Kohti kutsumustyötä – iloa ja hyötyä itselle, perheelle ja muille ihmisille

(Olen saanut opiskelupaikan Joyllalta, koska intohimoni on kirjoittaa positiivisesta psykologiasta. Tulen kirjoittamaan koulutus kokemuksistani ja oppimistani asioista myös blogiin. Mielipiteet ja kirjoitukset ovat omiani.)

 

Aloitan syyskuussa koulutuksen, jota olen odottanut jo neljä vuotta. Kyse on Joyllan Positive Psychology Practitioner verkkokoulutuksesta. Se on ainoa Suomessa oleva laaja-alainen positiivisen psykologian koulutus. Tämä koulutus on askel kohti kutsumustyötäni.

Työllä on suuri vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Se heijastuu myös parisuhteeseen ja perheeseen. Jokainen työ voi olla kutsumustyö, kunhan se vastaa ihmisen ja ympäristön tarpeisiin.

Kutsumustyö on ihan tavallista työtä. Se vain tuntuu erilaiselta: kutsumustyössä tekeminen on itsessään palkitsevaa. – Lauri Järvilehto

Kutsumustyö on sisäisesti motivoivaa, siinä on mahdollisuus onnistua ja oppia epäonnistumisista. Siinä täyttyy ihmisen psykologiset perustarpeet, vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus sekä hyvän tekeminen. Se on merkityksellistä itselle, tuo hyvää perheelle ja siitä on iloa tai hyötyä muille ihmisille.

Työ liittyy myös kasvatukseen. Se miten suhtaudumme työhön ja miten puhumme työstä, vaikuttaa lapsen ajatuksiin ja odotuksiin työn tekemisestä. Olemmeko tyytyväisiä omaan työhömme? Millaisen kuvan lapsi saa puheistamme työnteosta? Onko se urakoimista, jonne mennään rahan takia vai mielekäs osa elämää, jossa saa toteuttaa itseään ja vahvuuksiaan? Puheemme vaikuttavat lapsen haluihin opiskella ja pyrkiä työelämään. Olen kirjoittanut tästä aiemmin. Artikkeliin täältä.

Metsätalosta löytyi henkinen koti

On syksy 2014 ja seison unioninkatu 40:n rappusilla. Seuraan sisään virtaavaa ihmismassaa. Kohta on alkamassa Helsingin yliopiston uusi luentosarja näkökulmia positiiviseen psykologiaan. Vielä siinä vaiheessa en tiennyt, kuinka paljon tämä pieni kahden opintopisteen luentosarja tulisi muuttamaan elämääni. Huomaan pian, että tässä on jotain erilaista. Olin opiskellut jo kauan yliopistolla, mutta ensimmäistä kertaa en ollut poissa yhdeltäkään luentokerralta. Syy oli siinä, että siellä tuntui kodilta, henkiseltä kodilta. Innokkaasti kuuntelin luennoitsijoiden joka sanan. Ajatukset virtasivat päässäni ja koin joka kerta oivalluksia sekä ”ahaa” elämyksiä. Halusin tietää enemmän ja enemmän. Luentojen välissä luin kirjoja ja etsin tietoa luennoitsijoiden aiheista.

Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. – Frank Martela

Tämä sai minut miettimään omaa elämääni. Teenkö sitä, mitä oikeasti haluan tehdä? Ovatko tekoni merkityksellisiä itselleni ja muille? Onko työni sisäisesti motivoivaa ja tuoko se aitoa iloa tai hyötyä muille ihmisille?

Olin jo ennen tätä opiskellut paljon. Ammattikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, erityisalueena lapsi- ja nuorisoteatteri. Lähdin opiskelemaan alaa itse nuorisoteatterin kasvattina ja ajattelin teatterityön kautta voivani auttaa toisia nuoria. Sen jälkeen opiskelin teologiksi, koska ajattelin seurakuntatyön kautta voivani auttaa ihmisiä. Kummatkin ovat olleet antoisia, mutta se jokin on jäänyt puuttumaan. En lue vapaa-aikana näytelmiä enkä teologisia teoksia. Tartun kuitenkin kerta toisensa jälkeen positiivisen psykologian ja kasvatusalan kirjoihin ja luen joka päivä siihen liittyviä artikkeleita.

Onnistumisen tunne vie eteenpäin

Kurssin jälkeen odottelen oppimispäiväkirjan arvostelua. Mennessäni katsomaan tulosta, huomaan myös viestin. ”Emme yleensä anna sanallista palautetta, mutta sinun tapauksessa teemme poikkeuksen. Olet saanut viitosen kaikilla oppimispäiväkirjan alueilla, vain alle kymmenen monen sadan kurssilaisista on saanut näin hyvän arvion. Onneksi olkoon hyvästä työstä!” Tarkemman sanallisen arvioinnin olen valitettavasti hävittänyt yliopiston sähköpostin uudistuessa, mutta nämä kohdat ovat jääneet selvästi mieleen. Olin samaan aikaan hämmentynyt, iloissani ja innoissani saamastani palautteesta. Tämä on minulle ensimmäinen merkki siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Onnistuminen lisää pystyvyyden tunnettani ja haluan lisää.


Ihminen ei tarvitse tutkintoaan vastaavaa työtä, vaan intohimoaan vastaavaa työtä. – Lauri Järvilehto

Kurssin jälkeen alkaa itsenäinen aherrus, koska Suomessa ei ollut silloin enemmän positiivisen psykologian opintoja. Ahmin tietoa ja mietin, olisiko minun mahdollista lähteä opiskelemaan ulkomaille, jossa positiivisen psykologian opintoja olisi tarjolla. Se ei kuitenkaan monen syyn takia lopulta onnistu. Teen seuraavan kesän psykologian perusopintoja ja jatkan aineopintoihin. Tutustun tarkemmin muihin psykologian suuntauksiin, psykoanalyyttisestä ratkaisukeskeiseen, mutta se vain vahvistaa alkuperäistä ajatusta. Positiivinen psykologia on lähimpänä sydäntäni.

Matka sisäisen motivaation lähteelle

Positiivinen psykologia kattaa laajan alueen ja kestää hetken löytää se oma juttu. Ensimmäinen vuosi menee lukiessa, etsiessä tietoa ja tutkaillessa omia tuntemuksia. Pikkuhiljaa löydän oman tieni, vahvuuksieni ja aiemman työkokemukseni kautta. Lapset ovat aina olleet sydäntä lähellä ja olen tehnyt eri-ikäisten lasten kanssa töitä aina 13-vuotiaasta lähtien. Olen ahkeran lukemisen kautta löytänyt myös positiiviseen psykologiaan liittyvään positive parenting suuntaukseen. Lopulta ajatusketju aukeaa minulle ja vastaus on selvä. Positiivinen psykologia vie positiiviseen pedagogiikkaan ja lopulta positiiviseen kasvatukseen. Samana syksynä avaan positiivisen kasvatuksen blogisivut. Haluan kertoa tästä myös muille.

Vastoinkäymiset kirkastavat tavoitetta

Matkalla on ollut myös vaikeita aikoja, jolloin olen miettinyt, pitääkö koko homma laittaa seis. Palkkatyön ohella jatkuva opiskelu ja blogin kirjoittaminen vei aluksi ison osan vapaa-ajasta. Aika tuli niin ongelmalliseksi, että jotain oli tehtävä. Päädyin vähentämään työtunteja palkkatyöstä. Tämä vaati uutta taloudellista suunnitelmaa perheelle, mutta auttoi ajan puutteeseen. Aika ei ollut kuitenkaan ainoa ongelma.

Ei ajallisesti, mutta ajatuksellisesti.

Sulla on joku kirjoitus kesken, mieheni toteaa kesken iltakävelyn. ”Joo, on.” vastaan varmaan samalla hajamielisyydellä, kun olen matkan aikana vastannut hänen tai lapseni kysymyksiin. Mielessä pyörii viikon aihe ja siihen liittyvä blogikirjoitus. Mieleni kirjoituskoneella näppäilen kävellessämme muistiin ajatuksia, joita kävellessä tulee mieleen. Vaikka olen fyysisesti läsnä, olen henkisesti muualla.

Ajan lisäksi, moni asia tarvitsi uudelleen opettelua. Työn, opiskelun ja perheajan selvä erottelu. Tietoisuustaitojen lisäämistä arkeen ja vahvan läsnäolon harjoittelua. Kun olen perheen kanssa, keskityn siihen ja kun opiskelen tai kirjoitan blogia, en mieti samalla kauppalistaa. Mieleni piti siirtyä multitaskauksesta monotaskaukseen.

Perheen parhaaksi

Vaikka kutsumustyön tavoittelu on välillä rasittanut suhdettamme, uskomme sen pitkällä aikavälillä lisäävän koko perheemme hyvinvointia. Työllä on suuri vaikutus perheeseen ja siksi on tärkeää saada tehdä juuri sellaista työtä, johon on intohimo ja jolla on itselle merkitystä.

Jari Hakanen kirjoittaa työn imusta ja on todennut, että työllä on myönteinen vaikutus kotiin ja kodilla on myönteinen vaikutus työhön. Näiden välille muodostuu myönteisiä spiraaleja, jotka vaikuttavat myös parisuhteen tyytyväisyyteen.

Työn imulla on myönteinen yhteys työntekijän hyvinvointiin, terveyteen ja perhe-elämään jopa pitkällä aikavälillä. -Jari Hakanen

Olen vuosien aikana laittanut tuhansia euroja ja saman verran tunteja kirjoihin ja kirjojen lukemiseen. Mieheni kutsuu tätä välillä leikillään kalliiksi harrastukseksi. Itse ajattelen, että rahani menevät tällä hetkellä juuri niihin asioihin mihin haluan. Tuloni eivät ole kasvaneet, vaan olen vähentänyt niistä menoista, jotka eivät enää tunnu niin tärkeiltä ja suunnannut ne niihin, jotka tuntuvat merkityksellisiltä, kirjoihin, nettisivujen ylläpitämiseen ja itseni kouluttamiseen. Samoin aikani on siirtynyt tv-ohjelmien katsomisesta kirjojen lukemiseen ja muista harrastuksista tekstien kirjoittamiseen. Ehkä tätä voisi kutsua uudelleen kalibroinniksi, ajan ja menojen uudelleen kalibroinniksi.

Lisäksi uskon, että tämä on tie myös kutsumustyöhöni ja jonain päivänä saan tehdä tätä täysipainoisesti. Kutsumustyöni olisi kirjoittaa, vetää kursseja, kouluttaa ja olla kasvattajien tukena. Tietenkin tätä kaikkea itselle rakkaimmasta aiheesta eli positiivisesta kasvatuksesta. Positive Psychology Practitioner koulutus on askel siihen suuntaan.

Työtä, jolla on merkitystä myös muille

Kutsumus seuraa siitä, kun tekee rakastamaansa työtä, niin että siitä on muille aitoa iloa tai hyötyä.  – Lauri Järvilehto

Kuten jo aiemmin totesin. Minulle on aina ollut tärkeää tehdä töitä, missä voin auttaa tai siitä on apua toisille. Toivon, että koulutukseni antaa paljon myös teille. Yritän laittaa kaikki oppimani artikkeleihin, koulutuksiin ja kursseihin. Toivottavasti sitä kautta niistä on aitoa iloa ja hyötyä myös teille.

Odotan kurssilta paljon. Tiedollisesti vankkaa ja tutkittua tietoa positiivisesta psykologiasta. Hyviä keskusteluja, jossa saa haastetta omille ajatuksilleen ja pääsen kehittämään omaa teoriaani. Vastavuoroisesti saan tarjota omia näkökulmiani ja ajatuksiani toisten avuksi. Käytännön välineitä, joilla lisätä niin omaa kuin muiden hyvinvointia. Ymmärrystä positiivisen psykologian eri alueista.

Mutta palataan vielä hetkeksi Unioninkadulle, Metsätalon rappusille. Tietääkseen, miksi ylipäätänsä seison Metsätalon rappusilla ja menossa luentosarjalle, on otettava katsaus edelliseen kesään. Kävin silloin läpi yhtä elämäni vaikeimmista ajanjaksoista. Kesällä sain kirjan siskolta. Kirja on Pekka Hämäläisen Myönteisyyden mahtava voima. Kun ajattelee siis matkaa alusta tähän pisteeseen, alkoi kaikki vaikeuksista. Se vaikea elämäntilanne, jossa sain siskoltani kirjan, oli kääntöpiste. Kirja herätti minut ajattelemaan oman asenteen, omien ajatuksien ja valintojen vaikutusta hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Tämän jälkeen elämäni alkoi pikkuhiljaa kulkea kohti positiivista psykologiaa. Vaikka en siinä vaiheessa tiennyt vielä, mitä kaikkia muita vaikeuksia kohtaisin, aloin saamaan itselleni myös välineitä kohtaamaan elämän haasteet. Jokaisesta elämäntilanteesta voi oppia jotain. Parhaimmillaan ne vievät kohti parempaa itsetuntemusta ja laajempaa ymmärrystä maailmasta. Ja tässä tapauksessa, kohti kutsumustyötä.

Mukaan?

Lopuksi haluan mainita, että tähän samaan verkkokoulutukseen on vielä mahdollista tulla mukaan. Jos tämä koulutus voisi olla askel kohti sinun kutsumustyötä, voisi täydentää tämän hetkistä työtäsi tai haluat elämääsi uutta tietoa, ajatuksia tai hyvinvoinnin välineitä positiivisen psykologian keinoin, niin kannattaa tulla mukaan.

Kaikki lainaukset Positiivisen Psykologian voima kirjasta. Kirjasta lisää täältä.

1 Recent Comment
  • virpi80
    9.10.2018 00:45

    ihana oppia positiivista psykologiaa

    Reply

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Recommended For You
%d bloggaajaa tykkää tästä: