Vanhoja viisauksia ja uusia oivalluksia – kasvatuskirjahaaste viikko 3

Yliopistossa pääaineeni oli kirjahistoria. Olen perehtynyt varsinkin 1800-luvun lastenkirjallisuuteen ja mustaan pedagogiikkaan (mikä äärilaita nykyiseen positiiviseen pedagogiikkaan!). Opiskellessani ymmärsin, kuinka tärkeää historian tunteminen on. Jotta tietäisimme mitä olemme nyt, meidän on tunnettava historiamme. Uusin tieto ei ole aina parasta, vaan on hyvä myös tuntea aikaisemmat tutkimukset, teoriat ja ajatukset.

Mutta en ole aina ajatellut näin. Hetken ajattelin, että kaikki aiempi tieto on vanhentunutta ja vain uusimmat tutkimukset ja kirjat varteenotettavia. Olin uutuudenviehätyksen pauloissa. Viisi vuotta vanhat teokset tuntuivat aikansa eläneiltä. Kuitenkin halusin lukea laaja-alaisesti kaikkea historian varrelta, joten aloin lukea vanhempaa kirjallisuutta. Pian totesin, että ajatukset vaikuttivat tutuilta. Ja kappas vain, monet nykyiset teoriapohjat olivat aiemmissa teorioissa, historian kasvatusfilosofien ajatuksissa ja kirjoissa.

Uudella tutkimuksella on paikkansa ja se on tärkeää, jotta kasvamme ja kehitymme. Jotkut asiat ovat kuitenkin jo löytäneet paikkansa historiassa, joten ei kannata lähteä keksimään pyörää uudestaan.  Olisi hienoa nähdä, että enemmän annettaisiin tunnustusta niille, joilta alun perin ajatus on lähtenyt. Mutta ehkä tässä on sama ongelma kuin ensimmäinen liikuttajan todistuksessa. Kuinka voisi löytää ajatuksen ensimmäisen ajattelijan ja onko sellaista olemassakaan?

Miten sitten päästä hyvän kasvatuksen ytimeen?

Johtopäätökseni on.

Yhdistämällä vanhat viisaudet uusiin oivalluksiin pääsemme parhaimpaan lopputulokseen.

Jarno Paalasmaa: Maailman parhaat kasvatusajatukset

Jarno Paalasmaa on tehnyt tässä kirjassa hyvää työtä käymällä läpi historian kasvatusfilosofeja, heidän elämäänsä, opetuksia ja ajatuksia. Monen elämäntarinat ovat mielenkiintoisia ja opit oivaltavia. Omaksi suosikiksi nousi ruotsalainen Ellen Key, jonka ajatuksia varmasti tutkisin lisää, jos vielä opiskelisin.

Kirjaan Paalasmaa on koonnut omasta mielestään parhaimmat kymmenen. Tässä ei ole suomalaisia kasvatusfilosofeja, koska Paalasmaan mielestä he tarvitsisivat aivan oman kirjan. Odotan, että tämä kirja vielä jonain päivänä ilmestyisi.

Suurin oivallus kirjan parissa oli sen ymmärtäminen, miten kaukaa monet asiat ovat tulleet, kuten lapsilähtöisyys, lapsen kunnioittaminen, myönteinen suhtautuminen ja kasvattajan oman kasvun tärkeys. Tähän liittyvä surullinen ajatus on taas se, että miten nämä asiat ovat tiedetty jo vuosisatoja, mutta moni niistä on vielä kaukana käytännöstä. Miten monta vuosisataa voi vielä mennä ennen kuin nämä ovat arkipäivää?

Vanhoja viisauksia

Haluan tuoda myös esiin kaksi ei-niin vanhaa, mutta erittäin pätevää pohjaa vuorovaikutuksesta ja taitokasvatuksesta, josta olen myös itse poiminut ajatuksia. Olen pitänyt myös niihin perustuvia Toimiva Perhe- kurssia sekä muksuoppia vanhemmille ja muille kasvattajille – kurssia.

Thomas Gordon: Toimiva Perhe

Thomas Gordonin ajatukset ja kasvatusopit ovat lähteneet jo 70 – luvulta. Ne toivat aikoinaan huikean mullistuksen kasvatusajatteluun ja ovat vielä voimissaan. Gordonin oppeihin pohjautuvia kursseja pidetään ympäri maailmaa. Suomessa pidetään viittä erilaista Gordonin ajatuksiin pohjautuvaa kurssia.

Mielestäni parasta Gordonin ajatuksissa on lasta kunnioittava vuorovaikutus, lapsen oman ajattelun tukeminen ja tilanteiden molemminpuolinen ratkaisu. Tässä mallissa ei ole häviäjiä, vaan kaikki voittaa.

Kirja on hyvä alku, mutta suosittelen ehdottomasti kurssia. Kurssilla pääsee harjoittelemaan, kyselemään ja siirtämään paremmin teoriaa käytäntöön.

Lisää tietoa Gordonin toimivat ihmissuhteet ry:n sivuilta

 

Ben Furman: Muksuoppi – materiaali

Muksuoppi on kehitetty 90-luvulla Suomessa ja leviää tällä hetkellä Furmanin mukana ympäri maailmaa. Parasta muksuopissa on mielestäni taitoajattelu. Lapsella ei ole ongelmia, vaan puuttuvia taitoja. Lapsen osallisuus toimintaan sekä ratkaisukeskeinen ja kannustava ote tekee tästä lapsilähtöisen ja myönteisen kasvatustavan.

Olen käynyt aikoinaan muksuoppi ohjaajan ja muksuoppia vanhemmille ja muille kasvattajille kurssiohjaaja koulutuksen. Olen myös ehtinyt pitämään muutamia kursseja tästä vanhemmille. Juuri taitojen kautta ajattelu on monelle vanhemmalle ollut paras oivallus. Minkä taidon lapsi tarvitsee, jotta selviytyisi seuraavan kerran tilanteesta paremmin? Mitä taitoja ylipäätänsä lapsi tarvitsee juuri tässä kehitys- ja kasvuvaiheessa? Itselläni taitoajattelu on ehdottomasti yksi väline kasvatuksen työkalupakissa.

Pidän Furmanin kirjoista etenkin Olen ylpeä sinusta kirjasta. Esimerkiksi siinä esitelty juorukehu on meillä ahkerassa käytössä.

Muksuopin sivuille täältä. 

Uusia oivalluksia

Uusista oivalluksista haluan tuoda tässä esiin kaksi ajattelijaa.

Carol Dweck: Mindset

Rakastan Dweckin ajatusta kasvun asenteesta ja muuttumattomuuden asenteesta. Miten asenne vaikuttaa suuresti siihen saavutammeko täyden potentiaalimme vai jäämmekö paikoille lapsuuden leimoihin tai muiden ajatuksiin meistä? Tämä kirja muutti omaa ajatteluani. Ensinnäkin siitä, mitä ajattelen itsestäni? Tein itsetutkiskelua muun muassa siitä, mitä ajattelen haasteista ja miten otan vastaan kritiikkiä? Muutin myös tapaani puhua lapselle. Halusin alkaa tukemaan lapsen kasvun asennetta. Tavoitteena, että hän pitäisi haasteista, ei luovuttaisi helposti, näkisi harjoittelun tuloksellisena, oppisi virheistään ja ajattelisi takaiskut oppeina. Ylipäätänsä se, että lapsi näkisi sen, että aina voi muuttua, kehittyä ja kasvaa. Harjoittelun kautta taidot paranevat, eikä pysähtyisi muiden asettamiin ajattelun lokeroihin.

Barbara Fredrickson: Love 2.0.

 

Voiko rakkauden keksiä uudestaan? Ainakin Fredrickson lisäsi siihen uuden muodon: rakkauden mikrohetken. Pienen kohtaamisen toisen ihmisen kanssa, jossa kokee lämpimän yhteyden toiseen, tuttuun tai tuntemattomaan. Se voi olla hymy ja katseiden vaihto kassalla myyjän kanssa tai lapsen tuoma käpylahja hiekkalaatikolla. Tällaisen pienet rakkauden hetket lisäävät hyvinvointiamme ja siksi niitä tulisi huomata ja viljellä niitä ympärillämme. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus.

Yksi extra-ajatus

Monet saattavat ajatella Raamatun olevan täynnä ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa” tyylisiä ohjeita. Olen kuitenkin löytänyt sieltä ainakin yhden kohdan, jonka ajatuksen kasvatuksesta voin jakaa.

Kolossalaiskirjeen yhteiselämän ohjeista löytyy tällainen jae.

Kol 3:21  Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.

Näin on jo vuosituhansia sitten tiedetty, että liiallinen moittiminen johtaa masennukseen. Laittaa miettimään eikö vain?

Sopivalla yhdistelmällä tasapainoiseen kasvatukseen

En usko, että on yhtä teoriaa, menetelmää tai ajatusta, jolla voisi kattaa kaikki kasvatusasiat tai tilanteet, joita kohtaamme. Oma kasvatuksen työkalupakkini koostuukin eri ajattelijoiden oivalluksista, ajatuksista ja opeista. Oma kasvatustyylini on sekoitus vanhaa ja uutta. Mielestäni tärkeintä on löytää rakkaudellinen, myönteinen ja positiivinen kasvatustyyli, jossa vaikeisiin tilanteisiin voi löytää kannustavan ja lapsen kehitystä tukevan ratkaisun.

Mitä vanhoja suosikkeja ja uusia innostajia sinun kirjalistaltasi löytyy?

 

 

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Recommended For You
%d bloggaajaa tykkää tästä: