Riita poikki ja voita väliin! – kuinka riidellä rakentavasti lapsen läsnä ollessa?

Riita poikki ja voita väliin – jos ei voita, niin makkaraa!” kajauttaa poikani ilmoille kesken meidän vanhempien tiukemman sävyisen keskustelun. Vaikka tilanteessa ei ole huudettu tai ovet paukkunut, on lapselle tullut selväksi, että kaikki ei ole kunnossa. Keventääkseen tunnelmaa lapsi on ajatellut heittää ilmoille päiväkodissa oppimansa lausahduksen. Joka kyllä toimii. Tulee hiljaista ja sitten räjähdämme nauramaan.

Lapset ovat erittäin hyviä aistimaan tilanteita. Vaikka sanaakaan ei vaihdeta, lapsi lukee tunnelmaa, aikuisten eleitä, ilmeitä ja muuta nonverbaalista viestintää.

Mennäänkö sitä juttua, jossa kerrotaan hyviä asioita toisistamme?” ehdottaa lapseni päivällispöydässä. Lause iskee syvälle sydämeen. Häpeä ja syyllisyys nostavat päätään ja katsahdan mieheeni. Välimme ovat olleet kireät kotiin saapumisen jälkeen ja vaikka emme ole riidelleet, on ilmapiiri ollut pakkasella. Katseissamme ei varmasti ole ollut lempeyttä ja sananvaihdot lyhkäisiä. Lapsen ehdotus osuu arkaan paikkaan, mutta muuttaa illan suunnan. Keskittymällä toisen hyviin ominaisuuksiin omatkin ajatukset ja tunteet rauhoittuvat.

Nämä muutamat kerrat ovat toimineet maan pinnalle palauttavina oivalluksina. Aikuisten välinen vuorovaikutus vaikuttaa lapseen ja parisuhde (ja sen toimivuus) on suuri osa koko perheen hyvinvointia.  Koko ajan ei tarvitse olla kivaa tai näytellä onnellista, ongelmatonta paria (ellei sellainen ole), mutta aikuisten vaikeissa keskusteluissa täytyy lapsen läsnäolo ottaa huomioon. Lapsen ei ole tarkoitus olla vanhempien sovittelija tai parisuhdeterapeutti. Lapsen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, vaikka aikuisilla olisikin erimielisyyksiä.

Kysymys siitä, saako lasten edessä ylipäätänsä riidellä, jakaa mielipiteitä. Mielestäni saa, kunhan keskustelut pysyvät rauhallisina ja rakentavina. Parhaimmillaan lapsi saa hyvän mallin aikuisilta siitä, miten erimielisyydet käsitellään rakentavasti ja miten vaikeilla tilanteilla on alku ja loppu. Lapselle kasvaa mielikuva siitä, että riitoja ja erimielisyyksiä ei kannata pelätä, mutta ne tulisi ratkaista rakentavasti, molempia osapuolia kuunnellen.

Aikuisten mykkäkoulu ja kireä ilmapiiri voivat olla lapselle vaikeampaa kuin aikuisten riitely. Siksi kannattaa olla rehellinen tunteistaan ja siitä, että välillä erimielisyyksiä tulee, mutta ne ratkaistaan ja niistä mennään eteenpäin.

Nämä ohjeet eivät rajoitu vain kotiin, vaan koskee kaikkia tilanteita, jossa lapsi näkee aikuisten vuorovaikutustilanteita. Sama tilanne voi olla lapsella päiväkodissa katsellessaan työtovereina toimivia hoitajia, joilla on selvittämättömiä asioita. Koulussa lapsen seuratessa opettajien välistä keskustelua tai opettajan vuorovaikutustilannetta vanhemman kanssa. Harrastuksissa lapsen nähdessä valmentajan tai ohjaajan keskusteluja muiden aikuisten kanssa.

Kesken pelin huomaamme valmentajan ja apuvalmentajan vetäytyneen sivuun. Suuret käsiliikkeet ja vihaiset ilmeet paljastavat, että tämä keskustelu ei ole mitenkään mukava. Hetken kuluttua apuvalmentaja kävelee pois kentältä. Hän ei tule enää seuraaviin peleihin ja meille ala-asteikäisille pelaajille ei kerrota mitään. Valmentaja jatkaa kautta, kun mitään ei olisi tapahtunut.  Tilanteesta jää monelle meistä lapsista kelju olo ja pukuhuoneessa huhut alkavat kulkea. Kun kysymme apuvalmentajan saapumisesta, saamme takaisin vain epämääräistä murinaa ja pään pyörittelyä. Lopulta kukaan meistä ei uskalla enää kysyä asiasta. 

Riitelytaidot

Miten sitten tulisi toimia, jos toisen aikuisen kanssa on erimielisyyksiä, lapsen läsnä ollessa tai ylipäätänsä, mitkä ovat hyviä asioita pitää mielessä aikuisten välisissä erimielisyyksissä?

1. Ota lapsi huomioon

Kerro lapselle, että olette eri mieltä ja yritätte selvittää asiaa. Aikuiset voivat olla eri mieltä asioista lapsen kuulleen. Keskustelun tulisi kuitenkin olla rakentavaa eikä lasta saa ohittaa tilanteessa. Jos näet lasta jännittävän, sanoita hänen tunteitaan ja luo turvaa.

2. Pysy rajoissa

Viheltäkää peli poikki, jos tunteet kuumenevat liikaa. Lapsen ei tarvitse olla näkemässä huutoa tai ovien paiskomista. Nimitteleminen, haukkuminen tai toisen vähätteleminen ei myöskään kuulu rakentavaan riitelyyn.

3. Käyttäkää minäviestejä

Thomas Gordonin kehittämässä vuorovaikutusmallissa minä-viestit ovat yksi osa opin ydintä. Ne kertovat tunteistamme, toiveistamme ja tarpeistamme. Kertokaa omasta näkökannasta minäviestien kautta, niin ette vahingossakaan lipsu syyttelylinjalle.

Minä olen….
Minä haluan…
Minä arvostan…
Minä tarvitsen…
Minulle olisi tärkeää…
Minä toivoisin…

4. Sisällöllä on väliä

Kaikkia keskusteluja ei tule käydä lapsen läsnä ollessa, vaikka ne käytäisiin rauhallisesti. Muun muassa vanhempien intiimiasiat kuuluvat vain heidän välilleen ja työntekijöiden sairaskertomukset johonkin muuhun hetkeen.

5 Olkaa esimerkkejä hyvästä vuorovaikutuksesta

Näyttäkää miten asiat ratkaistaan keskustellen ja toisen tarpeet huomioon ottaen. Uhkailu ja kiristys eivät kuulu rakentavaan riitelyyn. Yrittäkää kuvailla omia tunteita ja tarpeita sekä kuunnella vastaavasti toisen tunteita ja tarpeita. Yrittäkää päästä yhteiseen ratkaisuun.

6. antakaa anteeksi ja menkää eteenpäin

Korostakaa sovinnon ja anteeksiannon tärkeyttä. On tärkeää, että jos lapsi näkee aikuisten erimielisyyksiä, niin hän näkee myös, että tilanne päättyy ratkaisuun.  Lapsen on hyvä nähdä, että vaikeista tilanteista siirrytään eteenpäin. Niillä on alku ja loppu. Lapsen tulisi kokea, että riidat ja vaikeat tilanteet ovat väliaikaisia, muuttuvia ja ratkaistavissa.

Parhaimmillaan taitojen oppimista

Parhaimmillaan vanhempien tai muiden aikuisten erimielisyydet voivat olla lapselle opettavaisia kokemuksia. Niistä saa mallin siitä, miten erimielisyydet voi ratkaista rauhassa keskustellen. Näitä riitelytaitoja, minä-viestejä ja toisen kuuntelua, voi lapsi käyttää sisarusten, ystävien tai muiden aikuisten kanssa.

Viesti ei voi olla – älä tee niin kuin me teemme, vaan niin kuin me sanomme. Sosiaalisen mallin voima on sanoja suurempi. On siis tärkeämpää millaista mallia näytätte, kun miten esimerkiksi lapsen välisissä ristiriita tilanteissa sanoilla ohjaatte.

Pidä yhteys lapseen avoinna tilanteen jälkeen

Vaikka aikuisille tilanne on ohi, joku lause tai asia voi jäädä lapsen mieltä vaivaamaan. Vaikka aikuiset eivät halua palata tilanteeseen, täytyy lapsella olla mahdollisuus keskustella. Jos näkee asian vaivaavan lasta, on hyvä lähteä tarkistamaan ja käydä tilanne yhdessä uudestaan läpi. Joskus tilanteisiin saatetaan pelätä palata sen takia, että ajatellaan sen nostavan uudestaan esiin ikäviä tunteita. Tätä ei kuitenkaan kannata pelätä. Pahempaa on, jos lapsi jää yksin ikävien tunteiden ja kysymysten kanssa. Jälkikeskustelulle kannattaa siis antaa aikaa ja tilaa. On parempi käsitellä kysymyksiä ja tunteita turvallisesti yhdessä.

Lapsuudenkodissani kaikki riitamme tuli olla ratkaistuna ennen nukkumaanmenoa. Riidoissa ei menty nukkumaan. Tämä takasi hyvän yöunen ja uusi aamu toi uuden alun. Olen pitänyt tästä tavasta ja pyrkinyt siihen myös omassa perheessäni. Vihoissa ei saa mennä nukkumaan, vaikka erimielisyys ei olisi kerralla ratkennutkaan, niin yöllä pidetään kiinni unirauhasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Recommended For You
%d bloggaajaa tykkää tästä: