Sellaisia Jukka Hukka kirjat tuntuvat olevan. Sisällöltään todella monipuolisia, mikä herättää pienessä mielessä paljon kysymyksiä. Mitkään muut iltasatukirjamme eivät ole aiheuttaneet samanlaista kysymys ja pohdintaryöppyä, joka jatkuu myös seuraavana päivänä. Huomaan, että ainakin omalle kohta kuusivuotiaalle pojalle kirja on liian ajatuksia virittävä iltasaduksi. Siirrän Jukka Hukkien luku- ja käsittelyhetket päiväsaikaan.

Tehtävien ja keskustelun kautta syvemmälle tunteeseen

Jokaisen Jukka Hukka kirjan lopussa on Liisa Ahosen kirjoittamia tehtäviä lukemisen lomaan. Harjoitukset ovat erinomaisia ja huomaan, että parhaiten kirja toimii sillä tavalla, että sen kesken pysähtyy pohtimaan kirjan aiheita ja tekemään harjoitteita lapsen kanssa. Jukka Hukka on enemmän kuin vain kirja. Se lisää lapsen tunne- ja ajatteluntaitoja keskustelun ja harjoitusten kautta. ”Loru, keskustelu, harjoitus, loru, keskustelu, harjoitus” löydämme pian hyvän rytmin. Tuntuu, että näistä kirjoista on iloa pitkään.

Tunnehetket.jpgHukkakirjojen jälkeen siirrymme tunnehetkiin. Tunnehetket kirjassa esitellään 42 tunnetta. Monia tuttuja kuten suru, innostus, pelko, tyytyväisyys, mutta myös vähemmän meillä kotona käytettyjä kuten väärinymmärretyksi tulemisen tunne ja hyväksynnän tunne. Jokaisen tunteen kohdalla on pieni kuvaus tunteesta ja eri taiteilijoiden kuvateos tunteesta. Kuvat toimivat myös tunteiden herättäjänä, joten joidenkin tunteiden kohdalla teen niin päin, että kysyn ensin lapsen mielipidettä kuvasta ja luen vasta sen jälkeen kuvauksen.

OhjeetLapseni ei vielä itse lue tai kirjoita, siksi tunnehetket tehtäväkirja on meillä yhteisenä tekemisenä ja keskustelun herättäjänä. Käymme muutamia harjoituksia läpi keskustellen ja kirjoitan lapsen vastauksia ylös kirjaan. Tehtäväkirja jakaantuu kahteen osioon. Ensimmäinen osio on aikuisille, jossa teoriaa ja tietoa tunnetaidoista, sekä ohjeita miten tunteita ja tunneharjoituksia tulisi tehdä eri ikäisten lasten kanssa lapsiryhmissä ja kotona. Olen erittäin iloinen, että tässä kirjassa ei ole keskitytty vain ala- ja yläkouluun, vaan ohjeita löytyy myös vanhempien näkökulmasta. Ne on jaoteltu kolmeen ikäluokkaan: 6-7-vuotiaille, 8-10-vuotiaille ja 10-12-vuotiaille. Osa kaksi on täynnä tunteisiin liittyviä harjoituksia. Niitä täytämme yhdessä poikani kanssa.

Oivallusten toinen puoli

Tunnetaito kirjoihin tutustuminen herättää tällä kertaa minussa valitettavasti myös ikävän ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” – fiiliksen. Verrattuna siihen, miten paljon teen tätä työssäni, huomaan miten vähän olemme tunnetaitoihin kotona pojan kanssa tutustuneet. Luonteenvahvuudet, optimismi ja ratkaisukeskeisyys näkyvät kotonamme vahvasti, mutta tunnesanoissa pyörimme liian usein kapealla alueella, samojen tunnesanojen varassa.  ”Minua harmittaa, tulen iloiseksi, minua pelottaa/surettaa/naurattaa”. Usein kuvaukset jäävät pintatunteisiin. Helposti kuittaa ikävän tilanteen ”minua ärsyttää” – lausahduksella ja syvällä olevat tunteet kuten pettymys, pelko, inho, suru, hämmennys jäävät sanomatta ja näin tunnistamatta. Liian moneen tunteen kohdalla kuulen lapseni kysymyksen ”mitä se tarkoittaa?”. Minulle tämä tarkoittaa, että meillä on vielä tunnetaitojen kanssa paljon tehtävää.

Kirjassa yksi tunteisiin tutustumisen ohje vanhemmille on käydä tunne viikossa. ”42 tunnetta on 42 viikkoa”, ajattelen ensiksi kauhistuneena, mutta tajuan samalla, että oikeastaan nyt jos koskaan, on erittäin hyvä aika käsitellä lapsen kanssa tunteita oikein urakalla. Olen äitiyslomalla ja poika menossa syksyllä eskariin, jossa tunnetaidot nousevat vieläkin tärkeämpään asemaan. Ja kun käsittelee yhden tunteen viikossa, on se selkeää ja vie oikeastaan vain pienen hetken koko viikosta.Sisällys

Kohta lähdetään tunnematkalle

Tästä tulee tunteellinen matka. ”Tunnematka” ajattelen ja teen matkasuunnitelmaa tunteiden käsittelyyn. Päätämme aloittaa viikolla 18. Poikani täyttää edellisellä viikolla kuusi vuotta, joten siitä saa hyvän lähtöpisteen. Tunteet ovat iso kokonaisuus, mutta uskon tunnetaitojen kantavan läpi elämän. Siihen verrattuna 42 viikkoa on lyhyt aika. Matkasuunnitelma ulottuu aina viikolle 7 vuoteen 2019. Silloin on matkaraportin aika, mutta haluan rekisteröidä myös välipisteet. Niitä siis tulossa Instagramiin ja Facebookiin tunnematkan aikana.

Yhteenvetona voisi todeta, että kirjat näyttävät ohjaavan juuri siihen mitä lupaavat. Lapsi oppii tunteiden tunnistamista, sanoittamista, säätelemistä ja käsittelemistä. Uteliaisuudella lähden lapseni kanssa tunnematkalle. Katsotaan mitä kaikkea sieltä löytyykään. 🙂

Haluaisitko myös sinä lähteä tunnematkalle lapsesi tai lapsiryhmän kanssa? 

Ps-kustannuksen uusilta tunnetaitoja lapselle sivuilta löytyy materiaalia ja kirjoituksia tunnetaidoista sekä tarkemmat tiedot esittelemistäni kirjoista.

Jukka Hukat on Avril McDondaldin kirjoittamia ja Tatiana Mininan kuvittamia. Tunnehetket ovat Cristina Nûñez Pereiran ja Rafael R. Valcârcelin käsiäalaa sekä lukuisten taiteilijoiden kuvittamia.

Tästä tunnetaitoja lapselle sivulle

Tunnetaitokirjat on nyt liitetty myös positiivisen kasvatuksen kirjakampanjaan, jonka kautta kirjat saa edullisemmin!

Tästä edullisille kirjaostoksille

Tulemme siis raportoimaan poikani kanssa meidän tunnematkasta positiivisen kasvatuksen Instagramissa ja Facebookissa hashtagilla #tunnematka. Tule samalla tunnisteella mukaan matkalle jakamaan omia kokemuksia ja kuvia!

Tunnerikasta tunnematkaa tunteisiin! 

 

 

 

img
Raivoava punainen ja vetäytyvä sininen – Lapsen tunteiden säätely ja tasapaino

Tilanne tuo lapselle pettymyksen ja odotan raivon nousevan. Sen sijaan lapsi jähmettyy ja kohtaan tyhjän katseen. Hän menee täysin ”lukkoon” ja hetken kuluttua poistuu paikalta. Ymmärrän, että kaikki ei ole kunnossa, mutta jään hämmentyneenä miettimään, mitä tulisi tehdä.  

Ensimmäisen kerran kohdatessani lapsella tunteiden sinisen alueen, muistan hämmentyneeni tilanteen odottamatonta käännettä. Olin hyvin tietoinen ja koulutettu toimimaan lapsen raivon,  huutamisen tai aggressiivisen käyttäytymisen kohtaamiseen, mutta nyt sain vastaani tunteiden täysin toisen laidan. Mitään ei tullut ulos, vaan lapsi vajosi sisään mielensä syövereihin. Sain kuitenkin tilanteeseen selvyyden etsittyäni tietoa ja törmättyäni polyvagaaliseen teoriaan.

Stephen Porgesin polyvagaalisen teorian mukaan tunteiden säätelyssä on myös taistele-pakene tilan lisäksi jähmety-pyörry tila, joka tulee esiin esimerkiksi alussa kuvaamani tilanteen käyttäytymisen tavoin. Tunteet eivät purkaudu ulospäin vaan lapsen voisi kuvailla menevän ”lukkoon”. Opin silloin, että tunteiden jaottelu ei olekaan kaksijakoinen, tunteiden tasapaino tai taistele-pakene tila, vaan kolmijakoinen johon kuuluu myös jähmety-pyörry tila.

Miten nämä näkyvät lapsessa?

Punaisella alueella muun muassa lapsen hengitys tihenee, keho jännittyy ja sydämensyke kohoaa. Aivojen alaosa ottaa vallan tunteista ja kehoista ja ”kaasu menee pohjaan”. Seurauksena lapsi voi muun muassa heitellä tavaroita, huutaa tai käyttäytyä muuten verbaalisesti ja fyysisesti aggressiivisesti. Voimakkuus riippuu lapsesta ja tilanteesta.

Vihreä alue on nk. normaalialue. Lapsi voi säädellä omaa kehoaan, tunteitaan ja käyttäytymistään. Hän tuntee olevansa hallinnassa ja kestää myös hankalia tunteita ja pettymyksiä. Lapsi pystyy olemaan tasapainossa eri tilanteiden ja tunteiden kanssa.

Sinisellä alueella lapsen tunteiden tasapainotila on myös järkyttynyt. Tilanteen tuoma mielipaha ei kuitenkaan ole vienyt lasta punaiselle alueelle, vaan siniselle alueelle, jossa keho menee ”jarrutilaan”. Lapsi reagoi negatiiviseen tilanteeseen sulkeutumalla. Seurauksena lapsi voi hiljentyä kokonaan, poistua paikalta tai mielellisesti ”irrottaa itsensä tilanteensa”. Keho reagoi hidastamalla hengitystä, hitaammalla sydämen sykkeellä ja katsekontaktin välttämisellä. Tällainen tila on lapselle haitallista.

Lapsi ei tietoisesti mene punaiselle tai siniselle alueelle, vaan kyse on kehon reaktiosta. Lapsi tarvitsee aikuista sisäisen tilan säätelemiseen.

 

Polyvagaalinen teoria kuva.jpg

Mitä jos lapsi meneekin siniselle? Ei raivoa, huuda, vaan jähmettyy ja vetäytyy kuoreensa?

Tässä voi mennä parillakin tavalla metsään. Ensinnäkin voi ajatella, että lapsella ei ole mitään hätää, koska ulospäin ei näy juuri mitään. Lapsiryhmässä lapsi saatetaan jättää yksin, koska hän ei aiheuta vaaraa ympäristölleen ja punaisella alueella olevat lapset tuntuvat tarvitsevan aikuisen nopeampaa reagointia.

Sinisellä alueella ollaan kuitenkin samojen haasteiden edessä kuin punaisella alueella. Tilanne ei ole tasapainossa. Lapsella on huono olla. Lapsen keho on lukossa. Lapsi tarvitsee apua päästääkseen tasapainoon, mielen ja kehon normaalille vihreälle alueelle.

Itse koen tämän alueen olevan jopa vaikeampi. Kuten punaisella alueella, lapsi ei ole vastaanottavaisessa tilassa, eikä kommunikaatio suju. Tässä ei kuitenkaan yritetä ”jarruttaa” lapsen kehon reagointia vaan saada purettua ”jähmettyminen” ja ”herättää” keho ja mieli pois pelästymisen tilasta.

 

Jähmettyminen.jpg

Miten sitten auttaa lasta ”sinisellä alueella”?

1. Kontaktin luominen

Tärkeää on se, että lasta ei näissä tapauksissa jätä lasta yksin, vaan aikuinen pyrkii luomaan lapselle turvallisen tunteen ottamalla syliin, lempeällä kosketuksella tai rauhallisella puheella. Tarkoitus on saada keho ja mieli pois pelästymisen tilasta.

Musiikin tai laulamisen on tutkittu auttavan. Ne voivat auttaa ”pelästyneen” mielen tavoittamisessa.  Sanat eivät usein tässä tilanteessa tavoita lasta, joten hyräily toimii myös.

Vaikka ”kuulolaite” olisikin poissa päältä, laulettu musiikki voi tavoittaa mielen. Niinpä musiikki tai rauhoittava puheääni voivat avata pelästyneen mielen, vaikka sanojen merkitystä ei ”kuullakaan” – Psykologi Tuija Matikka

Uskon myös, että monet perinteiset, ”punaisen alueen” itsesäätelykeinot auttavat lasta. Kuten hengityksen säätely yhdessä aikuisen kanssa, lapsen lempeä kosketus, esimerkiksi silittely tai vaikka hiusten harjaus.

Lapsen itsesäätelykeinoja lisää täältä.

 

2. Vahvista tunne- ja itsesäätelytaitoja

Tilanteessa toimimisen lisäksi tarkoituksena on lisätä lapsen vihreää aluetta ja ehkäistä häntä lipumasta punaiselle tai siniselle alueelle. Hyvät tunne ja itsesäätelytaidot laajentavat vihreää aluetta ja auttavat lasta pysymään tasapainossa vihreällä alueella. Tunnetaitoja ja itsesäätelykeinoja harjoitellaan yhdessä aikuisen kanssa silloin, kun lapsi on vihreällä alueella eli tasapainossa. Tunteiden tunnistaminen, käsitteleminen ja sääteleminen ovat osa lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

 

3. Pohdi ”triggereitä” eli tilanteen laukaisevia tilanteita

Mieti missä tilanteissa lapsi tuntuu menevän ”siniselle alueelle”. Mitkä asiat saavat lapsen reagoimaan tällä tavalla? Kun tunnet lapsen tavat, osaat ennakoida niissä tilanteissa, jotka voivat ”ajaa” lapsen pois vihreältä kaistalta. Esimerkiksi jännittäviä tilanteita voi käsitellä ja keskustella lapsen kanssa etukäteen ja näin välttää tunnetasapainon järkkyminen.

 

4. Vahvista yhteyttä

Turvallinen suhde ja luottamus aikuiseen auttaa lasta pysymään pidempään vihreällä alueella. Aikuisen läsnäolo, yhdessäolo, lapsen kuunteleminen ja  mielenkiinto lapsen asioita kohtaan vahvistavat yhteyttä. Esimerkiksi vuorovaikutuksellinen leikki aikuisen kanssa vahvistaa hyvin tätä yhteyttä ja lapsen tarvitsemia taitoja.

 

Lapsi tarvitsee aikuista sisäisen tilansa säätelyn avuksi. Porgesin mukaan aikuinen voi auttaa lapsen mieltä jäsentymään ollessaan itse sosiaalisen liittymisen tilassa. -Leikola, Mäkelä, Punkanen

 

Lisää polyvagaalisesta teoriasta

Siegel, Daniel J. The Yes Brain. 2018. Bantam Books: New York.

Duodecim-lehti: Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma (löytyy myös hyviä lisälähteitä)

Tuija Matikka: Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria

img
Printattavia pdf-pohjia: Materiaalia lapsen ja aikuisen itsesäätelyn tueksi

Tässä itsesäätelyartikkelien kanssa käytettäväksi muutama printattava valmispohja, jossa listattuna eri itsesäätelykeinoja aikuiselle ja lapselle sekä valmis seinälle laitettava itsesäätelypohja. Siihen voi täyttää, piirtää ja värittää omat itsesäätelyä tukevat keinot. Lapsen taulun voi täyttää myös piirtäen. Puuhailuiloa! 🙂

 

Aikuiselle

 Aikuisen itsesäätelykeinot listattuna

Aikuisen itsesäätelytaulun pohja

 

Lapselle

Lapsen itsesäätelykeinot listattuna

Lasten itsesäätelytaulun pohja

 

Vanhemmalle puolison tai kasvatuskumppanin kanssa pohdittavaksi

 

Itsesäätelyn ajatuksia pohdittavaksi vanhemmille

 

img
Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?

Itsesäätely on yksi tärkeimmistä luonteenvahvuuksista. Käytämme sitä joka päivä. Se kehittyy iän myötä, mutta ei itsekseen. Lapsen itsesäätely tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta. Rauhoittamalla, nimeämällä tunteita, asettamalla rajoja ja ohjaamalla eri tunteiden ilmaisumuotoihin, aikuinen auttaa lapsen itsesäätelyä kehittymään.

Miten se sitten tapahtuu? Seuraavassa tiivistetyt ohjeet lapsen itsesäätelyn tukemiseen.

Viisi askelta itsesäätelyn mestariksi

Askel 1: Keskustele lapsen itsesäätelystä

Lapsen tulisi ymmärtää, mitä itsesäätely on ja mitä sillä tarkoitetaan. Kannattaa siis aloittaa tutustumalla yhdessä itsesäätelyn vahvuuteen. Keskustelemalla, jakamalla kokemuksia ja tuntemuksia asiasta.

Askel 2: Kokeile lapsen kanssa eri tekniikoita

Ei ole yhtä oikeaa itsesäätelyn harjoittelun tekniikkaa, joten tässä mennään yritys-erehdys-menetelmällä. Keskustele lapsesi kanssa ja miettikää, mitkä asiat tuntuvat rauhoittavan. Hengitelkää, askarrelkaa yhdessä eri itsesäätelyn välineitä ja kokeilkaa. Aloittakaa yhdestä kategoriasta ja laajentakaa etsintöjä pikkuhiljaa. Liian monen asian yhtäaikainen testaaminen voi vain lisätä levottomuutta. Maltti on siis valttia tässäkin!

Askel 3: Tee itsesäätelytaulu ja materiaalipussi

Lapselle toimivat tavat voi kerätä tauluun, josta lapsen on helppo muistaa itselleen sopivat keinot. Taulun viereen ripustaa rauhoittumispussi, jossa itsesäätelyn välineet ovat helposti saatavilla.

Lapselle voi rakentaa myös kokonaisen rauhoittumispaikan, mutta jos tilaa on vähän, riittää rauhoittumispussi.

Askel 4: Harjoittele, harjoittele, harjoittele

Eri välineitä on hyvä käyttää ja harjoitella tilanteiden välissä. Voi ottaa myös raivostumisroolileikin, jossa käydään tilanne ”kuivaharjoitteluna” läpi. Ensiksi lapsi suuttuu jostain (anna lapsen valita mistä), sitten yhdessä ärjytään ja kävellään itsesäätelyvälineiden luokse ja sitten yhdessä rauhoitutaan. Tällä tavalla lapsen aivoihin jää valmis muistimalli, mikä parhaimmillaan muistuu mieleen ärjyimmänkin tunteen aikana.

Askel 5: Opi tositilanteista

Itsesäätely joutuu testaukseen aidoissa tunnetilanteissa.  Jotkut tavat voivat osoittautua yllättävän tehokkaaksi, kun toiset voi jo heti ensimmäisen kerran jälkeen unohtaa. ”Trimmatkaa” itsesäätelypussin sisältöä sen mukaan, mikä osoittautuu toimivaksi.

Lapsen itsesäätelypussi.jpg

Lapsen itsesäätelyvälinepussiin voi laittaa lapsen suosikkivälineet ja laittaa ne esille näkyvään paikkaan.

Itsesäätelymenetelmät lapsille

Hengityksen säätely

Hengityksen säätely on nopein ja tehokkain tapa vaikuttaa kehon rauhoittumiseen. Harjoittele lapsen kanssa eri hengitystekniikoita. Apuvälineeksi voi ottaa esimerkiksi pillin (äänetön versio), höyhenhengittelyn, puhaltimen, lohikäärmeputken, saippuakuplat tai hyrrän. Tärkeää on, että lapsi harjoittelee tätä yhdessä aikuisen kanssa. Lapsi voi helposti ”ylihengittää” eli puuhkua, joka ei rauhoita, vaan enemmän aiheuttaa tilanteen pahenemista. Siksi hengittelyä harjoitellaan säätelemään etukäteen aikuisen kanssa.

Tästä tulossa apuvideo Youtube kanavalle maaliskuun aikana.

Aistien rauhoittaminen

Kuulo

Musiikin kuuntelu, shantin rauhoittava ääni, kilikello tai mikä tahansa muu lasta rauhoittava ääni voi saada lapsen kehon rentoutumaan ja tunteet laantumaan. Etukäteen voi tehdä esimerkiksi soittolistan kännykkään tai levylle ja napsauttaa se päälle tunteiden noustessa.

Näkö

Glitterpullon tuijottelu, lumihiutalepallon seuraaminen, kauniin maiseman tai lasta koskettavan kuvan katsominen voi auttaa tunteiden säätelyyn.  Jos tämä osoittautuu lapsen kohdalla toimivaksi, varusta koti tai muu ympäristö kuvin ja visuaalisin avuin. Laita kuvia lapsen ulottuville ja esiin katseltavaksi.

Haju

Tuoksukynttilä, tuoksuöljyjen tai nalle tuoksu voi toimia lasta rauhoittavasti. Ottakaa yhden päivän tavoitteeksi tuoksutella kaikkea päivän aikana ja keskittyä hajuaistin kokeilemiseen. Keskustelkaa päivän päätteeksi havainnoistanne.

Maku

Purkan pureskelu, kylmän veden tai kaakaon juominen toimivat makuaistin kautta kehoa rauhoittavasti. Voitte tehdä makuaistimuksista samanlaisen kokeilun kuin hajuaistista.

Tunto

Kosketuksella on rauhoittava vaikutus. Lapsen selän silittely, hiuksien harjaaminen, rapsuttelu tai jopa kutittelua kannattaa kokeilla. Joskus vaikea tilanne purkautuu parantavan naurun kautta.

Yhteinen lapsen ja aikuisen rauhoittava keino on halaus. Halaa lasta. Parhaimmillaan tämä yksi pieni ele voi laukaista tilanteen.

Jos lapsi vierastaa suoraa käden kosketusta, mutta haluaisi hyödyntää tuntoaistia, on välillisiä keinoja auttaa lasta. Esimerkiksi jotkut voivat rauhoittua, kun heitä ”lämmittää” pyyhkeen tai viltin sisällä. Heitä siis ”rauhoittumisviitta” tunnesankarin harteille ja sulata liian suuret tunteet lämmöllä. Voit myös silitellä höyhenellä tai rullata kehoa läpi hellästi puhtaalla maalitelalla.

Keholliset keinot

Käsien motoriikka

Erilaiset puristelupallot, limojen löllyttely tai spinnerin pyörittely toimii mieltä rauhoittavasti. Näitä löytyy erilaisia kaupoista valmiina tai sitten Pinterest sivustolta ohjeita niiden kotona valmistukseen. Itsesäätelyyn ei tarvitse välttämättä kalliita välineitä. Oman kodin tarvikkeista saa aikaiseksi vaikka mitä luovuuden avulla.

Suun hallinta

Hiljainen huuto. Hiljaista huutoa harjoitellaan huudon kautta. Tässä harjoitellaan kääntämään äänen voimakkuusnappia. Ensiksi kokeillaan normaalia ääntä ja sitten ”käännetään” kuvitteellista volyyminappia kovemmalle, jolloin ääni kovenee ja sitten hiljemmalle kunnes ei kuulu ääntäkään, mutta suu on auki kuten huudossa. Näin harjoitellaan suun päästämän äänen hallitsemista. Myös toisten ”ääninappia” voi säätää. Lapsi voi kääntää aikuisen, aikuinen lapsen tai sisarukset toisiensa.

Erilaisten äänten tuottaminen.  Suhina, pärinä, kielen naksuttelu voivat toimia tunteiden säätelyyn. Joten laita suu pärisemään, pyörittele kieltä ja kokeile yhdessä lapsen kanssa millaisia ääniä suulla voi oikein saada aikaan.

Koko kehon keinot

Tunteiden ulos ravistelu. Aloita päästä ja käy jokaista kohtaa ravistellen koko keho läpi. ”Valuta” tunteet läpi kehosta, kunnes ne menevät pois jaloista ulos.

Hyppiminen. Jos ravistelu ei riitä, niin hyppiminen voi auttaa. Voit hyppiä paikallasi tai pomppia esimerkiksi jumppapallolla.

Seinän työntäminen. Tässä harjoituksessa lapsi konkreettisesti menee seinän viereen ja yrittää työntää seinää. Samaa voi tehdä myös pöytää tai koululuokassa kädet pulpettia vasten ja yrittää työntää pöytää läpi lattian.

Mielikuvaharjoitukset

Lempipaikka. Lapsi voi myös sulkea silmänsä ja mennä ajatuksissa omaan rauhalliseen  paikkaan puumajaan, rannalle tai mihin haluaakaan. Tähän on hyvä yhdistää rauhallinen hengittely.

Ihan minun oma juttu

Voi olla, että joku näistä on lapselle sopiva tunteiden säätely tapa tai sitten näistä ei toimi mikään. Se ei tarkoita, että lapsi ei osaisi rauhoittua. Oikeaa tapaa ei ole vain vielä löytynyt. Seuraamalla lasta voit löytää tai voitte yhdessä löytää lapselle sopivan tavan. Ehkä se onkin silmien räpyttely, hiusten sukiminen tai vaikka vanhojen sanomalehtien silppuaminen. Kaikki keinot, jotka eivät vahingoita lasta tai toisia ihmisiä, ovat sallittuja. Mitään liian outoa ei ole.

Kolmivuotias lapsi pärisyttelee toisella kädellä huuliaan ja toisella pyörittelee päälakensa hiuksia. Ulkopuolelta se näyttää hieman hassulta, mutta hänellä se toimii oikein hyvin. Näen lapsen toimivan näin jännittävissä tai uusissa tilanteissa ja huomaan sen olevan hänen tapansa rauhoittua. Myöhemmin käytän samaa tapaa hänen kanssaan. Silittelen ja pyörittelen lapsen hiuksia, kun hän tarvitsee apua rauhoittuakseen. Lapsen tapa toimii myös ulkopuolisen tekemänä.

Lapsen itsesäätely yhdessä

Aikuisen rooli ja tuki

Harjoittele tilanteiden välissä!

Tämä on tärkeää. Uusia välineitä ei voi antaa suoraan tilanteessa lapsen käteen tai tehdä kokeilua itse tilanteessa, vaan näitä kaikkia tulisi harjoitella tilanteiden välissä. Jos isket käteen aivan tuntemattoman esineen, voi se pahimmillaan lentää kaaressa takaisin ja tilanne pahenee entisestään. Tutustukaa eri välineisiin rauhassa, niin ne toimivat parhaiten.

Kun tunteet alkavat nousta

Kun huomaat lapsen tunteiden nousevan, on hyvä tarttua tilanteeseen ajoissa, kuin vasta tunnemyrskyn silmässä, viimeisellä hetkellä.

Olemme eteisessä lähdössä lasta jännittävään tapahtumaan. Pukemisesta ei meinaa tulla mitään ja lapsi itsekin huomaa tärinänsä. Sanoitan lapsen jännitystä ja yritän rauhoitella silittelemällä lasta, mutta tällä kertaa se ei riitä. ”Äiti, mua hytkytyttää. Mitä mä teen? Auta.” purkautuu pyyntö lapsen huulilta. Nousen ja menen itsesäätelyvälinevarastoni luo. Nappaan käteen lapselle tutun puristeltavan pallon ja ojennan sen lapselle. Kuin sormiennapsautuksesta tilanne muuttuu. Lapsi alkaa puristella palloa ja kysyy: Mikä tämän nimi olikaan?” Jännitys katoaa ja hän jutustelee taas iloisesti. ”Ei sillä ole oikein nimeä” vastaan mietteliäänä. Poika miettii hetken ja toteaa aurinkoisella naamalla: ”Musta se voisi olla sitruuna, kun se on keltainen. Ihana sitruuna sai minut rauhoittumaan.” Hymyilen ja mietin, miten helposti tilanteet välillä helpottavat. Tässäkin oli ainekset vaikka minkälaiseen molemmin puoliseen räjähdykseen. Nyt yksi puristelupallo ratkaisi koko tilanteen.

Tunteiden tulipisteessä

Jos tunnekuohu yllättää tai nousevat ennakoivista toimista huolimatta, niin tunnemyrskyn silmässä lapsi ei välttämättä hyödy itsesäätelyvälineistä, vaan tunnesäätely jää täysin aikuisen ulkopuolelta säädeltäväksi. Näitä voi olla esimerkiksi rauhoittavan musiikin laittaminen päälle, kylmän vesilasin tarjoaminen, silittely, lämmittely pyyhkeen avulla tai käsien hieronta. Näihin kaikkiin kuuluu odottaminen. Sen odottaminen, että tunnemyrsky alkaa laantumaan ja korvat avautuvat kuulemaan ja aivot vastaanottamaan sanoja.

Nimeä se

Name it, to tame it” opettaa Daniel Siegel tunteiden säätelystä. Jos voit antaa sille nimen, voit myös säädellä sitä. Sanoita lapsen tunteita ”Olet vihainen”, olla empaattinen hänelle ”ja se on ymmärrettävää, että tällaisissa tilanteissa voi tullakin vihaiseksi”, sitten kannustaa ”mutta selviät tästä” ja säädellä ”nyt vain hengität, suljet silmät ja rauhoitut hetken” (tai mikä onkaan lapsen tapa rauhoittua.)

Isomman lapsen kanssa ei välttämättä tarvitse ulkopuolelta sanoittaa tunnetta, vaan pysähtyä yhdessä pohtimaan, miltä tuntuu. Esimerkiksi tunnekiekon tai tunnekorttien avulla.

(Tunnetaidoista tulossa lisää enemmän lähiaikoina.)

Takaisin tunteiden hallintaan

Kun suurin tunnepiikki on saatu ylitettyä, voi lapselle antaa tai lapsi itse ottaa välineitä tunteiden säätelyn tueksi. Rauhoittumiselle kannattaa antaa aikaa, jotta itsesäätelyvarastot ehtivät täyttyä eikä tunteet kiehahda heti seuraavan tilanteen tai vastoinkäymisen kohdalla.

Lapsen itsesäätely pilli.jpg

Anna tilanteelle aikaa – mielelle sekä keholle aikaa palautua ja täyttää varastoja.

Välineiden lisäksi ajattelutaidot tukevat itsesäätelyä

Tärkeä kasvun asenne

Ruoki lapsen kasvun asennetta. Kun hän sanoo sinulle ”en mä osaa”, lisää loppuun ”vielä”. Muistuta, että itsesäätely on taito, jonka kaikki voi oppia. Ajatelkaa epäonnistumiset oppeina. Mitä voimme oppia tästä ja missä seuraavan kerran menee paremmin? Nosta esiin onnistumisen kerrat ja edistymisaskeleet. Älä vertaile lasta toisiin lapsiin tai sisaruksiin, vaan ohjaa lasta ajattelemaan itseään mittapuuna. Miten juuri hän on edistynyt?

Ota sinnikkyys avuksi

Sinnikkyys on yksi tärkeä itsesäätelyn tuki. Tarvitsemme useita harjoituskertoja, jotta opimme uusia taitoja. Kannattaa siis miettiä myös kuinka sinnikkyys vie eteenpäin.

Epäonnistumiset kuuluvat prosessiin

Kukaan ei ole seppä syntyessään” ja virheet sekä epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Älkää jääkö vatvomaan epäonnistumisia vaan katsokaa yhdessä eteenpäin. ”Ensi kerralla sujuu paremmin” – asenteella pääsee tilanteesta eteenpäin ja lapsi ei luovuta niin helposti. Miettikää asiaa myös tapauskohtaisesti. Oliko lapsi nukkunut tai syönyt huonosti? Oliko päivällä tapahtunut jotain ikävää? Itsesäätely ei ole koko ajan ylöspäin kehittyvä taito, vaan on tärkeää myös ymmärtää omien voimavarojen vaikutus itsesäätely

Aikuinen on itsesäätelyn malli

Lapsi mallintaa aikuista todella paljon ja seuraa aikuisen esimerkkiä. On siis todella tärkeää, että myös sinulla on itsesäätelytaidot hallinnassa. Täydellinen ei tarvitse olla, mutta on omia tapoja ilmaista ja säädellä tunteita kannattaa tarkastella. Jos tuntuu, että matkaa vielä on, kannattaa omaa itsesäätelyä kehittää. Vinkkejä siihen artikkelissa: Aikuisen itsesäätely -miten saada pidempi pinna ja rauhallisempi mieli?

On jotain, minkä on aika jäädä historiaan

Hakkatyyny. Tätä suositeltiin aikoinaan. Ajateltiin, että on parempi purkaa energia johonkin turvalliseen esineeseen, kuten tyynyyn. On kuitenkin todettu, että tämä vahvistaa vääriä aivoyhteyksiä. Aivot oppivat. Kun suutun, käteni nousee ja lyö. Emme halua tällaisen toiminnan vahvistuvan lapsen aivoissa, joka voi myöhemmin, esimerkiksi aikuisena suuttuessa saada aikaan kohtalokkaita seurauksia. Jos lapsi on hyvin fyysinen, kannattaa lapsi ohjata muuhun fyysiseen toimintaan. Tunteen säätely hyppimällä, ravistelemalla, seinää työntämällä on paljon parempi vaihtoehto kuin hakkatyyny. Vaikka en tätäkään ensimmäisenä suosittele, mutta jos tyynyt tuntuvat lapsen omalta jutulta, niin tyynyyn huutaminenkin on parempi vaihtoehto kuin lyöminen.

Harjoittelun kautta rauhalliseksi

Varsinkin aivojen kasvuun liittyvät tunteenpurkaukset vaikuttavat itsesäätelyyn. Siksi lapsen itsesäätelytaidot saattavat vaihdella eri ikäkausina. Joskus harjoittelun kautta saavutetaan hyvä taso ja välineillä harjoittelu jää vähemmälle. Voi olla pitkä rauhallinen ja seesteinen aika, kunnes yhtäkkiä lapsen hermot tuntuvat menevän pienimmästäkin. Silloin on hyvä kaivaa uudestaan esiin itsesäätelyvälineet ja jatkaa harjoituksia.

Aiemmat itsesäätelyyn liittyvät artikkelit

Vahvuus 2: Itsesäätely

Rauhoittumispaikka – lapsen itsesäätelyn tueksi

Itsesäätely 10 – kymmenen kysymystä ja vastausta itsesäätelystä

Aikuisen itsesäätely -miten saada pidempi pinna ja rauhallisempi mieli?

img
Onnellinen vanhemmuus – vanhempien voimavarojen teemailta

Kiitos kaikille teemailtaan osallistuneille. Tässä illan diat ja linkit livelähetyksiin. Livelähetykset katsottavissa maaliskuun 2018 loppuun asti.

Onnellinen vanhemmuus – vanhempien voimavarojen ilta pdf

Ja tässä illassa viitatut blogikirjoitukset:

”Hei, tämä sujuu hyvin!” – Arjen vihreät liput

Osa 1: Pessimististä optimistiksi

Osa 2: Optimismin opettelu

Vanhemmuuden vahvuudet – mitkä ovat sinun taitosi?

Livelähetys löytyy kaksiosaisena positiivisen kasvatuksen Facebook sivuilta, koska ensimmäinen osa meni aluksi vahingossa henkilökohtaiselle tililleni.

Osa 1: Julkaisuna seinällä

Osa 2: Julkaisuna seinällä tai videona

Tästä positiivisen kasvatuksen facebook sivuille

 

img
Aikuisen itsesäätely -miten saada pidempi pinna ja rauhallisempi mieli?

On kiire ulos ja lapsi kieltäytyy pukemasta. Koululainen heittää sisään tullessaan kaikki tavaransa lattialle ja jättää ne siihen. Teini-ikäinen ei kuuntele ja haistattelee vain pyynnöillesi. Se, miten näissä ja muissa haastavissa tilanteissa reagoimme, riippuu paljon itsesäätelytaidoistamme. Räjähdämmekö vai pystymmekö pysymään tyynenä? Hyvien itsesäätelytaitojen avulla todennäköisesti pystyisimme olemaan kauemmin rauhallisena. Rauhallinen mieli taas tekisi tilaa ajattelulle ja johtaisi tilanteissa parempaan tulokseen kuin kontrollin menettäminen. Useimmat meistä tietävät tämän, mutta silti menettävät malttinsa. Itsesäätely ja rauhallisena pysyminen, kun eivät ole helppoja toteuttaa. Niitä on kuitenkin mahdollista harjoitella ja sen kautta saada pidempi pinna ja rauhallisempi mieli. 

Itsesäätely, ja varsinkin tunteiden itsesäätely, on tärkeä taito. Tässä kohdassa on hyvä muistaa juuri se, että kyseessä on taito. Emme ole geneettisen perimämme tai temperamenttimme määrittelemiä. Vaikka lähtökohtamme ovat erilaiset, voi jokainen meistä harjoituksen kautta tulla itsesäätelyn mestariksi.

Lisää itsesäätelystä: Itsesäätely 10 – kymmenen kysymystä ja vastausta itsesäätelystä

Miten sitten vahvistaa tunteiden itsesäätelytaitoa?

Ensimmäinen askel on tehdä päätös ja asettaa itselleen tavoite.

Voit laittaa jääkaapin oveen kannustavan kuvan, rohkaisevan lauseen tai kirjoittaa tavoitteesi ylös kalenteriin.

Toinen askel on tutustua itseensä, omiin tavoitteisiin ja tehdä harjoitussuunnitelma. Mieti, mitkä keinot toimivat minulla? Kokeile erilaisia tekniikoita eri kategorioista (hengitys, aisti, mielikuva ja niin edelleen). Laita nämä muistiin.

Kolmas askel on varustaa koti tai muu ympäristö sellaiseksi, että mahdolliset itsesäätelyvarusteet ja -välineet ovat helposti saatavilla. Jos tietynlainen musiikki rauhoittaa sinua, tee puhelimeen tai musiikkisoittimeen oma rauhoittumislista. Jos sinua rauhoittaa perheenjäsenten hymyilevien kuvien katseleminen, sijoita niitä ympäri kotia.

Neljäs askel on mahdollisesti vaikein. Siirtää suunnitelmat käytäntöön eli aloittaa harjoittelu niiden osalta mitä voit tehdä etukäteen. Pidä huolta omista voimavaroista, tee tietoisuusharjoituksia, käytä mielikuva- tai aistitekniikoita.

Viides askel on seurata miten edistyt. Monesti tämä menee kokeilu-epäonnistuminen-onnistuminen-kierteen kautta. Jotkut tavat vievät onnistumiseen, toiset eivät toimikaan. Päivät myös vaihtelevat. Välillä itsesäätely on helpompaa kuin toisina.

Itsesäätelyä vaativat tilanteet toimivat mittareina siinä, miten harjoittelu on toiminut ja miten oma itsesäätely on kehittynyt.

cof

Jääkaapin oveen voi laittaa vaikka seuraavanlaisen itsesäätelyn harjoittelutaulukon.

Useat tavat toimivat itsesäätelyn tukena

On monia eri tapoja ottaa itsesäätelyn taidot käyttöön, kun tunteet alkavat nousta.

Hengityksen säätely

Hengityksen säätely on nopein ja tehokkain tapa vaikuttaa kehon rauhoittumiseen. Harjoittele eri hengitystekniikoita. Opettele syvähengitystä, rauhallisesti hengittämistä ja hengitykseen keskittymistä sekä hengityksen säätelemistä. Voit lisätä siihen rauhassa kymmeneen laskemisen tai vaikka aakkosten luettelemisen etu- ja takaperin.

Aistien rauhoittaminen

Monien aistien kautta voidaan vaikuttaa mielen ja kehon rauhallisuuteen. Aistijärjestelmämme on juuri se joka aktivoituu meitä ärsyttävissä tilanteissa. Tarkoitus on saada keho takaisin meidän hallintaan eikä antaa tunteille valtaa kehossamme.

Kuulo

Suhina, hyrinä, laulu, musiikki ja muut eritasoiset äänet toimivat kuuloaistin apuna tunteiden itsesäätelyyn. Voit siis suhista, hyristä, hyräillä, laulaa tai tehdä mitä tahansa ääniä, jotka rauhoittavat. Usein tämä vaikuttaa myös hyvällä tavalla hengitykseen.

Korvatulppien tai kuulokkeiden avulla voit sulkea aistiärsykkeitä ulkopuolelle. Jos tuntuu, että melutaso kotona on liian kuormittava, voi välillä hyvin mielin laittaa korvatulpat tai kuunnella mielimusiikkia kuulokkeista esimerkiksi tiskauksen aikana.

Näkö

Kauniiden kuvien, hymyilevien ihmisten tai maisemien katselu toimivat näköaistin kautta rauhoittavina. Perheenjäsenten hymyilevät kuvat auttavat aktivoimaan aivojemme hyviä muistoja ja kantamaan läpi vaikeiden tunteiden ja tilanteiden.

Tässäkin aistiärsykkeen sulkeminen ulkopuolelle eli silmien sulkeminen hetkeksi voi auttaa. Tätä tekevät muun muassa pienet lapset jännittävissä ja uusissa tunnetilanteissa, mutta toimii myös aikuisilla tunteiden hallintaan.

Joten: Sulje silmät ja laske kymmeneen. Keskity samalla hengittämään rauhassa.

Haju

Kukkien tai tuoksuöljyjen haisteleminen rauhoittavat hajuaistimusten kautta. Näiden lisäksi erilaiset tuoksukynttilät ja saippuat toimivat hyvin. Voit yhdistää rauhoittumiseen tuoksun ja lämpimän veden menemällä esimerkiksi pesemään kätesi hyväntuoksuisella saippualla.

Maku

Kurkkua viilentävä pastilli, kuuma tee, kylmä vesi, purkka tai mikä tahansa suuhun vaikuttava tekijä voi myös toimia tunteiden rauhoittajana. Se myös antaa hetken aikalisän, kun ei heti ala syöksemään harkitsemattomia sanoja suusta ulos.

Tunto

Kosketuksella on rauhoittava vaikutus. Jos tilanteessa ei ole toista aikuista, joka voisi silittää rauhoittavasti selkää, voit silittää myös itseäsi. Silittele käsivarsia, niskaa, kämmeniä. Kämmeniä voi myös hieroa ja etsiä niistä ”rauhoittavia pisteitä”.

Yhteinen lapsen ja aikuisen rauhoittava keino on halaus. Halaa lasta. Parhaimmillaan se laukaisee tilanteen ja rauhoittaa molempia osapuolia.

Näitä kaikkia voi myös yhdistää. Voit laittaa villapaidan päälle, silitellä itseäsi, hyräillä hieman ja hyppiä ylös-alas pari kertaa.

Itsesäätely aistit

Erilaisista mausteista voi myös löytyä rauhoittava tuoksuelementti.

Kehon liikutus

Parempi kuin yrittää pinnistää tunnetta sisällä paikallaan, on kehon liikkeen kautta purkaa tunnetta turvallisesti. Jos tunteet kasaantuvat sisälle ”painekattilan” lailla, tulee räjähdys ennemmin tai myöhemmin. Älä siis pysähdy paikallesi, vaan käytä kehon liikettä tunteiden säätelyyn.

Puristelu

Pidä kätesi ulottuvilla, kotona, työpöydän päällä, laukussa tai repussa puristelu-, stressi- tai hierontapalloa.

Ravistelu

Toinen keino on tunteiden ulos ravistelu. Aloita päästä ja käy koko keho läpi. ”Valuta” tunteen läpi kehosta ja jaloista ulos.

Hyppiminen

Jos ravistelu ei riitä, niin hyppiminen voi auttaa. Voit hyppiä paikallasi tai pomppia esimerkiksi jumppapallolla.

Hyppy

Mielikuvaharjoitukset

Mielikuvaharjoittelu on mielen oma keino säädellä tunteita ja luoda yhteyttä kehoon.

Kannustava sisäinen puhe 

Uskotko itse siihen, että voit olla rauhallinen tilanteessa? Mitä pääsi sisällä tapahtuu tilanteessa? Rauhoitatko ja kannustatko itseäsi vai tuleeko nopeasti sellainen olo, että kohta mä räjähdän kuitenkin? Mieti niitä asioita, mitä sanoisit samassa tilanteessa ystävällesi ja puhu itsellesi samalla tavalla.

Ei mitään hätää. Sä kyllä selviät tästä. Hengität syvään. Kaikki menee hyvin.

Sisäinen tsemppari

Sisäinen tsemppari voi myös olla avuksi. Kenet voisit kuvitella tilanteeseen, jonka läsnäolo tai tuki rauhoittaisi sinua? Onko se oma äitisi, ystäväsi, puolisosi tai joku ihailemasi henkilö? Kuvittele tämä henkilö paikalle auttamaan sinua.

Motot ja hokemat

Olen rauhallinen rakkauskasvattaja” suljen silmäni ja hoen mielessäni, kun silmissä meinaa alkaa leiskua. Hengitän syvään ja jatkan hokemaa ”Olen rauhallinen rakkauskasvattaja”. Tämä vahvistaa omaa ajatustani, tunteiden ja kehon hallintaa sekä kohdistaa ajatukseni tavoitteeseeni ”olen rauhallinen”.

Mikä motto tai hokema voisi auttaa ja vahvistaa sinua?

Nimeä se

Name it, to tame it” puhuu Daniel Siegel tunteiden säätelystä. Jos voit antaa sille nimen, voit myös säädellä sitä. Tätä menetelmää käytetään lapsen tunteiden säätelyssä, mutta mielestäni se sopii myös aikuisen tunteiden säätelyyn. Voit puhua itsellesi ”No niin” ja nimetä tunteen ”Olet vihainen”, olla empaattinen itselle ”Ja on ymmärrettävää, että tällaisissa tilanteissa voi tullakin vihaiseksi”, sitten kannustaa ”mutta selviät tästä” ja säädellä ”nyt vain hengität, suljet silmät ja rauhoitut hetken” ja ohjata mieltä tunteen yli eteenpäin ”ja sitten yritetään uudestaan”.

Harhautus

On ihan sallittua myös välillä yrittää harhauttaa mieltä hetkeksi. Tee hetki jotain ihan muuta. Ota itsellesi aikalisä. Siirry tilanteesta pois. Laita muutama pala palapeliin, lue pari riviä kirjasta, pyörittele rubikin kuutioita tai kastele kukat. Kunhan saat mielen hetkeksi pois tilanteesta.

Itsesäätely palapeli

Tapoja ”laatikon ulkopuolelta”

Kuten olen aiemmin todennut, ei ole yhtä oikea tapaa säädellä tunteita ja vahvistaa omaa itsesäätelyään. Tärkeintä on löytää juuri sinulle toimiva tapa. Siksi kannattaa myös ajatella laatikon ulkopuolelta. Mikä minua rauhoittaa, missä tilanteissa rauhoitun? Ei haittaa vaikka tapa olisi kuinka hassu tai omituinen, jos se toimii (eikä ole muita häiritsevä tai satuttava) tapa, niin se on hyvä! Tässä muutamia hauskimpia esimerkkejä kohtaamiltani vanhemmilta.

Yks kakkaa, kaks kakkaa ja Nestorin häät: 10 hauskaa (sekä toimivaa!) tapaa tunteiden hallitsemiseen

Itsesäätelytaitojen vahvistaminen tapahtuu tilanteiden välissä

Kun huolehdit itsestäsi, on se kun laittaisit rahaa lapsen pankkiin” toteaa Raisa Cacciatore. Omista voimavaroista ja jaksamisesta huolehtiminen on myös lapsen etu. Samalla annat mallin siitä, kuinka tärkeää on huolehtia omasta jaksamisesta.

Omat voimavarat

Mieti voimavaroja unen, ruoan, liikunnan ja henkisen hyvinvoinnin kannalta (sosiaalinen elämä, elämän merkityksellisyys, jaksaminen). Jos jossain näillä alueilla on vajausta, vaikuttaa se moneen muuhunkin asiaan. Huonojen yöunien jälkeen itsesäätelyvarastomme eivät ole päässeet täyttymään ja hupenevat nopeasti. Nälkäisenä itsesäätely on selvästi alhaisempi. Pidä huolta, että itsesäätelyvarastosi ovat täynnä ja jo sillä pidennät pinnaasi.

Suunnittele arkesi sellaisella tavalla, että se tuntuu mielekkäältä. Sujuva arki on oikeastaan tärkeämpää kuin niin kutsuttu ”oma aika”.  Arkipäiviä on kuitenkin viikossa paljon enemmän suhteessa omaan aikaan.

Katso, että kalenterissa on myös voimavarojasi lisääviä asioita. On se sitten kuuma kylpy, kävelylenkki, tanssitunti, konsertti, teatterivierailu tai mikä tahansa, mikä sinulle toimii akkujen lataajana.

Tietoisuustaidot

Läsnäolotaidot, hetkiin pysähtyminen, tunteiden tunnistaminen ja mielen sekä kehon yhteys ovat todella tärkeitä itsesäätelyn tukijoita. Pohdi myös näiden kannalta itsesäätelyn vahvistamista.

Menneisyyden asioiden murehtiminen tai tulevaisuudesta huolehtiminen syö voimavaroja todella paljon. Mieti, miten voisit hyvin juuri tässä hetkessä, juuri nyt?

Ympäristön varustaminen

Mielikuvaharjoitukset eivät vaadi varustamista, mutta muissa on hyvä varustaa koti, työ- tai muu ympäristö niillä varusteilla, mitkä parhaiten palvelevat itsesäätelyä kyseisessä paikassa. Itsesäätelyvälineiden hankkiminen ja sijoittaminen oikeille paikoille tukee itsesäätelyn kehittymistä.

omat itsesäätelyvvälineet

Omat kotini suosikit: Tuoksukynttilät hajuaistirauhoittumiseen, shantin ääni toimii kuuloaistin kautta, äänetön pilli hengityksen säätelyyn ja kukat niin tuoksu- kuin näköaistin tueksi. Työpöydältä löytyy rauhoittumispurkki ja käsilaukusta puristelupallo.

 

Ja sitten kun se pinna palaa

Otsikossa lukee tarkoituksella ”kun”, koska on todennäköisempää, että joskus pinna palaa, kuin se, että ei palaisi enää ikinä. Kun näin sitten käy. Ensimmäinen asia, jonka haluan sanoa on: ”ÄLÄ LUOVUTA”. Tämä on usein pitkä prosessi ja vaatii useita harjoituskertoja. Aina on hyvä kuitenkin muistaa pyytää anteeksi ja yrittää toimia paremmin ensi kerralla.

Tästä lisää: Vanhemmuuden virheet – anteeksipyyntöjä, syyllisyyttä ja oppimiskokemuksia

Olen harjoitellut itsesäätelytaitoja vuosia ja silti välillä tulee tilanteita, kun kuohahduksia tapahtuu. Voin onneksi kutsua näitä jo kuohahduksiksi, sillä ylilyöntejä, kuten huutamista ja ovien paiskomista ei enää tapahdu, vaan välillä ääni kiristyy ja tulee sanottua asioita, jotka olisi voinut jättää sanomatta.

”Äiti. Minä en enää kuuntele sinua ellet puhu rauhallisemmin.” toteaa poikani, kun ääneni meinaa kiristyä liikaa. Hänestä on tullut taitava ja samalla tavalla kun autan häntä pysähtymään ja toteuttamaan itsesäätelyä, hän välillä auttaa minua. Itsesäätelyn harjoittelu voi olla koko perheen projekti, jossa tiiminä autetaan toisiamme. Myös ärsyttävät tilanteet vähenevät tätä kautta.

Mielestäni aikuisen itsesäätely on yksi tärkeimpiä vanhemman tai muun kasvattajan ominaisuuksista. Siksi siihen kannattaa panostaa ja sen harjoitteluun nähdä vaivaa.

Ja kuten alussa totesin. Itsesäätely on taito. Jokainen meistä tulla sen mestariksi.

älä luovuta.jpg

 

 

img
Itsesäätely 10 – kymmenen kysymystä ja vastausta itsesäätelystä

1. Mitä on itsesäätely?

Itsesäätely jakautuu kolmeen osaan: Tunteiden säätely, kulutuksen säätely ja käyttäytymisen säätely. Näistä itsesäätely liitetään usein vahvimmin tunteiden säätelyyn. Miten tunteet vaikuttavat minuun ja toimintaani? Tunnistanko tunteeni ja pystynkö hallitsemaan hyvin esimerkiksi aggression tunteet vai huudanko heti kun harmittaa? Miten se mitä ajattelen vaikuttaa siihen mitä tunnen ja miten se vaikuttaa siihen mitä teen? Tämän ketjun tunnistaminen ja tietoinen käsittely auttavat tunteiden hallinnassa.

Mitä ajattelen -> Mitä tunnen -> Mitä teen

Voin olla sitä mieltä, että lapsella menee liian kauan aikaa pukemiseen. Tulen siitä turhautuneeksi ja vihaiseksi, mutta miten se näkyy käyttäytymisessäni? Pahimmillaan se muuttuu huudoksi ja parhaimmillaan joku sisäinen hokema tai muu itsesäätelykeino saa minut rauhoittumaan ja odotan rauhassa, kun lapseni pukee päälleen omatahtisesti.

Lapsesi voi olla vihainen siitä, että ei saa enää lähteä enää illalla pelaamaan kavereiden kanssa PokemonGo:ta, koska on ruoka-aika. Alkaako hän paiskomaan ovia ja pakenee omaan huoneeseensa? Vai toteaako olevansa harmistunut, mutta tulee sitten koko perheen kanssa päivällispöytään, kertoo taas lapsen tunteiden itsesäätelykyvystä.

tässä kuussa käsittelemme itsesäätelyä tunteiden ja siihen liittyvän käyttäytymisen säätelyn kautta.

Kulutuksen ja käyttäytymisen itsesäätelystä lisää: Vahvuus 2: Itsesäätely

2. Miksi se on tärkeää?

Vahva itsesäätely on yhteydessä hyvään sopeutumiseen, itsetuntemukseen, myönteisiin ihmissuhteisiin, tunnekuntoisuuteen, turvalliseen kiinnittymiseen, parempiin oppimistuloksiin ja elämässä menestymiseen. – Huomaa hyvä! – kirja

Hyvä itsesäätelykyky vaikuttaa siis myönteisesti monilla elämänalueilla. Se on päivittäin käytössämme ja sen kehittäminen ja kehittyminen jatkuu läpi elämän. Hyvä itsesäätely auttaa minua voimaan hyvin muun muassa arjessani, työssäni, vuorovaikutustilanteissa ja ystävyyssuhteissani.

3. Eikö itsesäätelyn taso määräydy jo syntymässä?

Temperamentti käsittää ne piirteet, joita olemme saaneet geneettisessä perimässämme ja jotka tulevat esiin ennen ympäristön vaikutusta, kuten aktiivisuus, reagointi aistiärsykkeisiin ja pitkäjänteisyys. Tähän suuresti vaikuttaa kuitenkin ympäristö. Vaikka lähtökohtamme itsesäätelyssä saattaa olla eritasoiset, vaikuttavat ympäristö siihen millaiseksi persoonamme muodostuu. Itsesäätely on osa persoonaa, jossa on mukana temperamentti ja lisäksi ympäristön vaikutukset. Itsesäätely on taito, jota voi harjoitella. Tulistuvimmastakin lapsesta voi kasvaa aikuisena malttimaisteri!

Itsesäätely vauva.jpg

4. Voiko aikuinen enää parantaa itsesäätelyään vai onko liian myöhäistä?

Koska itsesäätely on taito, kuten aiemmin totesin, pystyy sitä harjoitella minkäikäisenä tahansa. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä!

5. Tuntuu, että itsesäätelyni vaihtelee päivästä toiseen. Joskus räjähdän, mitä pienimmästäkin jutusta ja välillä tuntuu, että mikään ei saa minua hermostumaan. Mikä avuksi?

Ajatellaan, että jokaisella ihmisellä itsesäätelyä on rajallinen määrä, joka hupenee käytössä. Jokaisena päivänä itsesäätelyn kupin pitäisi päästä täyttymään. Täyttymiseen vaikuttaa muun muassa kunnollinen lepo ja hyvä ruokavalio.

Itsesäätely  on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Sitä voi kehittää, mutta välillä on pakko ”ladata pattereita”, jotta itsesäätelyvarastot täyttyvät. Kuten lihasta, voit kehittää myös itsesäätelyä paremmaksi, jolloin se kestää pidemmälle.

On myös hyvä taito, osata säädellä itsesäätelyn käyttämistä. Suunnitella päivä niin, että niihin tilanteisiin, jossa tietää tarvitsevansa paljon itsesäätelyä menee levänneenä ja patterit täynnä. Eikä myöskään suunnittele liian montaa itsesäätelyä vaativaa tehtävää yhteen päivään. Näin voit estää varastojen täydellisen ehtymisen.

6.  Miten itsesäätelyä voi sitten vahvistaa?

Itsesäätelyn harjoittelun erilaisia välineitä ja harjoituksia on todella paljon! Itsesäätelyn kehittymiseen auttavat mielikuvaharjoitukset, aisti- ja kehoharjoitukset sekä erilaiset apuvälineet. Varsinkin lasten itsesäätelyn ajattelen olevan välineurheilua. Erilaiset apuvälineet auttavat aivojen kasvussa ja kehittymisessä. Otsalohkon, jossa muun muassa harkitsevaisuus ja itsesäätely sijaitsevat, kasvu on kesken. Tarvitsemme välineitä sen rakentamiseen. Tunnetaidot ja tietoisuustaidot tukevat itsesäätelyä, joten niitä kannattaa harjoittaa yhdessä itsesäätelytaitojen kanssa

Itsesäätelypaketti

Itsesäätelyn aistiharjoittelupakki

7. Jos opetan itsesäätelyä välineiden avulla, niin onko itsesäätely aina välineiden varassa ja lapseni tuijottelee hilepurkkeja vielä eläkeiässä?

Saa tuijotella, mutta ei välttämättä tarvitse. Kun taito kehittyy ja myös aivot luontaisesti kasvavat, jäävät apuvälineet usein pois. Ne ovat kuin mielen apupyörät. Kun taidot paranevat, ei apupyöriä enää tarvita. Joitain välineitä voi kuitenkin kuljettaa ihan hyvin aikuisuuteenkin, kuten stressin lievitykseen käyvät puristelupallot.

8. Milloin itsesäätelyharjoituksia on hyvä tehdä?

Itsesäätelyvälineisiin on hyvä tutustua ja niiden käyttöä harjoitella, kun on rauhallinen hetki eikä ns. tilanne päällä. Usein itsesäätelyn vahvistaminen tapahtuu juuri tilanteiden välissä. Tilanteet sitten testaavat, että miten hyvin itsesäätelytaidot ovat hallussa. Ja mitä pitäisi vielä harjoitella?

Itsesäätelyharjoitusten kautta vahvistetaan mielen ja kehon valmiutta selvitä tunnekuohuista ja vaikeista tilanteista. Ne vahvistavat aivoissa rauhoittumisen hermoratoja ja lisäävät näin lapsen valmiutta tilanteiden hallitsemiseen.

9. Lapseni on erityislapsi. Miten harjoitella itsesäätelyä hänen kanssaan?

Ajattelen, että jokaisella on omat, yksilölliset tavat rauhoittaa mielensä ja kehonsa, mahdollisista diagnooseista (ADHD, aistiherkkyys, autismi tai muu vastaava)  riippumatta. Ei ole yhtä oikeaa tapaa itsesäätelyyn ja siksi tärkeintä on löytää juuri tälle lapselle sopiva tapa tukea itsesäätelyä. Tämän takia ajattelen, että välineissä ja harjoituksissa mennään usein lasten kanssa yritys-erehdys keinoin. Annetaan kokeiltavaksi mahdollisimman paljon eri tapoja ja katsotaan mikä juuri tämän lapsen kohdalla toimii.

10. Miten kauan itsesäätelyn harjoitteluun menee?

Valitettavasti tähän ei ole olemassa yksinkertaista vastausta. Tämä on erittäin yksilöllistä ja monet asiat, kuten temperamentti ja sen luomat lähtökohdat vaikuttavat sekä lapsen kyky omaksua uusia taitoja ja tapoja. Toisilla taito voi harjaantua todella nopeasti ja välineisiin tutustuminen ja käyttöönotto on helppoa. Toisten kanssa taas harjoitellaan sinnikkäästi samoja taitoja vuodesta toiseen.

Itsesäätelyn maaliskuussa tulossa vielä seuraavat artikkelit:

Aikuisen itsesäätely -miten saada pidempi pinna ja rauhallisempi mieli?

Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?

Printattavia pdf-pohjia: Materiaalia lapsen ja aikuisen itsesäätelyn tueksi

Muista myös seurata positiivisen kasvatuksen YouTube kanavaa! Sinne tulossa tässä kuussa muun muassa itsesäätelyvideoita sekä itsesäätelymateriaalin valmistusvideoita.

img
Riita poikki ja voita väliin! – kuinka riidellä rakentavasti lapsen läsnä ollessa?

Riita poikki ja voita väliin – jos ei voita, niin makkaraa!” kajauttaa poikani ilmoille kesken meidän vanhempien tiukemman sävyisen keskustelun. Vaikka tilanteessa ei ole huudettu tai ovet paukkunut, on lapselle tullut selväksi, että kaikki ei ole kunnossa. Keventääkseen tunnelmaa lapsi on ajatellut heittää ilmoille päiväkodissa oppimansa lausahduksen. Joka kyllä toimii. Tulee hiljaista ja sitten räjähdämme nauramaan.

Lapset ovat erittäin hyviä aistimaan tilanteita. Vaikka sanaakaan ei vaihdeta, lapsi lukee tunnelmaa, aikuisten eleitä, ilmeitä ja muuta nonverbaalista viestintää.

Mennäänkö sitä juttua, jossa kerrotaan hyviä asioita toisistamme?” ehdottaa lapseni päivällispöydässä. Lause iskee syvälle sydämeen. Häpeä ja syyllisyys nostavat päätään ja katsahdan mieheeni. Välimme ovat olleet kireät kotiin saapumisen jälkeen ja vaikka emme ole riidelleet, on ilmapiiri ollut pakkasella. Katseissamme ei varmasti ole ollut lempeyttä ja sananvaihdot lyhkäisiä. Lapsen ehdotus osuu arkaan paikkaan, mutta muuttaa illan suunnan. Keskittymällä toisen hyviin ominaisuuksiin omatkin ajatukset ja tunteet rauhoittuvat.

Nämä muutamat kerrat ovat toimineet maan pinnalle palauttavina oivalluksina. Aikuisten välinen vuorovaikutus vaikuttaa lapseen ja parisuhde (ja sen toimivuus) on suuri osa koko perheen hyvinvointia.  Koko ajan ei tarvitse olla kivaa tai näytellä onnellista, ongelmatonta paria (ellei sellainen ole), mutta aikuisten vaikeissa keskusteluissa täytyy lapsen läsnäolo ottaa huomioon. Lapsen ei ole tarkoitus olla vanhempien sovittelija tai parisuhdeterapeutti. Lapsen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, vaikka aikuisilla olisikin erimielisyyksiä.

Kysymys siitä, saako lasten edessä ylipäätänsä riidellä, jakaa mielipiteitä. Mielestäni saa, kunhan keskustelut pysyvät rauhallisina ja rakentavina. Parhaimmillaan lapsi saa hyvän mallin aikuisilta siitä, miten erimielisyydet käsitellään rakentavasti ja miten vaikeilla tilanteilla on alku ja loppu. Lapselle kasvaa mielikuva siitä, että riitoja ja erimielisyyksiä ei kannata pelätä, mutta ne tulisi ratkaista rakentavasti, molempia osapuolia kuunnellen.

Aikuisten mykkäkoulu ja kireä ilmapiiri voivat olla lapselle vaikeampaa kuin aikuisten riitely. Siksi kannattaa olla rehellinen tunteistaan ja siitä, että välillä erimielisyyksiä tulee, mutta ne ratkaistaan ja niistä mennään eteenpäin.

Nämä ohjeet eivät rajoitu vain kotiin, vaan koskee kaikkia tilanteita, jossa lapsi näkee aikuisten vuorovaikutustilanteita. Sama tilanne voi olla lapsella päiväkodissa katsellessaan työtovereina toimivia hoitajia, joilla on selvittämättömiä asioita. Koulussa lapsen seuratessa opettajien välistä keskustelua tai opettajan vuorovaikutustilannetta vanhemman kanssa. Harrastuksissa lapsen nähdessä valmentajan tai ohjaajan keskusteluja muiden aikuisten kanssa.

Kesken pelin huomaamme valmentajan ja apuvalmentajan vetäytyneen sivuun. Suuret käsiliikkeet ja vihaiset ilmeet paljastavat, että tämä keskustelu ei ole mitenkään mukava. Hetken kuluttua apuvalmentaja kävelee pois kentältä. Hän ei tule enää seuraaviin peleihin ja meille ala-asteikäisille pelaajille ei kerrota mitään. Valmentaja jatkaa kautta, kun mitään ei olisi tapahtunut.  Tilanteesta jää monelle meistä lapsista kelju olo ja pukuhuoneessa huhut alkavat kulkea. Kun kysymme apuvalmentajan saapumisesta, saamme takaisin vain epämääräistä murinaa ja pään pyörittelyä. Lopulta kukaan meistä ei uskalla enää kysyä asiasta. 

Riitelytaidot

Miten sitten tulisi toimia, jos toisen aikuisen kanssa on erimielisyyksiä, lapsen läsnä ollessa tai ylipäätänsä, mitkä ovat hyviä asioita pitää mielessä aikuisten välisissä erimielisyyksissä?

1. Ota lapsi huomioon

Kerro lapselle, että olette eri mieltä ja yritätte selvittää asiaa. Aikuiset voivat olla eri mieltä asioista lapsen kuulleen. Keskustelun tulisi kuitenkin olla rakentavaa eikä lasta saa ohittaa tilanteessa. Jos näet lasta jännittävän, sanoita hänen tunteitaan ja luo turvaa.

2. Pysy rajoissa

Viheltäkää peli poikki, jos tunteet kuumenevat liikaa. Lapsen ei tarvitse olla näkemässä huutoa tai ovien paiskomista. Nimitteleminen, haukkuminen tai toisen vähätteleminen ei myöskään kuulu rakentavaan riitelyyn.

3. Käyttäkää minäviestejä

Thomas Gordonin kehittämässä vuorovaikutusmallissa minä-viestit ovat yksi osa opin ydintä. Ne kertovat tunteistamme, toiveistamme ja tarpeistamme. Kertokaa omasta näkökannasta minäviestien kautta, niin ette vahingossakaan lipsu syyttelylinjalle.

Minä olen….
Minä haluan…
Minä arvostan…
Minä tarvitsen…
Minulle olisi tärkeää…
Minä toivoisin…

4. Sisällöllä on väliä

Kaikkia keskusteluja ei tule käydä lapsen läsnä ollessa, vaikka ne käytäisiin rauhallisesti. Muun muassa vanhempien intiimiasiat kuuluvat vain heidän välilleen ja työntekijöiden sairaskertomukset johonkin muuhun hetkeen.

5 Olkaa esimerkkejä hyvästä vuorovaikutuksesta

Näyttäkää miten asiat ratkaistaan keskustellen ja toisen tarpeet huomioon ottaen. Uhkailu ja kiristys eivät kuulu rakentavaan riitelyyn. Yrittäkää kuvailla omia tunteita ja tarpeita sekä kuunnella vastaavasti toisen tunteita ja tarpeita. Yrittäkää päästä yhteiseen ratkaisuun.

6. antakaa anteeksi ja menkää eteenpäin

Korostakaa sovinnon ja anteeksiannon tärkeyttä. On tärkeää, että jos lapsi näkee aikuisten erimielisyyksiä, niin hän näkee myös, että tilanne päättyy ratkaisuun.  Lapsen on hyvä nähdä, että vaikeista tilanteista siirrytään eteenpäin. Niillä on alku ja loppu. Lapsen tulisi kokea, että riidat ja vaikeat tilanteet ovat väliaikaisia, muuttuvia ja ratkaistavissa.

Parhaimmillaan taitojen oppimista

Parhaimmillaan vanhempien tai muiden aikuisten erimielisyydet voivat olla lapselle opettavaisia kokemuksia. Niistä saa mallin siitä, miten erimielisyydet voi ratkaista rauhassa keskustellen. Näitä riitelytaitoja, minä-viestejä ja toisen kuuntelua, voi lapsi käyttää sisarusten, ystävien tai muiden aikuisten kanssa.

Viesti ei voi olla – älä tee niin kuin me teemme, vaan niin kuin me sanomme. Sosiaalisen mallin voima on sanoja suurempi. On siis tärkeämpää millaista mallia näytätte, kun miten esimerkiksi lapsen välisissä ristiriita tilanteissa sanoilla ohjaatte.

Pidä yhteys lapseen avoinna tilanteen jälkeen

Vaikka aikuisille tilanne on ohi, joku lause tai asia voi jäädä lapsen mieltä vaivaamaan. Vaikka aikuiset eivät halua palata tilanteeseen, täytyy lapsella olla mahdollisuus keskustella. Jos näkee asian vaivaavan lasta, on hyvä lähteä tarkistamaan ja käydä tilanne yhdessä uudestaan läpi. Joskus tilanteisiin saatetaan pelätä palata sen takia, että ajatellaan sen nostavan uudestaan esiin ikäviä tunteita. Tätä ei kuitenkaan kannata pelätä. Pahempaa on, jos lapsi jää yksin ikävien tunteiden ja kysymysten kanssa. Jälkikeskustelulle kannattaa siis antaa aikaa ja tilaa. On parempi käsitellä kysymyksiä ja tunteita turvallisesti yhdessä.

Lapsuudenkodissani kaikki riitamme tuli olla ratkaistuna ennen nukkumaanmenoa. Riidoissa ei menty nukkumaan. Tämä takasi hyvän yöunen ja uusi aamu toi uuden alun. Olen pitänyt tästä tavasta ja pyrkinyt siihen myös omassa perheessäni. Vihoissa ei saa mennä nukkumaan, vaikka erimielisyys ei olisi kerralla ratkennutkaan, niin yöllä pidetään kiinni unirauhasta.

img
Iloa, optimismia ja vahvuuksia – lapsen hyvinvoinnin teemailta ja diat

Mitä lapsi tarvitsee voidakseen hyvin?

Miten autan lasta tunnistamaan ja ottamaan käyttöön omat luonteenvahvuutensa?

Miten opetan tunnetaitoja ja itsesäätelyä?

Miten vahvistan lapsen optimismia ja resilienssiä?

Miten vahvistan itsetuntoa ja minäpystyvyyttä?

Näitä pohdimme yhdessä eilen.  Kiitos kaikille eilen (15.2) positiivisen kasvatuksen teemailtaan paikan päällä osallistuneille ja lukuisille liveseuraajille! Livelähetys on katsottavissa kaksi viikkoa Facebookissa.

Tässä myös eilisen illan diat pdf-muodossa.

Iloa, optimismia ja vahvuuksia diat

Livelähetystä voi katsoa myös ilman kirjautumista tai Facebook tiliä. Yhteyden katkeamisen vuoksi livelähetys on kahdessa osassa, joten muista katsoa illan kummatkin osat.

https://www.facebook.com/positiivinenkasvatus/

Inspiroivia hetkiä lapsen hyvinvoinnin parissa! 🙂

img
Lapsen (R)aivokohtaus – Mitä tehdä kun lapsi raivoaa?

Niin se saapui meillekin! Lapsen ensimmäinen kunnon raivokohtaus, vai sanoisiko kuvaavammin aivokohtaus. Sillä nimellä sitä kutsutaan meillä. Raivon syynä kun on aivojen hälytystila.

Yhtäkkisesti viisivuotias poikani räjähtää huutamaan. Pieni pettymys tilanteen kulkuun saa tällä kertaa isot mittasuhteet. Tunne tulee yli ja ulos suorana huutona. Hengitän syvään, jotta voin rauhallisena ottaa vastaan lapsen tunteen. Istumme miehen kanssa rauhassa sohvalla ja katsomme toisiamme hieman hymyillen. Tiedämme kummatkin, mitä tapahtuu. 

Mieleeni tulee sana ”tunneoksennus”. Huudot tulevat ryöppyinä. Niiden välillä on hetki hiljaista, kun lapsen aivot yrittävät saada selkoa tilanteesta. Vaativa ”Mut mä haluan”, epäilevä ”Tämä ei voi mennä näin” ja vastustava ”Ei” vuorottelevat lapsen lauseissa. Melkein voi nähdä kuinka aivot raksuttavat ja yrittävät selvittää tilannetta. Sitten tunne tulee aaltona uudestaan ja purkautuu ulos huutona.

Me vanhemmat odotamme rauhassa tunnekuohun laantumista ja aivojen rauhoittumista. Kun lapsi tulee vierelle, kosketamme hellästi rauhoittaen. Kun lapsi ottaa etäisyyttä, annamme hänelle tilaa mennä. Katsomme häntä empaattisesti ja rauhoittaen. Kun lapsi hakee kontaktia, käytämme tunteiden sanoitusta auttamaan häntä: ”Olet todella vihainen, kun et saanut mitä halusit”, ”Sinua raivostuttaa, kun et voi tehdä tilanteelle mitään”. 

Kaiken tämän keskellä muistamme positiiviset rajat. Lapsi ei saa raivoissaan satuttaa itseään eikä muita. Kesken kuohun käsi saattaa puristua ja nousta nyrkkiin, mutta muistutamme tunneilmaisun rajoista ja ohjaamme rauhoittumisvälineiden luo. Lyömisen sijaan tarjoamme muita rakentavampia vaihtoehtoja purkaa tunnetta. Olen kiitollinen, että olemme harjoitelleet niitä etukäteen. Kehumme niinä kertoina kun käsi laskee. ”Hyvä, hienosti käytit itsesäätelytaitoja.”

”Älkää katsoko minua” kuuluu välillä, kuin häntä hävettäisi kyvyttömyytensä hallita suurta tunnetta. Vastaan hänelle lempeästi ”Katsomme sinua rakkaudella. Kaikki on hyvin. Haluamme auttaa.” Sanat tuntuvat kuitenkin osittain merkityksettömiltä. Sillä tiedän, että lapsi ei ole vielä vastaanottavaisessa tilassa. Niin kauan kuin tunteet ovat valloillaan, aivot ovat hälytystilassa. Sanoille ja keskustelulle on paikka myöhemmin. Se käydään tunneryöpyn jälkeen. Nyt ratkaisu on empatia. Empatia rauhoittaa lapsen aivot.

Viimein lapsi heittäytyy meidän sänkyymme. Menen makoilemaan hänen viereensä ja nappaan mukaan yhden itsesäätelyvälineistä, puristeluananaksen. En tyrkytä sitä suoraan lapselle, vaan puristelen ananasta, kunnes näen hänen kiinnostuvan. Aivot alkavat jo päästä pahimman yli. Huomaan sen siitä, että lapsi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ympäristöönsä. Ojennan ananaksen hänelle ja ananaksen puristelu hoitaa lopun aivojen rauhoittelun. Kun kuulen syvän huokauksen ja hengitys tasaantuu, tiedän tilanteen olevan ohi.  

 

Ananas

Yksi itsesäätelyvälineistämme – puristeltava ananas

Aivot saavat kasvupyrähdyksiä samalla tavalla kuin kehomme ja siitä seuraa kasvukipuja. Ne eivät tule päänsärkyinä vaan tunnekuohuina. Lapsilla on näitä vaiheita monta kertaa matkalla aikuisuuteen. Tyypillisimmillään parin vuoden iässä, eskari-koulun aloittamisen yhteydessä sekä teini-iässä, mutta yhtä hyvin näiden välissäkin. Miten sitten selviytyä näistä tilanteista? Lapsen käskyttäminen, tunteiden vähätteleminen ja nolaaminen vievät syvemmälle suohon ja vain pahentavat tilannetta. Lapsi ehkä oppii tukahduttamaan tunteita, mutta ei käsittelemään. Tunnetaidottomuus tulee esiin myöhempinä ongelmina elämässä. Ennakoiminen, itsesäätelytaitojen harjoittelu, empatia ja tunnetaidot auttavat lasta (ja aivoja) kehittymään ja voimaan hyvin. Näiden taitojen harjoittelemiseen kannattaa siis nähdä vaivaa ja varata arjesta hetki aikaa. Kun taidot sisäistää nyt, ne kantavat pitkälle aikuisuuteen.

Viisi vinkkiä lapsen raivokohtausten ja tunnekuohujen käsittelyyn

1. Ennakoi

a) Harjoitelkaa lapsen kanssa itsesäätelytaitoja

Itsesäätelytaidot varustavat lasta näitä tilanteita varten. Alle kaksivuotias ei pysty itsesäätelyyn, vaan paras paikka odottaa aivojen rauhoittumista on aikuisen syli tai aikuisen vieressä silityksessä. Sitä isommat hyötyvät erilaisten itsesäätelytaitojen harjoittelemisesta ja välineiden käyttämisestä. Itsesäätelyvinkkejä muun muassa Vahvuus 2: Itsesäätely  sekä Rauhoittumispaikka – lapsen itsesäätelyn tueksi

Huolehdi myös omista itsesäätelytaidoista. Jos tuntuu, että sinulla on vaikeaa pysyä rauhallisena lapsen tunnekuohun aikana, harjoittele myös itse rauhallisena pysymistä ja hengittelyä. Peilisolujen eli empatianeuronien takia on erittäin tärkeää, että aikuinen pysyy tilanteessa rauhallisena. Lapsi peilaa aikuisen tunnetta ja toimintaa. Rauhallinen aikuinen rauhoittaa lasta.

b) Etsi tietoa ja pohdi syitä

Jos ei ole aiempaa tietoa, voi ensimmäinen raivokohtaus säikäyttää pahasti. Onko lapsessani jotain vikaa? Sattuuko häneen? Mikä tämän aiheutti? Olenko tehnyt jotain väärin? Säikähdys ja huoli kuuluvat asiaan. Uskon, kuitenkin siihen, että mitä enemmän tietää lapsen kasvun ja aivojen kehityksestä, se auttaa ennakoimaan ja valmistautumaan tilanteisiin.

Kun esikoiseni sai pienenä ensimmäisen yöllisen kauhukohtauksen, muistan minun vallanneen levottomuuden. Olin kuullut niistä, lukenut niistä, mutta ensimmäistä kertaa todistin sellaista. Itkin, koska minusta tuntui lapseni puolesta pahalta, vaikka tiesin sen johtuvan aivojen kasvusta ja tilanteen menevän pian ohi. Eikä aamulla lapsi muistaisi mitään. Eikä hän muistanutkaan. Silti itse muistan ne muutamat yöt (selvisimme vain muutamalla), jolloin kauhukohtauksia tuli ja siihen liittyvät huolitunteet. Olin kuitenkin kiitollinen siitä, että olin lukenut aiheesta aiemmin, muuten olisin voinut itse pahimmillaan panikoida ja vain pahentaa tilannetta. Nyt tiedon ansiosta, pysyin rauhallisena.

Ensimmäisellä kerralla kannattaa käydä läpi myös muut vaihtoehdot raivolle ja  tunnekuohuille. Onko elämässänne tapahtunut jotain mullistavaa viime aikoina, esimerkiksi muutto, uusi harrastus tai ero? On päiväkodissa tai koulussa voinut tapahtua jotain? Muutostilanteet tai muut hankalat tilanteet voivat kuormittaa lasten aivoja. Niiden käsittely auttaa lasta ja hänen aivojaan sopeutumaan. Toimintaohjeet vanhemmalle on kuitenkin samat kuin aivoraivossa: Empatia ja taitojen opettelu.

2. Auta lasta ymmärtämään

Aivoihin ja aivojen toimintaan kannattaa tutustua myös yhdessä. Lapsille suunnattuja aivokirjoja löytyy erilaisia, joissa on myös hauskoja harjoituksia. Aivojen ymmärtäminen auttaa myös tunteiden ymmärtämiseen sekä kehon tuntemuksien oppimiseen. Lapsi ymmärtää, että kyse on aivojen kasvusta ja on osa kehitystä eikä ajattele olevansa jollain tavalla viallinen, erilainen tai ”huonompi”, koska tunteet kuohuavat ja välillä raivostuttaa. Asioiden tiedostaminen auttaa myös omaan kehotuntemukseen ja käyttäytymisen säätelyyn.

Aivokirjat.jpg

Aikuisten ja lasten aivokirjat. Meillä kyllä kaikki lukevat kaikkia. Tällä hetkellä ”Mitä aivoissa tapahtuu?” on viisivuotiaan lempikirja. Sitä luetaan joka ilta. 🙂

3. Valmistelkaa tulevia tilanteita

Tunne on aina oikea ja aito, mutta tunneilmaisua voi muuttaa ja säädellä. Tämän oppii lapsikin. Harjoitelkaa lapsen kanssa eri tunteiden tunnistamista ja vaihtoehtoisia tapoja ilmaista ja säädellä tunneilmaisua.

Voitte tehdä esimerkiksi tunnerooliharjoituksia. Siinä raivostutaan leikisti ja harjoitellaan, kuinka sitten mennään valitsemaan rauhoittumisväline. Voit ”raivostua” lapsen kanssa ja purkaa sitä sanoittamalla tunteita eli kertomalla miltä tuntuu, hiljaisena huutona, aloittaa höyhenhengityksen tai ravistella rauhoittumispurkkia. Sitten sen kautta leikissä rauhoitutte. Sitten voitte taas ”raivostua” ja napata toinen rauhoittumisväline  ja rauhoittua. Tämä raivostumis-rauhoittumis-leikki opettaa lapselle kehonhallintaa ja antaa lapselle kyvykkyyden tunteen siitä, että hän voi säädellä tunteitaan. Tunteet eivät hallitse minua, vaan minä voin säädellä tunteitani. Tässä tärkeää on myös tunteiden tunnistaminen, joten muistakaa tunteiden sanoittaminen.

4. Vaali yhteyttä ja sano rakastavasi

Lasta voi nolottaa tai hävettää tilanne jälkikäteen. Hän tulee viereen, sanattomasti viestii ”rakastathan minua raivosta huolimatta” ja tottakai me rakastamme. Kun raivo on laantunut, onkin hyvä käyttää aikaa yhdessäoloon ja rakkauden vahvistamiseen. Lapsi on aina rakastettu, vaikka käyttäytymisessä olisi asioita, joista emme pidä. Lapsi on aina hyväksytty, vaikka lapsen käyttäytyminen ei olisi.

Raivokohtauksen jälkeen lapsi kaivautuu kainaloon, halii ja hakee yhteyttä. Silitän lapseni päätä ja jutustelen iloisesti muista asioista. Nyt on aika vahvistaa yhteyttä. ”Kasvatuskeskustelun” aika on myöhemmin. Tilanne ei ole akuutti, vaan ehdimme keskustella ja tehdä lisää tunne- ja itsesäätelyharjoituksia varmasti ennen seuraavaa tilannetta. Harjoittelu toivottavasti lisää kehonhallintaa ja tukee aivojen kasvua sekä vähentää ja lyhentää raivoa sekä tunnekuohuja. 

5. Iloitse onnistumisista ja hoida itseäsi

Pelkästään raivokohtauksen seuraaminen voi vaatia paljon energiaa, kun yrität pysyä rauhallisena ja hoitaa tilannetta sen vaatimalla tavalla eli rauhallisena. Usein tämä vaatii aikuiselta paljon itsesäätelyä. Iloitse siis joka kerrasta, kun olet pysynyt rauhallisena läpi lapsen raivon- ja tunnekuohun. Hoida myös omaa jaksamista. Rentoudu, tee mindfulness harjoituksia ja kerää voimia sinulle sopivalla tavalla. Kun itse voit hyvin, jaksat olla paremmin lapsen tukena.

Huom! Jos tuntuu, että lapsen raivoaminen ja tunnekuohut eivät ole vain vaihe ja/tai tarvitset tukea jaksamiseen, kannattaa kääntyä esimerkiksi neuvolan tai perheneuvojan puoleen. Yli omien voimien ei tarvitse jaksaa ja on hyvä ottaa muita aikuisia avuksi, jos tilanne niin vaatii.

Tiivistetysti: 1) Ennakoi – harjoittele itsesäätelytaitoja, hanki tietoa 2) Auta lasta ymmärtämään – sanoita tunteita ja kerro aivojen toiminnasta 3) Valmistautukaa – keskustelkaa tapahtuneesta ja harjoitelkaa tunne- sekä itsesäätelytaitoja 4) Vaali yhteyttä – saa lapsi tuntemaan olonsa rakastetuksi ja osoita olevasi hänen tukenaan 5) Hoida itseäsi ja vaali voimavarojasi –  ja pyydä tarvittaessa apua.

Lopuksi minä sanon ”Tervetuloa (r)aivokohtaukset!”. Te olette täysin normaali osa lapsen kehitystä ja me olemme osanneet odottaa teitä. Olen nähnyt elämäni aikana lukemattomia lasten erilaisia tunnekuohuja ja raivokohtauksia. Niistä on aina selvitty. Tämä oli yksi muiden joukossa, vaikka tällä kertaa kyseessä oli oma lapseni.

ajatuskuva-8-11

img
Puuttua vai eikö puuttua? Kas siinä pulma! Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen 0-askel

Lapsi viheltelee ja leikkii lentokoneella. Päätäni särkee ja olen matkalla lapsen luo kieltämään viheltelyn, kunnes pysähdyn. Onko viheltely oikeasti lapselta ei-toivottua käyttäytymistä vai onko ongelma nyt minun puolellani? Pienen pohdinnan jälkeen totean ärtymykseni ja reaktioni nousseen liian nopeasti. Jos päätäni ei särkisi, en kieltäisi viheltelyä. Vaihdan matkalla puuttumisen toiveeseen. Kerron päänsärystäni ja ohjaan lapsen hiljaisemman leikin pariin palapelien kasaamiseen puoleksi tunniksi, jotta päänsärkylääke ehtii vaikuttamaan. Sitten on taas lentokoneleikin vuoro kera viheltelyn.

Jo aikoinaan Thomas Gordon totesi lapsen käyttäytymistä kohtaan olevan hyväksymisrajamme, eli sen mikä on meidän mielestä lapsen käytöksessä hyväksyttyä ja mikä ei, vaihtelevan ainakin oman sisäisen tilamme, ympäristön ja tilanteessa olevan lapsen mukaan.

Hyväksymisraja vaihtelee päivän ja tilanteen mukaan. Väsyneenä ja ärsyyntyneenä hyväksymisraja on usein tiukempi. Jaksamme huonommin poikkeuksia lapsen käyttäytymisessä ja odotuksemme ovat korkeammalla. Ympäristö vaikuttaa myös. Perheessä voi olla sallittua pomppia oman kodin sohvilla, mutta vierailulla ystävän tai isovanhempien luona tämä ei sovi. Jopa oman kodin sisällä rajat voivat turvallisuussyistä vaihdella. Saa juosta käytävillä, mutta kylpyhuoneessa kävellään. Lapsen ikä vaikuttaa myös. Perheen yksivuotias voi hyvin sormiruokailla, mutta viisivuotiasta pyydämme käyttämään ruokailuvälineitä.

Tärkeää, että a) lapsi tietää mitä häneltä odotetaan ja se, että b) lasta kohtaan olevat odotukset ovat suhteutettuna lapsen ikään ja kehitystasoon.

”Nyt istut siinä hiljaa ja paikallaan. Jalat alhaalla ja kädet sylissä. Ei mitään venkuroimista.” kuulen vanhemman antavan ohjeita kaksivuotiaalle tytölle. ”Aikamoiset odotukset, monelle aikuisellekin vaikea toteuttaa.” ajattelen ja seuraan tilannetta sivusta. Pian käy kuten olen odottanut tilanteen menevän. Lapsi ei pysty olemaan paikallaan ja aikuinen joutuu puuttumaan tilanteeseen uudestaan.

Kyse ei ole tässä lapsen ei-toivotusta käyttäytymisestä, vaan aikuisen liian suurista odotuksista. Neurologisesti täysin paikallaan pysyminen on pienelle lapselle haastavaa. Kehon ollessa täysin paikallaan, aivot alkavat herätellä kehoa ja lähettävät liikkumissignaaleja. Jos aikuisella on tarve saada pieni lapsi istumaan täysin paikallaan (en ihan heti keksi milloin tällaista tarvitsisi kaksivuotiaan kohdalla), voi häntä auttaa antamalla käsiin jotain aktivoivaa (hernepussin, puristelupallon) tai ottamalla syliin ja silittämällä. Silitys rauhoittaa kehon impulsseja. Liialliset vaatimukset johtavat varmaan pettymykseen.

Ajatuskuva 24.1.

Johdonmukaisuus ja ennakointi auttavat lasta

Jos lapsen käyttäytymisen rajat muuttuvat joka päivä ja seuraukset ovat epäjohdonmukaisia, aiheuttavat ne usein  lapsen mielessä levottomuutta, epäluottamusta ja turvattomuuden tunnetta sekä stressiä. Tätä voi välttää ennakoimalla.

Lapsi pystyy ymmärtämään, jos tilanne on erilainen ja usein suhteuttamaan käyttäytymistään ympäristön tai odotusten mukaisesti, jos hän tietää asiasta etukäteen.

Näiden oppien ja kokemusten myötä, olen oppinut pysähtymään, kun meinaan puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Kutsun tätä 0-askeleeksi, pysähtymiseksi. Viisiaskeleisen kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen mallin kynnykseksi, jolle on hyvä pysähtyä. Tämä voisi olla osa itsesäätelyn askelta, mutta asian tärkeyden vuoksi olen halunnut erottaa sen muista. Tässä kohtaa suunta voi muuttua niin, että puuttumista ei tarvita tai puuttuminen vaihtuu esimerkiksi toiveeseen.

Mitä pysähtyminen on? Tilanteen ja oman hyväksymisrajan miettimistä. Ennen kuin puutun tilanteeseen, pysähdyn miettimään, onko tämä oikeasti lapsen osalta ei-toivottua käyttäytymistä vai onko kyse jostain muusta? Onko hyväksymisrajani liian alhaalla? Pitääkö minun puuttua tilanteeseen vai onko ratkaisuna suhteuttaa odotukseni ja tunteeni tilannetta kohtaan?

Pysähdyn pohtimaan, onko kyse lapsen vai minun käyttäytymisestä?

Voimme vaikuttaa reagointiherkkyyteen

Lasten seurassa moni meistä on valppaana ja reagoimme usein nopeasti lapsen käyttäytymiseen. Käytämme usein myös paljon energiaa siihen. Liiallinen kontrollointi kuitenkin voi johtaa huonoihin päätöksiin, valtataisteluihin ja uupumiseen. Liiallinen ohjaaminen ulkoapäin johtaa myös siihen, että lapsi ei itse ajattele tai opi tilanteista mitään.

Siksi onkin hyvä rauhoittaa sisäistä ”vahtikoiraa”. Useimpiin lapsen tilanteisiin ehtii ottaa pohdintatauon ja antaa tunteiden väistyä ajatusten tieltä. Rauhallisena ajatukset kulkevat paremmin. Emme vain reagoi, vaan pysähdymme ajattelemaan. Joskus tilanne ei vaadi mitään muita toimia kuin oman sisäisen tilan kalibrointia.

Kysymykseen, mihin tilanteisiin tulee puuttua ja mihin ei, oikeaa vastausta ei ole olemassa. Rajat vaihtelevat perheissä ja ryhmissä todella paljon. Toisen kotona sohvalla saa hyppiä, toisen kotona ei. Toisilla ruoka syödään pöydässä, toisilla syömiseen sopii myös sohva tai oma huone. Toisissa lapsiryhmissä siirtymiset tapahtuu aina jonossa kulkien, toisissa siirtyminen voi tapahtua monin eri tavoin. Kyse on oman hyväksymisrajan lisäksi perheen tai ryhmän yhdessä asettamista rajoista.

Vanhemman käytös

0-askel pähkinänkuoressa

Kun tunnet lapsen käyttäytymisen olevan ei-toivottua, pysähdy.

Mieti muun muassa näitä asioita.

Miltä minusta tuntuu?
Olenko väsynyt, nälkäinen tai ärtynyt?
Poikkeaako lapsen käyttäytyminen muista päivistä?
Vaarantaako lapsi toiminnallaan itsensä tai jonkun toisen?
Aiheuttaako lapsen toiminta haittaa itselleen tai jollekin muulle?
Rikkooko lapsen toiminta yhdessä sovittuja rajoja?
Ovatko odotukseni lapsen käyttäytymisestä suhteutettuna hänen ikäänsä ja kehitystasoon?
Tietääkö lapsi, millaista käytöstä häneltä odotetaan?

Käy läpi omat tunteesi ja odotuksesi sekä lapsen käyttäytymisen vaikutukset.

Jos tulet siihen tulokseen, että käyttäytyminen on ei-toivottua, puutu. Voit siirtyä kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen askeleeseen 1.

Jos tulet siihen tulokseen, että kyse on omasta sisäisestä tunteesta tai liiallisista odotuksista, älä puutu.

 

img
Hengittelyä, keinuttelua ja haistelua – lapsen kanssa mindfulness verkkokurssilla

Kevät on tuonut tulevan eskarilaisen jalkoihin vipinää ja touhuihin levottomuutta. Haluan auttaa lastani rauhoittumaan ja saamaan paremmin yhteyden omaan kehoonsa. Tähän mielestäni mindfulness harjoitukset toimivat. Olemme tehneet harjoituksia lapsen ollessa pienempi, mutta nyt isommalle lapselle kaipaan uusia työkaluja. Vastaukseksi löytyi Heli Mäkelän ja Veli-Pekka Mälkiäisen valmistama lasten mindfulness verkkokurssi. Kurssi on neljä viikkoa pitkä ja näin sopiva aika meidän tarpeisiin.

Aloitan ensimmäisen viikon innokkaana. Luen aloitusmateriaalin. Alussa on teoriaa, joka kevyesti johdattaa kertomaan, mistä Mindfulnesissa on kyse, mitä hyötyä siitä on ja muuta tärkeää tietoa kurssista. Moni asia on minulle jo tuttua, mutta kertaus tekee hyvää. Asiat on kirjoitettu hyvin selkeästi ja jäsennellysti. Ne on helppo sisäistää. Erityisen hyvää on ohjeistus siitä, miten harjoituksia voi tehdä lasten kanssa. Kurssi ei ole vain luettelo teoriaa ja harjoituksia, vaan myös paljon neuvoja siihen, miten saada tämä teoria osaksi arkea. Silta teorian ja käytännön välille on tehty todella lyhyeksi.

Luen nopeasti alun materiaalin läpi. Innoissani haluaisin lukea enemmän, kunnes tajuan, että seuraavan materiaalin saa vasta viikon päästä. ”Mitä ihmettä?” hämmästelen, kunnes ymmärrän jutun juonen. Kurssimateriaalin saaminen osissa säätelee myös etenemistahtia. Harjoituksia ei ole tarkoitus tehdä putkeen, vaan ottaa ne käyttöön osa kerrallaan. Tämä myös auttaa kurssimateriaalin sisäistämiseen. Pieni askel kerrallaan.

Läsnäoloa ja naurunpyrskähdyksiä

Aloitan keskustelemalla poikani kanssa, että olen mukana kivalla kurssilla ja haluaisin tehdä hänen kanssaan yhdessä hauskoja harjoituksia. Kysyn haluaisiko hän tehdä niitä kanssani. Minulle on tärkeää, että lapsi osallistuu harjoituksiin vapaaehtoisesti ja harjoitusten tekeminen on lapsesta mukavaa.

Aloitamme tunne jalkasi kuunteluharjoituksella, jossa jalkapohjien kautta tunnustellaan maata, keinutellaan ja haetaan yhteyttä kehoon. Kuuntelemme äänitettä ja huomaan lastani jännittävän. Keinuttelu menee heilumisen puolelle ja poikaa naurattaa. Harjoitus ei mene ensin suunnitellusti, mutta hyvänä puolena saamme nauruhetken. Pian saamme hekotuksen hillittyä ja kokeilemme uudestaan. Kun jännitys on saanut purkautua naurun avulla, onnistuu harjoittelukin paremmin. Materiaalin pienet harjoitukset on helppo sijoittaa kiireiseenkin aikatauluun.

Jännitystä harjoitusten lomassa

Seuraavan viikon aistiharjoitukset ovat selvästi meidän perheen hitti. Keskustelemme näkemistämme asioista, väreistä ja kuvioista. Viritämme silmät havainnoimaan tarkemmin maailmaa. Haistelemme appelsiineja, lelulaatikon aromeja ja toisiamme. Monia hauskoja hetkiä kertyy muistojen laatikkoon.

Toisen viikon materiaalissa on mukana myös bonusharjoitus. Se on pidempi kuin kurssin perusharjoitukset (perusharjoitukset 3-6 min), melkein 20 minuuttia. Myönnän, että jännitin, kun aloitin tekemään harjoitusta lapseni kanssa. Miten saan viisivuotiaan pojan pysymään paikallaan niin kauan? Toisaalta rauhoittelen mieltäni, että jos tämä ei onnistu, niin ei haittaa. Voidaan aina yrittää myöhemmin uudestaan. Aloitamme harjoituksen makaamalla yhdessä lattialla. Kuuntelemme rauhoittavan äänen sanelemia ohjeita hiljaa. Välillä keskittyminen herpaantuu hetkeksi kesken harjoituksen ja katseemme kohtaa. Usein siihen liittyy hymy ja pieni kikatus. Sitten kuitenkin palaamme silmät kiinni, korvat auki asentoon jatkamaan harjoitusta. Saamme sen kerralla suoritettua loppuun. MUTTA…myöhemmin saan tietooni, että bonusharjoitukset olivat tarkoitettu AIKUISILLE. Opetus tässä siis oli, että lue ohjeet tarkkaan. 😀 Mitään vahinkoa ei kuitenkaan ole tapahtunut, niin kuin aikuiset voi tehdä lasten harjoituksia, voi myös lapset tehdä aikuisten harjoituksia.

Oma tahti, paras tahti

Kolmas viikko on stressaava. Missään välissä ei meinaa ehtiä tehdä harjoituksia, joko ei itse kerkeä tai lasta ei huvita. Tällaisiin harjoituksiin ei voi pakottaa, vaan tärkeää on, että lapsi itse haluaa tehdä harjoituksia. Tässä vaiheessa huokaan helpotuksesta, että kyseessä on verkkokurssi. Voimme mennä omaan tahtiin ja siirtää harjoitukset seuraavaan viikkoon. Arjen rauhoittuessa on myös aikaa harjoitella. Kolmannella viikolla materiaalissa omaa mieltä kutkuttelee vahtikoira ja pöllö harjoitukset, joiden avulla lapsikin voi ymmärtää aivojensa toimintaa tunnetilanteissa. Olemme lukeneet tänä keväänä lasten aivokirjoja, joten asia tuntuu menevän helposti lapsen ymmärrykseen. Viikon antina on muun muassa hauska ja oivaltava keskusteluhetki aivojen toiminnasta.

Onnistumisen hetkiä

Neljännellä viikolla lapsi jo kysyy, milloin on meidän oma hetki? Olen myös huomannut hänen käyttävän esimerkiksi keinutteluharjoitusta sekä ohjaavan hengitystään vaikeissa tilanteissa. Välillä pelkästään se, että lasken käteni lapsen hartioille ja katson lasta suoraan silmiin saa lapsen toteamaan ”Ai niin” ja aloittamaan rauhallisen hengittämisen erilaisten harjoitusten ohjeilla.

Neljännen viikon materiaalista löytyy muun muassa kiitollisuusharjoituksia, myötätunnon opettelua ja harjoituksia rauhalliseen uneen. Monet harjoitukset ovat meidän perheelle tuttuja, mutta saamme myös uusia työkaluja arkeen. Vaihdoimme iltarapsutteluhetken illan hierontatarinaan. Onnistuimme yhdellä tämän viikon harjoituksella myös saamaan alakerran asukkaan soittamaan ovikelloa. Vinkkinä. Jos asut kerrostalossa, niin harjoitukset, jotka sisältävät tömistelyä, kannattaa tehdä ulkona.

Joko se on ohi?

Kurssin jälkeen mietin jo, että miten muistan tämän kaiken? Hyviä tekstejä oli paljon ja niihin palaisi mielellään uudestaan. Ihan kuin vetäjät tietäisivät ajatukseni, huomaan, että kaikki tekstit ovat koottu yhteen pdf:ään. Ladattavien harjoitusten lisäksi minulle jää myös 36 sivuinen koottu yhteenveto kaikista kurssin asioista. Tähän voin helposti palata uudestaan ja ottaa harjoitukset käyttöön jatkossa muiden lasten tai lapsiryhmien kanssa.
Lähdin kurssille tietämättä juurikaan kurssin sisällöstä. Se mistä yllätyin, oli että kurssin hintaa vastaan saa näin paljon materiaalia. Koneelle on ladattu lapsen kanssa kuunneltavia harjoituksia ja nipussa on vinkkejä, neuvoja ja harjoituksia sivukaupalla.

Tarkoituksenani oli saada harjoituksia lapsen levottomuuden tueksi, mutta huomasin saavani monia konkreettisia työkaluja myös muun muassa lapsen eri tunnetilojen käsittelyyn, hyvään keskittymiseen ja aistien virittämiseen.

Kurssin sisältö ja harjoitukset on ajateltu 4-12-vuotiaille. Uskon, että itse voisin vetää monia harjoituksia myös nuorisoryhmille ja jopa aikuisille. Uskon, että myös moni aikuinen laskisi mielellään mielessään liukumäkeä rauhallisen hengityksen tahtiin.

Myös minä pidin harjoitusten tekemisestä ja sehän on tarkoituskin. Tässä ei ole tarkoitus otsa rypyssä tehdä vakavana harjoituksia, vaan leikillisesti ja hauskasti oppia uusia taitoja. Niin aikuisen kuin lapsen. Tällä kurssilla kasvaa molempien tiedot ja taidot.

Ruusut ja risut

+ Selkeät osiot ja jaottelu
+ Kurssia voi käydä omaan tahtiin
+ Omaa kurssiedistystä oli helppo seurata ja palata siihen kohtaan mihin jäi
+ Paljon erilaisia harjoituksia
+ Materiaalin monimuotoisuus
+ Kirjavinkit

Olisin toivonut enemmän

– Videoita

Minulla ei siis juurikaan ollut mitään negatiivista sanottavaa verkkokurssista. Välillä tuli mieleen, että videoita olisi ollut kiva katsella enemmän (verkkokurssilla yksi video kurssin aloituksesta).

Kurssista antia kuukausiksi

Nyt kurssista on jo melkein puoli vuotta. Osa harjoituksista jäi yhteen kertaan, mutta useimmat ovat tavalla tai toisella osa arkea. Parasta onkin se, että näitä voi tehdä uudestaan ja uudestaan. Voi valita jonkun jokailtaiseksi rutiiniksi tai vaihdella harjoituksia joka viikko. Ja vaikka harjoittelu jäisi kokonaan pois hetkeksi, niin ne voi palauttaa helposti mieleen.

Suosittelen kurssia kaikille, joiden elämässä on lapsia. Vanhemmille, isovanhemmille, kummeille, varhaiskasvattajille, harrastusohjaajille ja muille kasvattajille. Olen varma, että kurssilta jokainen osallistuja saa lisää työkaluja lasten kanssa olemiseen, vaikka mindfulness olisi jo aiemmin tuttua tai ei olisi ikinä mindfulnessista kuullutkaan.

Sain kurssin Ceestolta arvostelukappaleeksi ilmaiseksi. Harkitsen tarkkaan, kenen kanssa teen yhteistyötä ja mitä suosittelen. En saa kurssin myynnistä mitään itselleni, mutta lämpimästi suosittelen sitä omien kokemusteni perusteella.

HUOM! Kurssi on nyt alennuksessa vain 29 € sunnuntaihin 24.6.2018 asti. Vaikka et nyt ehtisikään kurssia käymään, on kurssialustalle pääsy vuoden ajan ostosta. Jos ei löydy vapaata aikaa nyt juhannuksena, niin ehkä viimeistään joululomalla tai jopa ensi vuoden pääsiäisenä ehtii vielä.

Klikkaa tästä päästäksesi tutustumaan verkkokurssin sivuihin

 

img
Ilo olla minä! – aikuisen positiivisen kasvun kurssi (ent. ilmapallot ja kivet – hyvinvointikurssi)

Ilo olla minä! – aikuisen positiivisen kasvun kurssi on hyvinvointikurssi, jossa mennään kohti omien voimavarojen löytämistä ja syvempää itsetuntemusta. Kurssilla saat välineitä omien luonteenvahvuuksien löytämiseen ja hyödyntämiseen elämässä, oman hyvinvoinnin tukemiseen eri harjoitteilla sekä ohjausta omien selviytymiskeinojen tutkimiseen ja hyödyntämiseen.

Sisältö ja kurssin teemat

Kurssi on rakennettu positiivisen psykologian harjoitteiden pohjalle. Inspiraation lähteenä ovat toimineen mm. Martin Seligman, Sonja Lyubomirsky, Mihály Csíkszentmihályi sekä Barbara Fredrickson. Teemoina kursseilla ovat mm. optimismin lisääminen, kiitollisuuden lisääminen, luonteenvahvuuteni ja niiden käyttäminen, flow, resilienssin lisääminen ja myönteisen ajattelun vahvistaminen.

Kesto

Kurssilla kestoltaan viisi kertaa kaksi tuntia, joka voidaan toteuttaa viitenä tapaamiskertana tai viikonloppukurssina.

Kurssi on muokattavissa myös työyhteisölle sopivaksi lyhemmäksi päivän koulutukseksi.

Materiaalit

Kurssiin kuuluu tehtäväkirja ja kurssin suorittamisesta saa todistuksen.

Otteita kurssipalautteesta

Tämä oli mun juttu! Hyvä kurssi ja hyvä ohjaaja. Selkeä matsku tiiviissä muodossa.”

”Kiitän todella opettavaisesta ja hyödyllisestä kurssista. Ohjaaja oli mahtava. Tykkäsin erityisesti vahvasta tieteellisestä perustasta ja sen kansantajuisesta ja ymmärrettävästä selittämisestä ja ohjaajan kyvystä kuunnella ja opastaa ja ohjata ryhmää eikä vain luennoida.”

”Kiinnostava teema ja innostava opintopiirimäinen työskentely, ohjaaja itse erittäin innostunut, mikä näkyy toteutuksessa”

”Kurssi toi ajattelemisen aihetta, tieteelliset faktat motivoi sekä keskustelu ja pienet harjoitukset tukivat oppimista”

”Oman hyvinvointisuunnitelman tekeminen sai aloittamisen tuntumaan helpommalta.”

 

 

img
Ilo olla me! – positiivisen parisuhteen kurssi

Uutta Ilo olla – kurssien tarjonnassa!

Ilo olla me! – positiivisen parisuhteen kurssi on pariskuntien vuorovaikutuskurssi, jossa tarkoituksena parisuhteen vuorovaikutuksen vahvistaminen ja toimivien työkalujen löytäminen arkeen.

Sisältö

Kurssilla opitaan positiivista vuorovaikutusta,  parisuhdemyönteistä tulkintaa, hyvään ja toimivaan keskittymistä, luonteenvahvuuksien tunnistamista ja käyttämistä parisuhteen hoitamiseen sekä opetellaan toisen rakkauskieltä ja tekoja.

Kesto

Kurssi on pituudeltaan viisi kahden tunnin tapaamiskertaa.

Materiaali

Kurssimateriaaliin kuuluu harjoituskirja ja kurssille osallistumisesta saa todistuksen.

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: