Raivoava punainen ja vetäytyvä sininen – Lapsen tunteiden säätely ja tasapaino
img

Tilanne tuo lapselle pettymyksen ja odotan raivon nousevan. Sen sijaan lapsi jähmettyy ja kohtaan tyhjän katseen. Hän menee täysin ”lukkoon” ja hetken kuluttua poistuu paikalta. Ymmärrän, että kaikki ei ole kunnossa, mutta jään hämmentyneenä miettimään, mitä tulisi tehdä.  

Ensimmäisen kerran kohdatessani lapsella tunteiden sinisen alueen, muistan hämmentyneeni tilanteen odottamatonta käännettä. Olin hyvin tietoinen ja koulutettu toimimaan lapsen raivon,  huutamisen tai aggressiivisen käyttäytymisen kohtaamiseen, mutta nyt sain vastaani tunteiden täysin toisen laidan. Mitään ei tullut ulos, vaan lapsi vajosi sisään mielensä syövereihin. Sain kuitenkin tilanteeseen selvyyden etsittyäni tietoa ja törmättyäni polyvagaaliseen teoriaan.

Stephen Porgesin polyvagaalisen teorian mukaan tunteiden säätelyssä on myös taistele-pakene tilan lisäksi jähmety-pyörry tila, joka tulee esiin esimerkiksi alussa kuvaamani tilanteen käyttäytymisen tavoin. Tunteet eivät purkaudu ulospäin vaan lapsen voisi kuvailla menevän ”lukkoon”. Opin silloin, että tunteiden jaottelu ei olekaan kaksijakoinen, tunteiden tasapaino tai taistele-pakene tila, vaan kolmijakoinen johon kuuluu myös jähmety-pyörry tila.

Miten nämä näkyvät lapsessa?

Punaisella alueella muun muassa lapsen hengitys tihenee, keho jännittyy ja sydämensyke kohoaa. Aivojen alaosa ottaa vallan tunteista ja kehoista ja ”kaasu menee pohjaan”. Seurauksena lapsi voi muun muassa heitellä tavaroita, huutaa tai käyttäytyä muuten verbaalisesti ja fyysisesti aggressiivisesti. Voimakkuus riippuu lapsesta ja tilanteesta.

Vihreä alue on nk. normaalialue. Lapsi voi säädellä omaa kehoaan, tunteitaan ja käyttäytymistään. Hän tuntee olevansa hallinnassa ja kestää myös hankalia tunteita ja pettymyksiä. Lapsi pystyy olemaan tasapainossa eri tilanteiden ja tunteiden kanssa.

Sinisellä alueella lapsen tunteiden tasapainotila on myös järkyttynyt. Tilanteen tuoma mielipaha ei kuitenkaan ole vienyt lasta punaiselle alueelle, vaan siniselle alueelle, jossa keho menee ”jarrutilaan”. Lapsi reagoi negatiiviseen tilanteeseen sulkeutumalla. Seurauksena lapsi voi hiljentyä kokonaan, poistua paikalta tai mielellisesti ”irrottaa itsensä tilanteensa”. Keho reagoi hidastamalla hengitystä, hitaammalla sydämen sykkeellä ja katsekontaktin välttämisellä. Tällainen tila on lapselle haitallista.

Lapsi ei tietoisesti mene punaiselle tai siniselle alueelle, vaan kyse on kehon reaktiosta. Lapsi tarvitsee aikuista sisäisen tilan säätelemiseen.

 

Polyvagaalinen teoria kuva.jpg

Mitä jos lapsi meneekin siniselle? Ei raivoa, huuda, vaan jähmettyy ja vetäytyy kuoreensa?

Tässä voi mennä parillakin tavalla metsään. Ensinnäkin voi ajatella, että lapsella ei ole mitään hätää, koska ulospäin ei näy juuri mitään. Lapsiryhmässä lapsi saatetaan jättää yksin, koska hän ei aiheuta vaaraa ympäristölleen ja punaisella alueella olevat lapset tuntuvat tarvitsevan aikuisen nopeampaa reagointia.

Sinisellä alueella ollaan kuitenkin samojen haasteiden edessä kuin punaisella alueella. Tilanne ei ole tasapainossa. Lapsella on huono olla. Lapsen keho on lukossa. Lapsi tarvitsee apua päästääkseen tasapainoon, mielen ja kehon normaalille vihreälle alueelle.

Itse koen tämän alueen olevan jopa vaikeampi. Kuten punaisella alueella, lapsi ei ole vastaanottavaisessa tilassa, eikä kommunikaatio suju. Tässä ei kuitenkaan yritetä ”jarruttaa” lapsen kehon reagointia vaan saada purettua ”jähmettyminen” ja ”herättää” keho ja mieli pois pelästymisen tilasta.

 

Jähmettyminen.jpg

Miten sitten auttaa lasta ”sinisellä alueella”?

1. Kontaktin luominen

Tärkeää on se, että lasta ei näissä tapauksissa jätä lasta yksin, vaan aikuinen pyrkii luomaan lapselle turvallisen tunteen ottamalla syliin, lempeällä kosketuksella tai rauhallisella puheella. Tarkoitus on saada keho ja mieli pois pelästymisen tilasta.

Musiikin tai laulamisen on tutkittu auttavan. Ne voivat auttaa ”pelästyneen” mielen tavoittamisessa.  Sanat eivät usein tässä tilanteessa tavoita lasta, joten hyräily toimii myös.

Vaikka ”kuulolaite” olisikin poissa päältä, laulettu musiikki voi tavoittaa mielen. Niinpä musiikki tai rauhoittava puheääni voivat avata pelästyneen mielen, vaikka sanojen merkitystä ei ”kuullakaan” – Psykologi Tuija Matikka

Uskon myös, että monet perinteiset, ”punaisen alueen” itsesäätelykeinot auttavat lasta. Kuten hengityksen säätely yhdessä aikuisen kanssa, lapsen lempeä kosketus, esimerkiksi silittely tai vaikka hiusten harjaus.

Lapsen itsesäätelykeinoja lisää täältä.

 

2. Vahvista tunne- ja itsesäätelytaitoja

Tilanteessa toimimisen lisäksi tarkoituksena on lisätä lapsen vihreää aluetta ja ehkäistä häntä lipumasta punaiselle tai siniselle alueelle. Hyvät tunne ja itsesäätelytaidot laajentavat vihreää aluetta ja auttavat lasta pysymään tasapainossa vihreällä alueella. Tunnetaitoja ja itsesäätelykeinoja harjoitellaan yhdessä aikuisen kanssa silloin, kun lapsi on vihreällä alueella eli tasapainossa. Tunteiden tunnistaminen, käsitteleminen ja sääteleminen ovat osa lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

 

3. Pohdi ”triggereitä” eli tilanteen laukaisevia tilanteita

Mieti missä tilanteissa lapsi tuntuu menevän ”siniselle alueelle”. Mitkä asiat saavat lapsen reagoimaan tällä tavalla? Kun tunnet lapsen tavat, osaat ennakoida niissä tilanteissa, jotka voivat ”ajaa” lapsen pois vihreältä kaistalta. Esimerkiksi jännittäviä tilanteita voi käsitellä ja keskustella lapsen kanssa etukäteen ja näin välttää tunnetasapainon järkkyminen.

 

4. Vahvista yhteyttä

Turvallinen suhde ja luottamus aikuiseen auttaa lasta pysymään pidempään vihreällä alueella. Aikuisen läsnäolo, yhdessäolo, lapsen kuunteleminen ja  mielenkiinto lapsen asioita kohtaan vahvistavat yhteyttä. Esimerkiksi vuorovaikutuksellinen leikki aikuisen kanssa vahvistaa hyvin tätä yhteyttä ja lapsen tarvitsemia taitoja.

 

Lapsi tarvitsee aikuista sisäisen tilansa säätelyn avuksi. Porgesin mukaan aikuinen voi auttaa lapsen mieltä jäsentymään ollessaan itse sosiaalisen liittymisen tilassa. -Leikola, Mäkelä, Punkanen

 

Lisää polyvagaalisesta teoriasta

Siegel, Daniel J. The Yes Brain. 2018. Bantam Books: New York.

Duodecim-lehti: Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma (löytyy myös hyviä lisälähteitä)

Tuija Matikka: Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria

1 Recent Comment
  • S
    8.4.2018 13:51

    Kuvassasi punainen ja sininen loora ovat kumpikin ehkä saman aivon alueen, mantelitumakkeen, primitiivisiä reaktioita: taistele, pakene (punainen) tai tekeydy kuoliaaksi (sininen)? Silloin laukaisevan toiminnan tavoite lienee pohjimmiltaan saada lapsen isot aivot kehiin millä tahansa tilanteeseen sopivalla keinolla eli auttamalla esiin jotain joka lapsen aivoissa siirtää pääpainon tietoisempaan ajatteluun: juuri nuo listatut laulu, kysymykset, aistihavaintoihin keskittymisen suuntaaminen, kosketus jne. Siis että lapsen (tai aikuisenkin) käyttäytyminen voi johtua joskus vaistonvaraisesta reaktiostakin ja sitä voi auttaa jo ajattelemalla, että oho, nytpäs pääsi mantelitumake määräämään. Ehkä näinkin ajattelemalla joskus tiukassa tilanteessa saa ideoita ja apua eteenpäin :)?

    Reply

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Recommended For You
%d bloggaajaa tykkää tästä: