Sukset ristissä lasten kasvatuksessa? – 10 vinkkiä kohti sujuvampaa yhteistyötä

Mutta se on lapsen hyvinvointia ajatellen parempi ratkaisu.” jankkaan mieheni mielestä varmasti sadatta kertaa keskustellessamme lapsen kasvatuksesta. Meillä suurimmat konfliktitilanteet syntyvät lasten kasvatuksesta. Tässä kannan ammattikasvattajan taakkaa. Lasten kasvatus on minulle elämän arvoissa ykkössijalla ja ammattini puolesta tietomääräni on suurempi kuin puolisoni. Puolisoni on kuitenkin monella tavalla hyvä isä ja vaikka teemme asioita eri tavalla, ei se tarkoita kummankaan kohdalla huonompaa. Meillä vaakakuppia heiluttaa myös erilaiset kasvatustyylit lapsuudessa ja näiden kokemusten vaikutus kasvatustoiveisiin.

Emme kuitenkaan ole ainoita. Myös muilla vanhemmilla eri kasvatustyylit ovat yksi riitojen aiheista. Sukset voivat mennä ristiin myös työyhteisössä tai ristiriita olla vanhemman ja päiväkodin työntekijän tai koulun opettajan kanssa. Tuttua on myös ristiriitojen selvittäminen vanhemman ja lapsen valmentajan välillä.

Nämä kymmenen ohjenuoraa vievät lähemmäksi yhteisymmärrystä.

1. Ota puheeksi

Joskus tilanne voi olla se, että toisella ei ole aavistustakaan, millaisia toiveita, ajatuksia tai kasvatusarvoja sinulla on. Oletuksille on huono rakentaa yhteistyötä. Siksi kasvatuksesta kannattaa käydä avoimia keskusteluja ja olla avoin myös toisen tavoille. Heti ei kannata tyrmätä toisen ehdotusta eikä omaa tapaa tyrkyttää liian innokkaasti. Yhteisymmärrys löytyy yleensä avoimen tarkastelun kautta. Mitä ajatuksia ja toiveita teillä on? Mitä tunteita kasvatus herättää? Mitä tunteita toisen tavat herättävät? Mitä vaihtoehtoja tilanteen hoitamiseen mielestänne on? Mikä sopii teidän perheelle?

Monet tavat tulevat omasta lapsuudesta. Niistä kannattaa keskustella ja miettiä, miten ne vaikuttavat omaan tapaan kasvattaa ja mikä on niitten paikka teidän perheen kasvatuksessa.

Vanhemmat ovat lastensa asiantuntijoita ja hoitajat, opettajat ja muut kasvattajat usein kasvatuksen asiantuntijoita. Paras yhdistelmä syntyy yhdistämällä molemmat puolet. Vanhemmat osaavat kertoa parhaiten millainen heidän lapsensa on – temperamentiltaan, tavoiltaan, taidoiltaan ja osaamiseltaan. Näiden tietojen perusteella muut lapsen kasvatukseen osallistuvat voivat miettiä eri tapoja toimia lapsen kanssa ja tarvittaessa antaa myös vinkkejä vanhemmille kodissa käytettäväksi.

 

2. Jokainen tyylillään

Lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta, mutta ei samanlaisuutta. Lapsi oppii, että aikuiset toimivat samanlaisissa tilanteissa eri tavalla. Se ei luo ristiriitaisuutta lapsen mieleen.

Epävarmuutta ja ristiriitainen kiintymyssuhde voi syntyä jos sama aikuinen käyttäytyy hyvin epäjohdonmukaisesti. Välillä asioista voi tulla kovia rangaistuksia ja välillä ei tapahdu mitään. Rajat saattavat vaihdella ja aikuisen toiminta on ailahtelevaa. Lapsi ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapsi tuntee itsensä epävarmaksi ja hänen on vaikea luottaa tällaiseen aikuiseen.

Kuitenkin se, että vanhemmat toimivat eri tavalla tai työyhteisön aikuiset toimivat eri tavalla, ei ole lapselle ongelma. Lapsen sosiaalinen älykkyys kehittyy hänen seuratessaan aikuisten erilaista toimintaa. Hän oppii ymmärtämään, että eri ihmiset voivat samoissa tilanteissa toimia eri tavalla.

 

3. Jotain yhteistä, jotain omaa

On kuitenkin joitain asioita, joissa on hyvä vetää yhteistä linjaa. Kodin tai työyhteisön säännöt ja rajat ovat sellaisia, joiden tulisi olla kaikkien tiedossa ja yhdessä sovittuja. Kotona yhdessä sovittavia asioita ovat muun muassa päivärytmi, syöminen, kotiintuloajat, harrastustoiminta, peliajat, herkkupäivät, kaverien vierailut, yökyläilyt, rahan käyttö ja niin edelleen.

Nämä ovat kuitenkin yleensä samat asiat, mistä vanhemmat voivat olla hyvinkin eri mieltä. Keskustelu kannattaa kuitenkin aloittaa näistä. Sillä kun saa sovittua suuremmista linjoista, myös pienet asiat usein asettuvat uomiinsa. Asioita kannattaa miettiä tärkeysjärjestyksessä. Mikä on minulle tärkeintä, missä voin joustaa, millä ei ole minulle niin suurta merkitystä?

Jos tavat ja rajat vaihtelevat suuresti, voi lapsi alkaa suosia toista vanhempaa tai tiettyä kasvattajaa. Usein käy niin, että lapsi lähentyy sitä vanhempaa, joka suhtautuu lempeämmin lapsen toimintaan. Toisaalta lapsi voi tuntea tiukat rajat asettavan kasvattajan turvallisemmaksi kuin täysin vapaata kasvatusta toteuttavan. Lopputulosta on vaikea ennustaa.

 

4. Rohkeasti yhdessä kurssille ja koulutuksiin

Usein toivon pariskuntien osallistuvan yhdessä kasvatuskursseilleni tai vuorotellen peräkkäisille kursseille. Näin he voivat yhdessä miettiä kasvatusta samalta ajatus- ja tietopohjalta yhteisten harjoitusten kautta. Uskon, että ne tuovat vanhempia ja kasvattajia toisiaan lähemmäksi tai ainakin auttaa ymmärtämään toisen tapaa toimia.

”Minä tulin tänne, kun vaimo käski”, toteaa eräs mies kurssin alussa olevan esittelyn aikana. Hänen vaimonsa ei ollut käynyt kurssiani, mutta oli ilmeisesti sitä mieltä, että miehen tulisi. Mies kertoo, että heidän kasvatustapansa eroavat paljon toisistaan, eikä hän ymmärrä vaimonsa toiveita ja tapaa kasvattaa. Miehen mielestä vaimon tapa on juuri tätä ”positiivista ja empaattista juttua”. Huomaan jännityksen nousevan, mutta samalla mieleeni nousee ajatus ”haaste”. Vedän kurssin normaalisti ja  kurssin viimeisellä kerralla palautekeskustelussa odotan osallistujien ajatuksia ja tunteita kurssista. Sama mies toteaa:  ”Nyt minä ymmärrän, mitä hän on yrittänyt sanoa, kun sain teorian tähän taustalle.” Huokaisen helpotuksesta. Olen saanut viestini perille ja toivottavasti lähentänyt näiden vanhempien näkemystä lasten kasvatuksesta. 

Työyhteisön yhteiset koulutukset ovat myös omiaan viemään kohti yhteistä linjaa ja avointa keskustelua. Yksilökoulutusten lisäksi on siis erittäin tärkeää olla yhteisiä koulutuksia, joissa mahdollisuus tarpeeksi keskustella työyhteisön kasvatuslinjasta.

 

5. Huomaa hyvä kasvatuskumppanissa

”Todella hienosti sait hoidettua äskeisen konfliktitilanteen. Molemmat lähti tilanteesta hyvillä mielin. Todella hauska ratkaisu. En olisi itse kyllä keksinytkään.” kehun miestäni hyvin menneen tilanteen jälkeen. Mieheni hymyilee. Tiedän hyvän palautteen olevan tärkeää ja vahvistavan hänen uskoaan itseensä vanhempana. Sama toimii myös toisin päin.

Kun näet tilanteen, toiminnan tai tapahtuman, joka meni mielestäsi hyvin, kerro siitä toiselle. Annamme liian vähän hyvää palautetta toisillemme. Monesti todetaan, että ”kun ei kuulu mitään, niin se on hyvä juttu”. Hiljaisuus ajatellaan positiivisena, kun kukaan ei ainakaan valita. Tähän olisi hyvä saada muutos. Aina on hyvä antaa hyvää palautetta, kun on vain mahdollista. Kehu kasvattaja päivässä olisikin hyvä ohjenuora jokaiselle.

 

6. Vie valitukset verhon taakse

”Kiitos, että et puuttunut tilanteeseen. Rikoin varmaan ainakin kymmentä kohtaa sun kasvatusarvoissa.” toteaa mieheni huonosti menneen tilanteen jälkeen. Totean aluksi, että hyvä, että mieheni tietää, että ei mennyt ihan nappiin. Silloin tiedän, että tavoite on välttää tällaisia tilanteita. Keskustelua auttaa se, että kumpikin on tilanteesta samaa mieltä. Sitten on aika tuen ja kannustuksen. ”Seuraavalla kerralla menee paremmin.” totean loppuun.

Vaikka toinen toimisi vastoin omia tapojasi, siihen ei tule puuttua lapsen edessä, ellei ole aivan pakko. Ja jokainen varmasti tietää, millaisia sellaiset tilanteet ovat. Toisen toimintaa seuratessa, voi kuitenkin tulla tunne, että tietäisi paremman ratkaisun tai saisi hoidettua tilanteen nopeammin. Jos kuitenkin liian innokkaasti on menossa tilanteeseen, niin vie toiselta mahdollisuuden hoitaa tilanne omalla tavallaan loppuun. Tilanteen ratkaisu voi olla hyvinkin lähellä ja toisen puuttuminen viedä tilanteen takaisin alkupisteeseen. Hillitse siis näissä kohdin kielesi ja mielesi. Keskustelulle on aika ja paikka, mutta ei lapsen edessä.

 

7. Vaihda ohjaksia

Jos kuitenkin itsellä tuntuu tilanteessa hermot tai ratkaisut loppuvan, on hyvä ottaa hengähdystauko ja antaa tilanne toisen hoidettavaksi tai pyytää apua. ”Voisitko auttaa?” tai ”olisiko sinulla joku ratkaisu tähän tilanteeseen?” ovat hyviä yhteistyön avauksia. Joskus kaksi päätä toimii paremmin kuin yksi. Parhaimmillaan perhe tai työyhteisö on tiimi, jossa kaikki auttavat toisiaan.

 

8. Tue ja kannusta

”Mulla on niin huono äiti-fiilis” huokaisen ja lasken pään käsieni väliin. ”Olen taas kerran vetänyt aikataulun tiukalle, että ei voimavarat meinaa riittää, kun tarvitsisi kärsivällisyyttä.” valitan miehelleni huonosti menneen tilanteen jälkeen. Pinna kireällä olin ärähtänyt aivan turhan kovaa esikoiselle ja nyt molemmilla oli paha mieli tilanteesta.

Aina ei voi onnistua ja usein sisällä jyllää syyllisyyden tunteet huonosti menneen tilanteen jälkeen. Toisen moittiminen ei auta, vaan empatia vie eteenpäin.

Tässäkin tilanteessa parasta oli puolison halaus ja muistutus siitä, että hyvä kasvatus ei vaadi täydellisyyttä. Sen voimalla sai mentyä lapsen luo ja selvitettyä tilanteen. Anteeksipyynnön ja keskustelun jälkeen oli parempi jatkaa päivää.

Ole siis empaattinen ja kannusta. Asiat ratkeavat myös aikuisilla paremmin hyvän kuin moittimisen kautta.

 

9. Hyvä tarttuu

Miten saisin myös työkaverin/puolison innostumaan positiivisesta kasvatuksesta?”.

Törmään tähän kysymykseen usein. Toista ei voi pakottaa innostumaan, mutta niin kuin monet tunteet, myös innostus tarttuu. Ota siis apuun myötäinnostus. Ole itse esimerkkinä ja ympärillä kyllä huomataan sen vaikutus.

Eräässä työpaikassani sain aika pian aloitettuani työparikseni henkilön, jonka kanssa usealla työntekijällä oli ollut vaikeuksia ja moni jopa kieltäytynyt työskentelemästä kyseisen henkilön kanssa. Esimieheni kertoi minulle, että uskoi minun pärjäävän hänen kanssaan ja toivovan, että jotain omista positiivisista tavoista tarttuisi myös häneen. Rehellisesti minua jännitti todella paljon, mutta tartuin haasteeseen. En missään vaiheessa kritisoinut hänen tapaansa, mutta toteutin vahvasti omaa linjaani. Ratkoin tilanteita empatialla, kehuin ja kannustin lapsia ja toteutin vahvuuskasvatusta. Kehuin myös työtoveria aina kun siihen tuli tilaisuus. Hän oli esimerkiksi hyvin taitava keksimään erilaisia askarteluja ja erittäin järjestelmällinen. Jaoimme työtehtävät kummankin vahvuuksien mukaan. Näin vuosi meni hyvin ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Uskon, että positiivinen asenne yhteiseen tekemiseen ja hyviin asioihin keskittyminen auttoivat meitä toimimaan yhdessä. En nähnyt juurikaan sellaista toimintaa, mitä minulle oli aiemmin hänestä kerrottu. Kaikki negatiiviset asiat yritin kääntää oppimiskokemukseksi ja etsiä kaikesta jotain hyvää. Vuoden jälkeen kaikki olivat tilanteeseen tyytyväisiä.  

Voit myös tuoda ”tyrkylle” kirjallisuutta. Viedä kotiin tai työpaikan kahvipöydälle jonkun sinun kasvatukseen liittyvän lempikirjasi. Voi olla että kirja tuo hyviä keskustelunavauksia ja sitä kautta vie kohti parempaa yhteistyötä.

 

10. Tarvittaessa ui vaikka vastavirtaan

Yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä ja jokainen haluaa olla osa työyhteisöä. Mutta jos työpaikalla lentävät valitukset ja suhtautuminen kaikkeen on pessimistinen, voi helposti ajautua mukaan valittamaan – joskus aivan huomaamatta. Jossain vaiheessa voi havahtua olevansa todella kaukana omista kasvatusarvoista. Tämä vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Mä en vaan aio liittyä siihen valituskuoroon ja taistelen sitä asennetta vastaan. Joka päivä menen hymy huulilla, tervehdin kaikkia ja yritän levittää positiivista asennetta. Rakastan työtäni ja työpaikalla olevia lapsia enkä halua vaihtaa paikkaa, mutta aikuisten tapojen tulisi kyllä muuttua. Eikä ne jatkuvalla narinalla kyllä muutu.” huokaisee eräs kurssilaiseni. Nyökkään ymmärtäväisesti. Työyhteisön tuki on tärkeää ja sen tulisi olla voimavara eikä tuntua taakalta. Uskon kuitenkin, että yksikin ihminen voi saada muutoksia aikaan. Vaikka välillä tuntuu, että kulkee vastavirtaan tai taistelee tuulimyllyjä vastaan, saattaa se loppujen lopuksi olla paras ratkaisu pitkällä juoksulla.

Sama voi käydä toisen vanhemman kanssa. Liikaa toisen toiveiden mukaan meneminen ja omien tunteiden ja toiveiden tukahduttaminen, vie eripuraisuuteen ja voi etäännyttää puolisoita.

Vaikka on hyvä olla avoin toisen ehdotuksille ja tavoille, ei se tarkoita, että olisi luovuttava omistaan. Itselleen tärkeiden asioiden takana kannattaa seistä ja niiden puolesta puhua.  Tässäkin on kyse tasapainosta. Kummankin tulisi tulla kuulluksi ja parhaimmillaan – ymmärretyksi.

Mikä on sinun vinkkisi sujuvaan kasvatuskumppanuuteen? Miten te olette saaneet sovittua yhteisistä kasvatuksen linjoista? Jätä omat vinkkisi kommenttikenttään! 🙂

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Recommended For You
%d bloggaajaa tykkää tästä: