Rauhoittumispaikka – lapsen itsesäätelyn tueksi

Ärripurri! Huuto! Kiukku! Itkupotkuraivarit, läpsiminen ja pureminen. Tavarat lentävät, huudetaan ja itketään. Lapsi käy läpi suuria tunteita tai lasta kiukuttaa. Tuttua meille monelle, mutta mitä tehdä? Ei välttämättä auta pelkkä tunteiden sanottaminen ja empaattisuus, ei enää tule syliin. Tiukka sävy ja komentaminen vain lisäävät huutoa. Lapsen itsesäätelytaidot eivät kehity pakottamalla, vaan opettamalla.

Lapsen kyky käsitellä tunteitaan ja olotilojaan on rajallinen. Hänen oma säätelynsä ei riitä vielä pitkälle. Hän tarvitsee säätelynsä tueksi aikuista. Kiukunpuuska, tunteenpurkaus, ”häiriökäyttäytyminen” on lapsen viesti aikuiselle ”Auta!”. Meidän tehtävämme on olla lapsen kanssa ja auttaa häntä. Opettaa itsesäätelytaitoja ja ohjata säätelemään tunteita. Tunteet ovat oikein ja tunteita saa ilmaista, mutta meidän täytyy ohjata lasta ilmaisemaan tunteita niin, että hän ei vahingoita itseään tai muita.

Kun lapsesi käyttäytyy huonoiten, hän tarvitsee sinua eniten!

ajatuskuva-8-11

Lapsen tunteenpurkauksen aikana aikuisen tehtävä on pysyä rauhallisena

Yksi tapa on rakentaa kotiin tai lapsiryhmän kohtaamistilaan rauhoittumispaikka. Aivan pienet lapset eivät vielä pysty tunteiden säätelyyn. He ovat vielä ”yhtä tunteen kanssa”. Tällöin aikuisen syli on paras paikka rauhoittua, opetella uusia tunteita ja kehontuntemusta. Noin kaksivuotiaat ja sitä vanhemmat voivat jo hyötyä rauhoittumispaikasta ja opetella siellä avustetusti itsesäätelytaitoja.

Kuinka rauhoittumispaikka rakennetaan?

Rauhoittumispaikka rakennetaan yhdessä lapsen kanssa. Se voi sijaita lapsen huoneessa tai yhteisissä tiloissa. Se voi olla iso tyyny tai säkkituoli, siinä voi olla katto tai se voi olla maja. Sinne voi valita sellaisia värejä, jotka ovat lapsesta rauhoittavia tai laittaa kuvia, joista lapsi pitää. Tilan tulisi olla lapsen näköinen ja lapselle mieluinen.

Lapsiryhmässä lapset voivat rakentaa paikan yhdessä ja tuoda jokainen mieluisia asioita ja välineitä rauhoittumispaikkaan. Jokaiselle voi tehdä vaikka oman rauhoittumispurkin, jonka laittaa paikkaan (ohje alempana).

Rauhoittumispaikka.jpg

Rauhoittumispaikka voi olla avoin tai ”suljetumpi” katoksella. Myös erilaiset lasten teltat ovat hyviä. Paikan voi sisustaa lapsen piirtämillä kuvilla tai muilla lasta rauhoittavilla kuvilla. Rauhoittumisen apuvälineet pysyvät siististi vaikka kangaspussissa.

 

Mitä välineitä sinne voi laittaa?

Paikkaan laitetaan lapselle mieluisia itsesäätelyn välineitä. Esimerkiksi rauhoittumispurkki, lohikäärmeen puhallusputki, puristelupallo, kuplamuovia, puhallushyrriä, värityskirjoja, saippuakuplia, musiikkilaite tai mitä ikinä lapsen kanssa keksiikään.

Hyviä välineitä ovat kaikenlaiset hengitystä rauhoittavat puhallusesineet (putki, hyrrä, saippuakuplat). Fyysiset rauhoittavat, kuten puristelupallo, kuplamuovi, höyhen (silittelyyn ja puhalteluun). Aisteja rauhoittavia, kuten kauniit kuvat, musiikki, aromaterapeuttinen tuoksupullo/-pussi. Keskittymiseen ja mielenrauhaan käytettäviä, kuten värityskirjat tai piste pisteeseen piirrokset.

Höyhenhengityksen ohjePikavinkki 1: Höyhenhengitys

Rauhoittumispurkin ohje: Laita purkkiin vettä, glitterliima ja glitterjauhetta. Lisäksi voi laittaa esimerkiksi pieniä helmiä tai muita koristeita. Mitä enemmän laittaa glitterliimaa, sitä hitaammin hileet tippuvat. Korkki kannattaa liimata kiinni välttääkseen mahdolliset vuotovahingot. Pullon korkin voi koristella kankain tai koristepaperein. Purkin tulisi olla muovia tai muuta tarpeeksi kovaa materiaalia, joka kestää myös sen jos purkki tippuu lattialle.

Lohikäärmeenhenkäys putki: Tee putki wc-paperirullasta tai muusta kevyestä putkesta. Päällystä silkkipaperilla tai kankaalla. Tee silmät ja sieraimet pompom-palloista ja lisää silmät. Lisää suuosaan erivärisiä silkkipaperin suikaleita. Huom! Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä lyhempi putkiosan tulisi olla, jotta rauhallinen henkäisy riittää heiluttamaan suikaleita.

Videot rauhoittumispullosta ja lohikäärmehenkäyksen käytöstä löytyvät positiivisen kasvatuksen Facebook sivuilta.

Rauhoittumisvälineet.png

Rauhoittumisvälineitä voivat olla esimerkiksi rauhoittumispurkki, lohikäärmeenhenkäys hengittelyputki, kuplamuovia paukuteltavaksi ja puristelupallo.

Miten sen käyttöä opetellaan?

Rauhoittumispaikkaa käytetään yhdessä lapsen kanssa. Se ei missään nimessä ole jäähypaikka, jonne lapsi laitetaan yksin, vaan se on yhteiseen rauhoittumiseen. Paikkaan ja välineisiin tutustutaan yhdessä etukäteen ja niitä käytetään myös yhdessä. Kun lapsi on isompi, välineet tutut ja taidot jo kehittyneet, voi hän itse halutessaan käyttää paikkaa myös itsenäisesti. Itsenäinen käyttö täytyy kuitenkin tulla lapsen toiveesta, jotta rauhoittumispaikasta ei tule jäähy- tai rangaistuspaikka.

 

Rauhoittumispaikkaan.jpg

Aikuisen läsnäolo ei ole lapselle palkinto, se on välttämättömyys.

 

Mitä tehdään kun tilanne tulee?

Kun lapsen tunteet kuohuvat tai tuntuvat kohta kuohuvan yli, lapsen kanssa mennään yhdessä rauhoittumispaikkaan. Lapsen kanssa hengitellään, voidaan heilutella rauhoittumispurkkia, puristellaan kuplamuovia, silitellään ja katsellaan rauhoittavia kuvia. Yhdessä odotellaan tunteen laantumista. Sitten voidaan tarvittaessa keskustella. Aina ensin tunteen käsittely ja sitten kasvatus. Välineiden lisäksi hellä kosketus (silitys tai hierominen) ja tunteiden sanottaminen auttavat lasta rauhoittumaan. Empaattinen kohtaaminen ja oma rauhallisuus on tärkeää. Sinun rauhallisuutesi rauhoittaa myös lasta.

Tässäkin tärkeää on toisto. Lapsi ei välttämättä ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla kiinnostu rauhoittelemaan tunteitaan erilaisilla välineillä. Kun toimimme johdonmukaisesti ja viemme lapsen aina samaan paikkaa, samojen välineiden luo, lapsi tottuu uuteen tapaan. Pikkuhiljaa yhdessä hengittelystä ja rauhoittumisesta tulee tapa. Lapsi oppii, että aikuinen on häntä auttamassa. Usein lapset oppivat jossain vaiheessa pyytämään ”glitteripulloa” tai ”lohikäärmeapua”, kun oma kehontuntemus ja tunteiden tunnistaminen harjaantuu. Lapsi alkaa jo itse tunnistamaan ne olotilat, kun tarvitsee tukea.

Joskus tunne on mennyt ”liian suureksi” ja tunteen ”kärki” eli suurin purkaus (kun lapsi huutaa pää punaisena, keho jännittyneenä) on saatava ohi, kunnes kannattaa tarjota esimerkiksi lohikäärmeen henkäystä rauhoittumiseen. Tämän jälkeen kannattaa kuitenkin yhdessä käyttää aikaa rauhoittumiseen ja seuraavalla kerralla yrittää mennä rauhoittumaan ennen kuin tunne pääsee samalla suuruustasolle.

Paikka voi toimia myös esimerkiksi päiväuni tai iltarauhoittumispaikkana, jossa luetaan iltasatu tai valmistaudutaan iltarauhaan esimerkiksi hengityksen rauhoittamisen kautta tai yhdessä lukemalla.

Isommat lapset voivat käyttää tilaa jo itsenäisesti. He kaipaavat usein hetken myös omaa rauhaa ajatustensa selvittämiseksi ja rauhoittumispaikka on hyvä sellaiseen.

Rauhoittumispaikka.jpg

Rauhoittumispaikka voi olla myös rauhallisen tekemisen paikka. Yhteisen lukemisen tai lepäilyn. Kuvituskuva: Pixabay

Miten kauan rauhoittumispaikkaa käytetään?

”Kantaako lapseni sitten aikuisenakin puristelupalloja ja -purkkeja mukana, jos itsesäätelyä opitaan tekemään välineillä?” kysyi eräs vanhempi kurssillani. ”Ei tietenkään” vastasin ”välineet ovat kuin tunteidensäätelyn ”apupyörät”. Niitä käytetään kunnes taidot harjaantuvat ja lapsen kehitys etenee. Kun lapsi kasvaa, hänen aivonsa kehittyvät ja hän oppii käyttämään esimerkiksi hengitystään tunteiden säätelyyn ilman lohikäärmeenhenkäys putkea ja mielikuvien avulla rauhoittaa mieltä. Kyse on väliaikaisista apuvälineistä.

Rauhoittumispaikka voi olla kotona, niin kauan kuin lapsi tuntee sitä tarvitsevansa. Mitään yläikärajaa ei ole.

Erinomainen myös lapsiryhmille! Päiväkotiin, päiväkerhoon tai perhepäivähoitajan kotiin.

Rauhoittuminen muualla? Kauppareissuille, matkoille ja retkille voi valmistaa rauhoittamislaatikon (lasten eväslaatikko toimii hyvin), josta löytyy osa paikan välineistä. Esimerkiksi minirauhoittumispurkki, puristelusydän ja kuplamuovia.

 

P8280328 (2).JPG

Matkalle mukaan itsesäätelylaatikko! 🙂

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Rauhoittumispaikka – lapsen itsesäätelyn tueksi

  1. Heli / Taikasaappaat sanoo:

    Aivan mahtava blogiteksti! Tuon lohikäärmeen henkäysputken teen heti, kun on aikaa askarrella ja näperrellä.

    Minua nauratti tuo vanhemman kysymys: ”Kantaako lapseni sitten aikuisenakin puristelupalloja ja -purkkeja mukana, jos itsesäätelyä opitaan tekemään välineillä?” Itse ajattelen, että parempi kantaa mukanaan puristelupalloja vaikka vanhuuteen asti kuin hyökätä toisten päälle tai huutaa kimmastuneena. Itsesäätelytaidot ovat valtavan tärkeä asia ja onneksi tämä on nyt tiedostettu ja asiaan osataan panostaa myös sekä ammattilaisten että vanhempien taholta.

    Tykkää

  2. Von Hieno sanoo:

    Tämä on niin ajankohtainen aihe päivittäin päiväkodissa. Taas kerran saan tänään hävetä omaa käytöstäni ja kyvyttömyyttäni kohdata pienen lapsen raivo ja kiukku. Glitteripurkin yritän tehdä jahka keksin siihen sopivan särkymättömän purnukan. Mutta sitä en tiedä mihin minä päiväkodissa tuon rauhoittumispaikan laittaisin kun tuntuu että se lapsi pitäisi saada aina vähän matkan päähän muista ja kaikki tilat ovat jossain vaiheessa käytössä ja se raivari voi tulla tuulikaapissa, eteisessä, wc’ssä, ruokahuoneessa tai nukkarissa. Täytyy ottaa puheeksi kolleegoiden kanssa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s