Vanhemmat parisuhdelomalla – 10 asiaa mitä opin yhdessä lomailemisesta kolmen yön reissussa

Koko perheen hyvinvoinnin kannalta ajattelen, että vanhempien on hyvä saada myös yhteistä aikaa. Se, että parisuhde voi hyvin, heijastuu myös lasten hyvinvointiin. Me olemme mieheni kanssa onnekkaita siinä suhteessa, että meillä on hyvä turvaverkko ja saamme lastenhoitoapua, kun sitä tarvitsemme. Siksi pääsimme lähtemään kolmen yön lomalle aivan kaksistaan.

Yhteiset lomat ovat myös parisuhteen koetinkiviä. On hyvin erilaista matkustaa kaksin kuin koko perheen kanssa. Arjessa rutiinit tekevät päivistä sujuvia ja kiire vie eteenpäin. Lomalla on sitten aikaa puhua ja esiin saattaa nousta monia asioita, jotka ovat jääneet arjen kiireissä käsittelemättä. Se, että onko loma sitten mahdollisuus puhdistaa ilmaa vai kannattaako keskustelut jättää muuhun hetkeen? – on täysin toinen kysymys. Näitä asioita kohtasimme ja opimme meidän matkallamme.

Matkamme oli suunnattu kotimaahan. Matkan keskiössä oli mieheni toivoma nousu Ukko-Kolille. Ajomatka Kolille on kuitenkin pitkä, joten olimme pilkkoneet matkan osiin. Yksi yöpyminen menomatkalla, Savonlinnassa. Yksi yö kolilla ja yksi yö Lappeenrannassa matkalla takaisin.

Olemme erilaisia lomamatkailijoita. Vaikka olemme molemmat Espoossa syntyneitä kaupunkilaisia, olemme viettäneet lomia eri tavalla lapsuudessamme ja ennen tapaamistamme. Minä olet kaupunkimatkaaja ja pidän hotelleista, shoppailusta ja hyvistä ruokailuista paikallisissa ruokapaikoissa. Mieheni tykkää olla mökillä, pitää maisemien katselusta ja vaeltamisesta. Yhteisesti molemmat pidämme kulttuurikohteista, kuten kirkkojen, museoiden ja muiden nähtävyyksien kiertelyistä. Yritimme saada tähän matkaan hieman molempia puolia. Kaupunkeja ja hotelleja, sekä patikointia ja erähenkeä.

Matkaan!.jpg

Matkaan!

Päivä 1: Onni on saada jättää lapsi hoitoon tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Poika jää mieluusti isovanhempien luokse ja lähdön hetkellä ikkunasta iloisesti vilkuttaa tyytyväinen lapsi. Tällä matkalla ei ole ylimääräistä huolta siitä, että miten lapsi pärjää ilman vanhempia. Tiedän, että tämän suhteen kaikki menee hyvin.

Matka alkaa ajomatkalla Savonlinnaan. Autolla körötellessä on aikaa katsoa maisemia, keskustella ja vaihtaa kuulumisia. Saavumme suunnitellusti hotellille, joka osoittautuu hyväksi valinnaksi. Olemme erittäin hyvällä tuulella, joten pikaisesti virkistäydymme ja lähdemme keskustaan syömään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Spahotel Casino, Savonlinna

Löydämme hyvän kalaruokapaikan, nautimme ruoasta ja viestittelemme sukulaisten kanssa perille pääsystä. Reissulle on luvattu huonoa ilmaa, mutta tällä hetkellä ilma on kaunis ja lempeä. Lähdemme vielä torin viereisen hotellin kattoravintolaan kilistämään loman alkua kuohuvalla ja päätämme illan kävelyllä Olavinlinnalle.

Hyvää ruokaa savonlinnassa.JPG

Savonlinnan torin laidalta löytyi maukas iltaruoka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymiä kattoravintolasta

Olavinlinna.JPG

Olavinlinna iltahämärässä

Kävelyn jälkeen palaamme hotelliin. Olen ajatellut, että hotellilla on vielä aikaa keskustella ja viettää aikaa kaksistaan. Olemme kuitenkin liian väsyneitä ja ilta menee tuijotellessa hotellin telkkaria. Huomaan, että huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mitä päivän aikana on tapahtunut, tunnelmani laskee. Telkkarin tuijottelu ei kuulut suunnitelmiini. Menen nukkumaan hieman harmistuneena.

Ensimmäinen oppitunti: Lähde matkalle avoimin mielin. Älä lataa siihen liiallisia odotuksia – varsinkaan ensimmäiseen iltaan.

Päivä 2: Jo ensimmäisen yön jälkeen huomaan aikataulumme olevan liian tiukka – ainakin tiukempi kuin itse osasin ajatella. Toisena ajopäivänä kiidämme kohti seuraavaa kaupunkia. Emme ehdi matkalla pysähtymään katsomaan nähtävyyksiä, jos aiomme ehtiä seuraavaan hotelliin suunnitelman mukaan. Ohi kiitävät tiekirkot, museot ja kaupat. Niihin ei ole aikaa. Minua harmittaa.

Toinen oppitunti: Tee tarpeeksi väljä aikataulu. Kiire ei kuulu lomalle.

Pysähdymme matkalla Joensuuhun syömään ja löydämme onneksemme todella hyvän lounaspaikan. Paino sanoilla todella hyvän. Näin hyvää lounasta emme ole saaneet kumpikaan pitkään aikaan. Jos siis kesäreissullanne tulee eteen Joensuu, niin suosittelen lämmöllä Local Bistroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Local Bistro, Joensuu

Ruoan jälkeen mieli rauhoittuu ja päätämme hetken tehdä täydennysostoksia. Pyörähdän kulmassa olevassa käsityökorttelissa, jossa on eri käsityöläisten tuotteita. Tällä kertaa tyydyn vain hypistelemään tuotteita. Olen kuitenkin paremmalla tuulella saatuani vatsan täyteen ja katseltuani paikallisia tuotteita.

Kolmas oppitunti: Hyvä ruoka, parempi mieli. Muista pitää huolta, että ruokailuvälit ei tule liian pitkiksi ja iske ruokakiukku.

Illalla saavumme Kolille ja majoituspaikkaan. Olen selvästi oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä on erämaja ja majoittuminen aitassa. Suihkut ja vessat erillisessä rakennuksessa. Tunnen jännityksen hiipivän kehooni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majoituspaikkamme Kolilla – legendaarinen Kolin Ryynänen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi aika nopeasti lähdemme matkaan kohti kolmen kilometrin ylämäki kävelyä Kolille. Alussa minua jännittää. En ole tällä hetkellä hirveän hyvässä fyysisessä kunnossa. Vasta pari viikkoa sitten päättyi kolmen viikon sairasloma, joka vei minut pahimmillaan sairaalaan. Mietin päässäni, pääsenköhän perille? Ja jos jään matkalle, niin miten pääsen takaisin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähtöpiste Ukko-Kolille

Onneksi yksi vahvuuteni on sinnikkyys ja päättäväisenä kävelen eteenpäin. Kuljen mieheni edellä, puuskutan, mutta jatkan matkaa.

Kävely Ukko-Kolille (2)

Ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä.

Matkalla huomaan nousun olevan kova myös hyväkuntoiselle miehelleni ja tunnen ylpeyttä omasta jaksamisesta ja sinnikkyydestä. En olekaan niin huonossa kunnossa kuin luulin. Toiveikkuuteni päätepisteen saavuttamisesta nousee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkalta löytyi kiivettäviä rappuja yli 200 askelmaa

Kolmen kilometrin ylämäki kävelyn ja yli 200 rapun jälkeen saavumme päämääräämme. Tunne on sanoin kuvaamaton. Tunnen voittaneeni itseni tehdessäni omalle kunnolle kovan suorituksen. Hengitän raikasta ilmaa ja katselen maisemia, vaikka korkeanpaikan kammoni muistuttaa minua polvitaipeiden kutituksella. Hengähdämme hetken huipulla, nautimme maisemista ja otamme paljon kuvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mieheni ihastelemassa maisemia Ukko-Kolin laella

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä ihastelemassa maisemia Ukko-Kolin laella

Palkitsemme itsemme kovasta suorituksesta menemällä huipun lähellä olevaan ravintolaan syömään. Kohotamme lasit hyvälle suoritukselle ja hyvä fiilis näkyy yhteisessä olemisessa. Tuntuu todella hyvältä olla toisen vieressä ja nauttia hyvästä ateriasta. Tämä hetki tekee hyvää parisuhteelle.

Olimme suunnitelleet menevämme alas majoituspaikkaan taksilla, jos olisimme liian väsyneitä noususta tai sataisi. Tunnen kuitenkin itseni niin voimaantuneeksi onnistuneesta noususta ja syömisestä, että ehdotan miehelleni laskeutumista kävellen. Ilmakin on edelleen hyvä. Luvatun sateen tilalla on pilvettömältä taivaalta paistava aurinko.

Nousu Kolille oli sinnikkyyden esiintulo, mutta laskeutuminen nautinnon ja ilon aikaa. Aurinko paistaa puiden välistä, katselemme metsää ja maisemia rauhallisella tahdilla. Hyvällä fiiliksellä, keveästi keskustellen astelemme kohti majapaikkaamme.

Hyvä tunne kestää läpi jopa majoituspaikan alkeellisen suihkun ja iltapesut. Käperrymme yhdessä tyytyväisinä nukkumaan. Tunnen olevani maalaisromanttisessa mustavalkoleffassa kuunnellessani tuulen huminaa aitan raoissa mieheni kainalossa.

Se, minkä ajattelin olevan minulle yhteisen matkamme vaikein asia, osoittautui parhaaksi asiaksi koko matkalla.

Neljäs oppitunti: Kun uskaltaa astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, voi kohdata odottamatonta hyvää.

Valitettavasti yön aikana tulee esiin, että yläpuolellemme on majoittunut lapsiperhe. Perheen pienin itkee yön aikana vähän väliä, herättäen meidät yhä uudestaan, koska aitoissa ei ole ollenkaan äänieristystä. Lapsen itku on ymmärrettävää. Ainoa mitä harmittelen, on oma taitamattomuuteni siinä, että en ollut ottanut mukaan korvatulppia.

Tavaroiden muistilistaan: Korvatulpat

Päivä 3: Aamulla tuntuu väsyttävän yhtä paljon kuin oman lapsen vauva-aikana. Majoituspaikassamme aamupala alkoi vasta yhdeksältä, mutta heräsimme suunnitelmista poiketen todella ajoissa. Aamulla tuntui menevän monta tuntia hukkaan odotellessamme aamupalan alkamista.

Tulevien matkojen muistilistaan: Ensi kerralla otamme majoituksen ilman aamupalaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

TAAS kerran autossa. Ajoimme neljän päivän aikana yli tuhat kilometriä!

Aamupalan jälkeen lähdemme matkaan. Toisen yön jälkeen huomaan, että minua alkaa kiukuttaa matkasuunnitelmamme. Paljon autossa istumista. Mieheni nauttii ajamisesta ja siitä, että meillä on aikaa keskustella. Minä taas tekisin mieluummin muita asioita, kuin ajaisin autolla. En ollut etukäteen miettinyt tai tajunnut, kuinka paljon kilometrejä matkalla kertyy ja kuinka paljon se tarkoittaa autossa istumista. Muutama sata kilometriä päivässä haukkaa loppujen lopuksi pysähtymisineen monta tuntia arvokkaasta loma-ajasta.

Viides oppitunti: Mieti etukäteen mitä haluat matkalta ja kerro se myös kumppanillesi.

Toisaalta mieheni ajaa paljon enemmän kuin minä. Minulla on siis aikaa kirjoitella läppärillä, hoitaa sähköposteja ja tehdä blogisuunnitelmia. Kuuntelemme myös musiikkia ja hassuttelemme. Vaikka automatkat eivät tunnu minulle lomalta tai ole mieleistä puuhaa, osaa mieheni tehdä siitäkin vähemmän tylsää. Onhan tämä ainakin sitä aikaa yhdessä, toista kun ei pääse karkuun pienessä autossa.

Kuudes oppitunti: Yritä löytää kaikista tilanteista jotain positiivista

Matkalla viimeiseen kohteeseen pysähdymme Imatralla syömään ja ehdin käymään myös virkkuukoukkusen kaupassa. Saan ostettua tuliaisia ja tunnen helpotusta, että matkan to-do-lista lyhenee. Tunnelma alkaa taas keventyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Virkkuukoukkusen myymälä, Imatra

Lopulta saavumme viimeiseen matkakohteeseen, Lappeenrantaan. Kun mies jää hotellille lepäilemään hetkeksi pitkän automatkan jälkeen, minä käytän hyväkseni hotellimme sijaintia kauppakeskuksen yläpuolella. Karkaan tunniksi tekemään lisää tuliaisostoksia ja nauttimaan kauppakeskuksen vilinästä. Tunnin irtiotto tiiviin automatkan jälkeen tekee hyvää meille molemmille. Saa olla hetken omien ajatusten kanssa omissa touhuissa.

Seitsemäs oppitunti: Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä – edes lomalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brezel-koju Lappeenrannan kansainvälisillä suurmarkkinoilla

Hotellilta lähdemme kävelemään keskustaan ja kohti Lappeenrannan kansainvälisiä suurmarkkinoita, jotka sattuvat olemaan käynnissä juuri samana viikonloppuna. Miehen suosikki on Brezel-koju, josta ostamme hotellille iltapalaa. Kiertelemme ympäri markkinoita ja päivälliseksi syömme markkinoilla saksalaista makkaraa ja sitten suuntaamme aurinkoiselle terassille, koska kuin taivaan lahjana ei taaskaan sada (vaikka sääennusteessa niin luvattiin).

Markkinaruokaa.JPG

Markkinaruokaa.

Saamme juomat käteemme ja heti perään pienen taistelun istumapaikasta. Edellisen yön huonot unet painavat päälle, koska pienetkin asiat tuntuvat ärsyttävän. Onneksi samaan pöytään kanssamme istuu yksi markkinamyyjistä ja kertoo mukavia tarinoita markkinoista. Tietämättään hän pelastaa meidät ajautumasta syvempään riitaan. Tarinoinnin ja lasillisen jälkeen lähdemme kävelemään keskustaan. Istumme alas toiselle terassille, mutta tuntuu, että väsymys painaa. Ajatukset siirtyvät myös vähitellen seuraavan päivän kotiinpaluun. Hetken yritämme väen vängällä pitää keskustelua yllä, mutta se tuntuu teennäiseltä ja lopulta muutamme suunnitelmaa ulkona istumisesta. Päätämme palata hotellille. Mielessäni ajattelen meidän menevän suoraan nukkumaan. Odotuksieni vastaisesti hotellilla tunnelma virkistyy ja saan sitä, mitä odotin ensimmäiseltä illalta.

Kahdeksas oppitunti: Joustaminen kannattaa – reissusuunnitelmia voi muuttaa kesken matkan (tai illan). Muutos voi viedä parempaan lopputulokseen.

Päivä 4: Ajomatkalla kotiin pohdimme matkan sisältöä ja aikaa. Kolme yötä on loppujen lopuksi todella lyhyt aika. Koska toiveemme on hyvin erilaisia, on niitä myös vaikea saada mahtumaan yhteen reissuun. Tarvitsisi kolmen yön reissun kummallekin, jotta voisi täysin vastata toisen toiveisiin. Sitä taas harvemmin lapsiperheissä on tarjolla.

Yhdeksäs oppitunti: Yhteen matkaan ei kannata tunkea liian paljon tavoitteita.

Matkalla takaisin poikkeamme vielä itselleni rakkaassa ja tutussa kesäkaupungissa Porvoossa. Syömme lounasta ja kävelemme vanhassa kaupungissa. Teen viimeiset tuliaisten täydennykset. Sitten alkaa nousta jo ikävä lapsen luo. On siis aika mennä kotiin.

Porvoon vanha kaupunki.JPG

Viimeinen lomakuva Porvoon vanhassa kaupungissa

Loppujen lopuksi tunnen, että shoppailua sain tehdä kyllä matkalla tarpeeksi, mutta tiekirkot ja muut nähtävyydet jäävät seuraavaan kertaan. Toisaalta, niitä voi katsella myös koko perheen matkalla, joten toiveeni voi hyvin toteutua vielä tänä kesänä.

Saavumme illansuussa kotiin, jossa poikamme odottaa innossaan. Halausten ja pusutteluiden jälkeen vaihdamme kuulumisia ja jännityksellä poika avaa saamiaan tuliaisia. Kotiinpaluu tuntuu hyvältä. Illan myötä matkan aikana kasautunut ikävä purkautuu myös lapsen kiukutteluna ja tunteiden purkauksina. Onneksi olemme varautuneet tähän ja osaamme ymmärtäväisesti suhtautua lapsen tunteiden ailahteluun. Illalla vietämme paljon aikaa yhdessä poikamme kanssa. Leikimme, istumme sylityksin ja vietämme aikaa lapsen ehdoilla. Tankkaamme tunnevarastoja.

Pari päivää matkan jälkeen mietimme matkan tapahtumia. On totta, että matka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja välillä oli myös hankalia hetkiä ja nihkeitä tunnelmia. Osaksi ne johtuivat siitä, että emme olleet suunnitelleet matkaa tarpeeksi, osa oli pelkkää huonoa tuuria. Koimme kuitenkin uusia asioita, läheisyyttä, itsensä ylityksiä ja onnistumisen hetkiä. Kompastuskivistä otimme opiksi ja opimme tuntemaan toisiamme vielä paremmin. Kokonaisuudessa saimme kummatkin niitä asioita, joita halusimme.

Kymmenes oppitunti: Kun mietit matkan jälkeen tapahtumia. Keskity onnistumisiin, opi epäonnistumisista.

Jokaisesta matkasta on hyvä oppia seuraavaa varten asioita. Seuraavalla kerralla suunnitellessamme uutta matkaa haluan muistaa seuraavat asiat.

  1. Lähde avoimin mielin. Liialliset odotukset voivat aiheuttaa turhia pettymyksiä.
  2. Mieti aikataulua etukäteen. Jääkö tarpeeksi aikaa niille asioille, mitä halutaan tehdä?
  3. Muista pitää huolta, että verensokeri ei laske liian alas (kiukku- ja väsymysvaara!). Pidä sopivan paljon ruokataukoja.
  4. Astu rohkeasti myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tee asioita, joita et normaalisti tekisi. Voit yllättyä positiivisesti!
  5. Mieti etukäteen, mitä toivot ja haluat matkalta? Puhu siitä myös kumppanisi kanssa. Muista ottaa huomioon myös kumppanin toiveet.
  6. Vaikka kaikki ei mene suunnitelmia mukaan, koeta löytää ikävistäkin tilanteista jotain hyvää.
  7. Vaikka kyse on parisuhdelomasta – ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. Välillä on hyvä hengähtää ja tehdä omia juttuja, varsinkin jos nauttii puolison kanssa eri asioista.
  8. Lomalla ei kannata liian tiukkapipoisesti pitää kiinni suunnitelmista – joustaminen kannattaa.
  9. On kyse kolmen päivän tai viikon lomasta – yhteen reissuun ei kannata tunkea liian paljon tavoitteita tai ohjelmaa.
  10. Matkan jälkeen kannattaa velloa hyvissä muistossa ja kerätä oppi talteen kompastuskivistä.

Lisäksi seuraavan matkan muistilistaan laitetaan:
– Muista lähettää postikortteja (ei tullut lähetettyä yhtään)
– Tuo lapsenvahdeille kiitokseksi tuliaisia (annettiin jälkikäteen)

Millaisia matkamuistoja sinulla on kumppanin kanssa tehdyistä yhteisistä matkoista? Mitä olette oppineet yhteisillä matkoillanne?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s