”Möröt ei tykkää kukkasista” – eli kuinka käsitellä lapsen nukkumiseen liittyviä pelkoja

”Minua pelottaa.” aloittaa poikani. ”Sinua pelottaa. Voisitko kertoa minulle siitä?” kysyn rauhallisesti. ”Jos joku tulee tänne. Vaikka mörkö. En voi laittaa silmiä kiinni.” hän jatkaa hiljaisella äänellä.

Tärkein asia lapsen pelkoja kohdatessa on ottaa ne tosissaan. Siegel ja Payne neuvovat: ”Validate, validate, validate”. Älä siis vähättele tai yritä mitätöidä lapsen pelkoa sanomalla ”ei tuollaista kannata pelätä” tai ”unohda tuollaiset pelot, ei mörköjä ole olemassa”.

Vaikka aikuiselle lapsen pelko tuntuu täysin olemattomalta tai tiedämme, että pelkoon ei ole aihetta, on se lapselle aivan aito ja todellinen. Jos aikuinen mitätöi tai vähättelee lapsen pelkoja, voi lapselle tulla tunne, että hänen tunteita ei oteta tosissaan tai negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, ei saa ilmaista.

Aikuisen tehtävä on auttaa lasta tunnistamaan, mitä lapsen sisäisessä maailmassa tapahtuu. Mitä ajatuksia hänellä on, mitähän tuntee ja miten säädellä näitä tunteita? Oman sisäisen maailman, ajatuksien ja tunteiden, tunnistaminen auttaa lasta säätelemään sitä.

Aikuisia huolettaa usein se, että jos lapsen pelosta alkaa puhumaan, niin se kasvaa ja pyörii lapsen mielessä vielä enemmän. Tätä ei kannata pelätä. Lapsi tarvitsee aikuista pelkojen säätelyyn ja pelottavien asioiden käsittelyyn. Kun lapsi saa tunteilleen nimen ja puhua pelosta, auttaa se paremmin lasta menemään eteenpäin, kun asian ohittaminen. Jos aikuinen ei suostu puhumaan lapsen peloista, joutuu lapsi käsittelemään asiaa omassa päässään yksin tai yrittää tukahduttaa pelkonsa.

peloissaan

Vinkkejä lapsen pelon käsittelyyn

Huumori

Siegel&Payne ehdottavat pelottavan mielikuvan muuttamista hauskaksi. Tämän voi tehdä muuttamalla lapsen pelon kohteet jollain tavalla hassuiksi.

”Mitä jos ajattelet möröille hassun hatun ja aurinkolasit?” aloitan ensimmäisellä ehdotuksella ja jatkan: ”Miltä se mörkö näyttäisi sitten?” Poikani kurtistaa kulmiaan ja näyttää mietteliäältä. Sitten häntä alkaa hieman hymyilyttää ja vastaa minulle: ”No aika hassulta.” Olen helpottunut ja myönnän tässä kohtaa rehellisesti, että ensiksi epäilin, voiko tämä toimia? Kerrasta toiseen kuitenkin yllätyn positiivisesti kuinka nämä opit toimivat. Kuvittelemme vielä hetken yhdessä möröille kaikenlaisia hassuja asusteita ja sitten poikani jo haukotteleekin.

Tässä ajatellaan, että lapsi harjoittelee mielikuviensa ja ajatustensa säätelyä. Ajatus on se, että me emme ole mielikuviemme ja ajatustemme armoilla vaan voimme itse säädellä sitä, mitä päämme sisällä liikkuu. Me säätelemme ajatuksiamme, eivätkä ajatukset meitä. Kun opetamme tämän, voi lapsi myöhemminkin käyttää samaa tapaa itse säätelemään pelottavia mielikuvia.

Negatiivisen mielikuvan korvaus toisella

”Kun laitan silmät kiinni, niin mä pelkään, että tulee paha uni. Näen pelottavia kuvia.”  sanoo poikani. Mietin hetken aikaa ja aloitan: ”Muistatko sen illan kun kävimme isovanhempien luona ja rakensit papan kanssa pahvilaatikoista kaikenlaisia erilaisia leikkivälineitä. Teitte pahveista auton ja siihen kaikkia osia.” Poikani miettii hetken ja toteaa: ”Se oli tosi kiva päivä.” Nyökkään hyväksyvästi ja jatkan: ”Mitä kaikkea sinulle jäi siitä mieleen?” Poikani kertoo pitkän pätkän kaikista jutuista mitä he rakensivat yhdessä isäni kanssa, kunnes päättää puheensa. Lisään loppuun: ”Nyt kun suljet silmät, niin ajattele sitä päivää.” Poikani nyökkää ja yö sujuu rauhallisesti.

Tässä vaihdetaan lapsen mielessä pyörivä ikävä kuva, johonkin mukavaan muistoon. Yritetään aktivoida aivojen hyvä muisto ja sillä tavalla saada tunne hallintaan.

Tähän toimivana apuna on myös Martin Seligmanin ohje: Pikavinkki 2: Kolme hyvää asiaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mörköjen inhoama kukkaverho

Kerro minulle – menetelmä

Pääsimme muutaman illan läpi kuvittelemalla möröille hassuja hattuja kuvitellen ja korvaamalla ikäviä mielikuvia. Tällä kertaa nämä eivät kuitenkaan riittäneet kokonaan poistamaan pelkoja. Päätimme valita ratkaisusta kerro minulle – menetelmän ja kysyä lapselta, että mikä auttaisi tilanteeseen.

Tähän löytyi kaksi ratkaisu. Mieheni ja pojan välisen keskustelun päätteeksi oveen asennettiin kukkaverho, koska ”möröt eivät pidä kukista ja eivätkä tule sellaisista ovista sisään”.

Minun ja lapsen välisen keskustelun jälkeen rakensimme legoukkoarmeijalle paikan, jossa he vartioivat kotimme ovia.

Meillä nämä pienet muutokset toimivat hyvin ja nukahtamiseen liittyvät ongelmat ovat ainakin toistaiseksi kaikonneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Legoukkoarmeija

Lapsen uneen vaikuttavat monet tekijät ja välillä oikean syyn löytämiseen voi mennä aikaa. Oman lapseni lisäksi olen kohdannut uniongelmia hoitamieni lasten perheissä.

Sängyn rooli ja ympäristön vaikutus

Erään perheen lapsien uniongelmiin etsittiin syytä pitkään ja hartaasti, mutta tilanne ei tuntunut muuttuvan. Muun keskustelun ohella tuli esiin, millä tavalla kotona hoidetaan hankalat tilanteet. Tässä perheessä huonosti käyttäytyvä lapsi lähetettiin rangaistukseksi pohtimaan käytöstään huoneeseensa omaan sänkyyn. Samassa paikassa, jossa lapsi joutui olemaan yksin vaikeiden tunteidensa kanssa, hänen olisi tarvinnut illalla rauhoittua.

Sänky ei voi samalla olla samaan aikaan rangaistus- ja rauhoittumispaikka.

Tilanne selvisi kun perheessä rangaistukset vaihdettiin ratkaisuihin. Ensinnäkin saatiin parempia tapoja hoitaa vaikeita tilanteita. Lasta ei jätetty enää yksin tunteiden kanssa. Vaihdettiin jäähy keskusteluun, eikä keskustelua käyty lapsen sängyllä vaan aivan erillisessä tilassa. Näin sänky ja lapsen makuuhuone muuttuivat rauhoittumisen paikaksi, johon liittyi hyviä muistoja. Pian myös uniongelmat katosivat.

Kannattaa pohtia myös sitä ympäristöä, missä lapsi nukkuu. Millainen on lapsen huoneen lämpötila (viileässä nukkuu paremmin), värimaailma ja virikkeet. Paistaako silmiin yöllä digitaalisen kello hohde tai onko lelut houkuttelevasti näkyvillä? Nukkuuko lapsi kännykkänsä vieressä vai onko se laitettu yöksi parkkiin toiseen huoneeseen?

Tarkkuutta visuaalisten kuvien kanssa

”Onko tämä susta liian pelottavaa?” kysyn kesken ohjelman ja tajuan heti kuinka tyhmä esittämäni kysymys on. Vaikka lapsi vastaa silmä lautasina ”Ei ole” tuijottaen intensiivisinä piirretyn jännää kohtaa, kehonkieli puhuu muuta. Hengitys on tiheämpää, sydän lyö ja keho on jännittynyt. Katson lasta ja totean:” Mä laitan telkkarin nyt kiinni. Tehdään jotain muuta yhdessä.”  Lapsi ei vastustele vaan näyttää enemmän kiitolliselta, siitä että olen ottanut vastuuni aikuisena ja tehnyt päätöksen. Jännitys katoaa lapsen kehosta ja siirrymme leikkimään.

Haluan muistuttaa tärkeästä asiasta, nimittäin pelien ja ohjelmien ikärajoista. Olen toistuvasti todennut, omani ja muiden kohtaamieni lasten kohdalla, miten suuri vaikutus lapsen katsomilla ohjelmilla ja pelaamilla peleillä. Vaikka lapsi sanoo, että peli tai ohjelma ei pelota, voi vaikutukset näkyä vasta myöhemmin, kuten nukkumaan mennessä. Vastuu on aikuisella. Lapsi ei ole tarpeeksi kehittynyt arvioidakseen tai ymmärtääkseen asian pitkäaikaisvaikutuksia. Jos siis vähänkin tuntuu siltä, niin peli hyllylle tai ohjelma pois. Muista kuitenkin tarjota tilalle jotain muuta toimintaa. Menkää ulos leikkimään, pelatkaa lautapelejä tai  valitkaa joku muu lapselle mieluisa toiminta.

pelottava-televisio

Ole tietoinen lapsen katsomien ohjelmien sisällöstä

Muita univinkkejä:

Kun lapsella on iltavilkkautta tai nukahtamisongelmia, kannattaa pohtia pelkojen lisäksi näitä asioita.

1. Saako lapseni tarpeeksi unta?

Yliväsymys purkautuu yleensä levottomuutena ja nukahtamisvaikeuksina. Jo varhain minulle opetettiin lapsen unen tärkein ohjenuora.

Uni tuo unta.

Vastaus voikin olla siinä, että lapsi menee aikaisemmin nukkumaan tai alle kouluikäinen nukkuu päiväunet. Lapsissa on eroja, mutta pienten lapsien päiväunia ei kannata jättää liian aikaisin pois. Yleensä iltojen levottomuus johtuu enemmän siitä, että lapsi menee liian myöhään kuin liian aikaisin nukkumaan. Apu on löytynyt siitä, että nukkumaanmenoa on aikaistettu.

2. Saako lapseni tarpeeksi minun aikaani?

Jos iltasatuaika on illan ainoa aika, kun aikuinen rauhoittuu tekemään jotain lapsen kanssa, voi lapsi haluta venyttää sitä mahdollisimman pitkäksi. Hän haluaa vielä uuden sadun, toistuvasti vettä tai koko ajan joku ”hätä”. Illat voivat rauhoittua yksinkertaisesti lisäämällä aikuisen lapsen kanssa viettämää aikaa ennen nukkumaanmenoa.

3. Millaiset ovat iltarutiinimme ja rauhoittumisaika ennen nukkumaanmenoa?

Rauhoittumisaika tulee olla tarpeeksi pitkä ennen nukkumaanmenoa. Suoraan touhuista ja leikeistä sänkyyn rauhoittuminen on lapselle vaikeaa (tai lähes mahdotonta). Nukkumaan valmistautuminen kannattaa aloittaa tarpeeksi ajoissa. Viimeistään tuntia ennen kaikki medialaitteet kiinni ja valojen himmentäminen valmistavat lapsen kehoa nukkumiseen.

Näiden lisäksi illan rauhoittamiseen on useita apuja. Illalla voi tehdä lapsen kanssa rentoutumisharjoituksia esimerkiksi mindfulness- harjoituksia tai iltasadun hoitaa satuhieronnan keinoin.

Löysin äskettäin yhden seminaarin tuloksena aivan ihanan sivuston, mistä löytyy kaikenlaisia harjoituksia tehtäväksi lasten kanssa. Sivustolla on  eri teemaisia kuvallisia ohjekortteja. Muun muassa liikunnallisia, tasapaino- ja rauhoittumisharjoituksia. Kortit saa ladata maksuttomasti pdf-muodossa ja tulostaa itselle. Teemakorttiosiosta löytyy hyviä rentoutumisharjoituksia, joilla auttaa iltarauhoittumista.

Tästä Skillilataamoon.

Rutiinit ovat toinen tärkeä asia. Se, että illasta toiseen iltatoimet ovat samat, luovat lapselle turvallisuutta ja ennakoivuutta. Lapsi tietää mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu. Olen usein kohdannut tilanteen, jossa lapsi haukottelee aivan samassa kohdassa iltarukousta tai iltalorua, mikä kussakin perheessä on tapana. Mieli ja keho kulkevat käsi kädessä kohti rentoutumista ja rauhallista unta.

Tällaisia kokemuksia itseltäni löytyy oman ja hoitamieni lasten uniongelmista sekä niihin löytyneistä ratkaisuista. Vielä lisää ratkaisuja eri tilanteisiin löytyy Ratkaise, älä rankaise: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 5 – artikkelista.

Millaisia uniongelmia ja ratkaisuja teille on mahdollisesti löytynyt? Jaa omat kokemuksesi ja vinkkisi kommenteissa! 🙂

Lisää luettavaa:

Siegel D.J. & Payne, Tina: The whole brain child. Bantam books. 2012.

Martin Seligman: Optimistic Child

 

 

 

 

 

 

3 kommenttia artikkeliin ””Möröt ei tykkää kukkasista” – eli kuinka käsitellä lapsen nukkumiseen liittyviä pelkoja

    • tiiatrogen sanoo:

      Jos kyse on siitä, että valoa on liikaa, niin valon vähennys. Meillä on kesäisin ikkunoissa kunnon pimentävät verhot. Olen todennut että ovat hintansa arvoiset hyvän unen muodossa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s