Ratkaise, älä rankaise: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 5

Olemme päässet viimeiseen askeleeseen eli tilanteen ratkaisuun. Kaikissa tilanteissa neljä ensimmäistä askelta menevät samalla tavalla eli itsensä rauhoittamisen, empaattisen kohtaamisen (jonka kautta lapsi rauhoittuu), syiden etsimisen kautta ja aktiivisen kuuntelemisen keinoin.

Aiemmat askeleet täältä: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen?

Nyt on kuitenkin kohta missä täytyy tehdä valintoja.

Hyvä ja huono uutinen on se, että keinoja on monia. On eri tapoja, mistä valita, mutta meidän pitää osata tehdä valinta ajatellen lapsen temperamenttia ja käsillä olevaa tilannetta. Lapset ovat yksilöitä ja vaativat yksilöllisen kohtaamisen. Ne, joilla on monta lasta tai toimivat lapsiryhmien kanssa, tietävät että samat keinot eivät toimi kaikkien lasten kanssa.

ratkaise-ala-rankaise-nuolikuva

Kertauksena: Miksi rankaisu ei ole hyvä valinta?

Lapsen kasvattaminen on opettamista ja hyvään käytökseen ohjaamista.

1. Rankaisu ei kasvata lapsen tietoja tai taitoja, eikä anna valmiuksia toimimaan toivotulla tavalla seuraavalla kerralla

Jos lasta rangaistaan lyömisestä pelikiellolla, ei se auta lasta kasvattamaan itsesäätelytaitoja.

Eikä kiroilevaa lasta saa opetettua puhumaan kauniisti, uhkailemalla viikkorahan menetyksellä.

2. Rankaisu heikentää lapsen ja aikuisen vuorovaikutus- sekä luottamussuhdetta

Jäähylle istumaan laitettu lapsi ei mieti miten hänen tulisi toimia ensi kerralla, vaan miten tyhmä ja epäreilu aikuinen on ollut hänen mielestään.

3. Rankaisu kärsii helposti inflaation.

Rangaistuksia joudutaan lisämään tai koventamaan koko ajan, koska aiemmat rangaistukset eivät enää riitä tai tehoa.

Tästä puhuu muun muassa Sinkkonen videollaan. Videoon täältä.

Positiivinen kasvatus problem

Mitä tilanteen ratkaisumalleja on?

Tähän ei ole yhtä mallia ja mielestäni on hyvä, mitä enemmän aikuiselle on vaihtoehtoja ”ratkaisujen työkalupakissa”. Tässä kohdassa meidän täytyy tutkiskella työkalupakkia ja miettiä millä välinein alamme hoitamaan tilannetta.

Käytännön tasolla ratkaisu voisi olla, että laitamme väsyneen lapsen aikaisemmin nukkumaan, henkisellä tasolla alamme sanoittamaan lapsen tunnetta ja opetamme lasta tunnesäätelyssä, taitotasolla alamme opettelemaan puuttuvaa taitoa esimerkiksi muksuopin avulla.

Ratkaisun valitsemiseen vaikuttavat lapsen ikä ja siihen liittyvät odotukset, käyttäytymisen syyt, lapsen temperamentti ja aiemmat kokemukset. Hyvä ratkaisu vastaa lapsen käyttäytymisen sisäiseen syyhyn. Siihen asiaan, joka aiheutti lapsen ulkoisen toiminnan.

Täältä apua syiden metsästykseen: Mieti – älä moiti! Kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen osa 3

Muista, että ratkaisun on tarkoitus antaa lapselle vaihtoehtoja kuinka toimia, eikä vain kertoa sitä, mitä ei saisi tehdä. Kiellon lisäksi lapsi tarvitsee vaihtoehtoisen toimintamallin.

Kiellon lisäksi lapsi tarvitsee kehotuksen.

Joskus ratkaisu on yksinkertainen ja kertaluonteinen. Esimerkiksi lapsi on nukkunut huonosti, eikä mikään suju sen takia. Ratkaisu on se, että lapsi menee päiväunille tai isompi lapsi aikaisemmin nukkumaan. Kyse ei ole tunnevaikeuksista ja puuttuvista tiedoista tai taidoista, vaan kehon väsymyksestä.

Näihin yksinkertaisiin ja kertaluonteisiin kuuluvat muun muassa nälkä, väsymys ja yksinäisyys. Yksinäisyys tässä tarkoittaa sitä, että lapsi kaipaa seuraa ja vastaus on, että aikuinen tekee lapsen kanssa jotain yhdessä.

Joskus tilanteen ratkaisu vaatii hieman enemmän. Varsinkin jos samaan ei-toivottuun käytökseen törmätään toistuvasti. Täytyy tehdä suunnitelma ja alkaa harjoittelemaan. Toivottuun lopputulokseen päästään toistojen kautta. Esimerkiksi silloin kun kyse on itsesäätelystä. Miten lapsi säätelee tunteenpurkauksiaan? Auttaako tunteen poisravistelu, rauhoittumispurkki tai kymmeneen laskeminen? Etsitään yhdessä vastaus siihen, mikä on juuri tämän lapsen tapa säädellä tunteitaan.

Usein ratkaisuvaihtoehtoja kannattaa pohtia  yhdessä lapsen kanssa ja paino tässä on sanalla yhteistyö. Jos ratkaisemme tilanteen lapsen puolesta, emme kasvata ongelmanratkaisukykyä tai lapsi ei välttämättä halua lähteä mukaan ”ylhäältä annettuun” vaihtoehtoon. Kummatkin ovat huonoja vaihtoehtoja.

3-5-vuotiaiden lapsiryhmässä kohdattiin ongelmatilanne, kun kolmas lapsi ei päässyt kahden muun lapsen leikkiin mukaan. Ei-toivottu käyttäytyminen oli se, että kolmatta työnnettiin fyysisesti kauemmaksi. Olisin voinut mennä määräämään, että kaikki täytyy ottaa mukaan leikkiin, mutta sillä tavalla en saisi lapsia käyttämään omia aivojaan enkä kasvattaisi ongelmaratkaisutaitoja. Toiseksi voisin saada vastaan kipinöitä ”ei me haluta!” tai ”sinä et voi määrää meitä” lausein. Meninkin tilanteen rauhallisin askelin empaattisesti, laskeuduin lasten tasolle ja aloitin kysymyksellä. ”Mitä tapahtui?”. Lapset saivat jokainen vuorollaan kertoa oman näkemyksen. Konfliktitilanne oli seuraavanlainen: ”Meillä on leikki kesken x:n kanssa ja halutaan leikkiä kaksistaan.”  vastaan toisen lapsen toive ja tarve ”Minä haluan mukaan leikkiin.”. Lähdimme yhdessä pohtimaan jokaisen näkökulmia ja sisäisiä tunteita. Apukysymyksinä olivat muun muassa ”Miltä toiselta mahtaa tuntua?”, ”Mitä toinen mahtaa ajatella?” ja ”Mitä ratkaisuja tilanteeseen voisi olla?” Keskustelun tuloksena löytyi kaikille sopiva ratkaisu. Kaksi lasta jatkoivat leikin loppuun ja kolmas meni valmistelemaan seuraavaa leikkiä (majanrakennusta). Kohta kaksi muuta siirtyivät yhteiseen kolmen lapsen leikkiin ja tilanne oli ohi. Lopuksi kaikki kolme leikkivät yhdessä sulassa sovussa.

Tällä tavalla ”ohjatussa ongelmaratkaisukeskustelussa” autettiin lapsia löytämään ohjatuin kysymyksin itse vastaus tilanteeseen. Se lisäsi kaikkien tilanteessa olevien lapsien ongelmaratkaisukykyjä, empatiaa sekä sosiaalista älykkyyttä.

Mieti siis ratkaisua yhdessä lapsen kanssa!

yhteys

Tässä listattuna kymmenen eniten käyttämääni ratkaisuvaihtoehtoa erilaisiin tilanteisiin

1. Toiminnan uudelleenohjaus (tarvetta vastaava toiminta)

Varsinkin aivan pienten lasten kanssa toimiessa, kun keskustelu tai seurausten selittäminen ei ole vaihtoehto, toiminnan uudelleenohjaus on usein oiva valinta.

Kun pieni lapsi jatkuvasti haluaa mennä painelemaan hellan nappeja, annetaan käsille muuta paineltavaa. Kun lapsi haluaa heitellä, annetaan siihen sopivat välineet (ja otetaan sopimattomat pois). Kun lapsi kaipaa läsnäoloa, mennään mukaan leikkiin. Ja kun talon seinät tulevat vastaan, mennään ulos purkamaan energiaa.

2. Huumori

Hassuttelu on lapselle luontaista ja myönteiset tunteet tekevät lapsesta vastaanottamaisen oppimaan uutta. Huumori ja hassuttelu on oiva tapa ohjata lasta hyvään. Kun hyppäät mukaan lapsen maailmaan, saat usein naurun kautta lapsen ohjattua kohti toivottua käyttäytymistä.

Kasvattamisen ei tarvitse olla ryppyotsaista, vaan mieluummin täynnä iloa, hymyä ja lukuisia naurunpyrskähdyksiä. Oppiminen tapahtuu parhaiten myönteisten tunteiden kautta.

3. Leikki, laulu, loru tai peli

Leikki on lapselle mieluisin ja tehokkain tapa oppia. Tilanteen voikin ratkaista usein jonkun leikin kautta. Tässäkin vaaditaan aikuiselta heittäytymistä ja hiukan kekseliäisyyttä.

Kuitenkin kun lapsen toiminta muuttuu ilon kautta, on se aina vaivan arvoista.

Nämä toimivat myös isompienkin lasten kanssa. Loru voi toimia esimerkiksi muistisääntönä. Kun koululainen jatkuvasti unohtaa tavaroitaan kouluun, kavereille ja harrastuksiin, voi opetella ”ovilorun”. Yhdessä keksitään loru, jonka hän käy päässään läpi aina ennen kuin lähtee ovesta ulos. Siinä voi esimerkiksi listata niitä asioita joita useimmiten unohtuu ja keksiä niille kivat riimit. ”Reppua älä jätä, penaali ja koulukirjat sisään mätä. Päähän pipo ja hanskat käteen, sitten voi lähteä mäkeen.” (Lorut sopivat hyvin myös aikuisten muistisäännöiksi, muun muassa avaimien mukaan ottamisen muistamiseen.)

Lisää leikistä ratkaisuna: Leikki nimeltä siivouspenkki eli kuinka tehdä lelujen siivoamisesta hauskaa (+muutama lisävinkki)

4. Joko tai – menetelmä

Osallistavalla otteella eli ottamalla lapsen päätöksentekoon, teet yhteistyötä lapsen kanssa. Lapselle tulee olo, että hän on osa toimintaa ja päätöksentekoa eikä vain aikuisen käskytettävänä.

Voit antaa lapselle iänmukaisia vaihtoehtoja. Kun pieni lapsi ei halua lähteä pois suihkusta, voit kysyä rauhallisesti, otatko punaisen vai vihreän pyyhkeen? Kun lapsi tekee valinnan, ojenna valittu pyyhe hänelle ja tilanne todennäköisesti kulkee eteenpäin, kun lapsi on saanut tehdä edes jotain valintoja tilanteen suhteen. Hän ei voinut valita, että on pidempään suihkussa. Hän sai kuitenkin valita minkävärisen pyyhkeen haluaa.

Huom! Ota huomioon, että molempien vaihtoehtojen täytyy olla sinulle sopivia. Jos kysyt ”Menetkö nukkumaan vai jäätkö valvomaan?” tai ”Jäätkö kotiin vai tuletko mukaan?”, mutta valvominen tai jääminen ei oikeasti ole mahdollisuus, ajat itsesi nurkkaan. Esitä lapsellesi siis todellisia vaihtoehtoja ja valintoja, joita hän voi tehdä.

4. Kerro minulle – menetelmä

Äskeisestä laajennettu versio on antaa lapselle mahdollisuuden päättää millä tavalla tilanne ratkaistaan. Lapsi voi kertoa millä sanoilla, millä keinoilla tai millä toiminnalla tavoitteeseen päästään.

Tuntuu, että olen kokeillut vaikka mitä sinä aamuna eikä väsyneet aivona enää kiireessä keksi mitään uutta. Istun lattialle ja huokauksen kera kysyn lapseltani: ”Meidän pitäisi päästä nyt ulos. Mitä minun tulisi sanoa, jotta laittaisit ulkovaatteet päälle?” Poika katsoo minua, miettii hetken ja sanoo sitten: ”Pipipoo!” Hieman hämmästyneenä hymyillen sanon pojalle: ”Pipipoo!” ja kuin ampaisten hän lähtee liikkeelle ja hetken kuluttua olemme ulkona.

Tässä menetelmässä muista pitää mielessä lapsen ikä. Lapsen harteille ei saa laittaa liikaa vastuuta tai aikuisen tehtäviä päätöksiä.

6. Stop ja uudestaan! – menetelmä

Koska lapsi on vielä lapsi ja aivojen kehitys kesken, saattaa hän toimia usein pelkkien impulssien varassa. Hänellä on jo tarvittavat taidot ja tiedot, mutta hän ei pysähdy käyttämään niitä. Siksi ”do-over” eli tilanteen uudelleen tekeminen auttavat lasta itseään pysähtymään, ajattelemaan ja käyttäytymään tilanteessa toisella tavalla.  

Lyhyesti: Ota kontakti, pyydä lasta pysähtymään, rauhoita tilanne, anna uusi mahdollisuus.

Tilanteessa, jossa lapsi puhuu aikuiselle rumasti, voisi ”do-over” olla: ”Osaat varmasti sanoa tuon kunnioittavammalla tavalla.”

Tästä menetelmästä minulla on monia hyviä kokemuksia:

”Uudestaan!” kuuluu koululaisen pysäytyshuuto, ennen kuin ehdin sanomaan mitään. Suljen puoliksi avautuneen suuni ja seuraan hymyillen, kun lapsi itse korjaa ei-toivottua käyttäytymistään.

”Uudestaan!” kuuluu kesken koululaisten pihaleikkien, sanaharkka pysähtyy, toinen lapsi korjaa aiempia sanomisiaan ja uhkaava riitatilanne raukeaa. 

Sen lisäksi, että tämä on aikuisen väline, tulee siitä helposti myös lapsen oma väline.

7. Utelias sisäinen ääni – menetelmä

Mitä tapahtui? Mikä mielestäsi aiheutti sen? Mitä uskot, että osapuolet ajattelivat siitä? Mitä sinä tunsit ja miten se sai sinut käyttäytymään? Mitä muut mahtoivat tuntea ja miten se sai heidät käyttäytymään?

Tarkoitus on se, että aikuinen on tässä rinnalla kulkija ja tekee kysymyksiä. Aikuisen tekemien kysymyksien, on tarkoitus tulla osaksi lapsen sisäistä ääntä, jotta lapsi voi miettiä samoja asioita myös ilman aikuista.

Usein tilanteet vaativatkin aikuisilta enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Meidän ei ole tarkoitus antaa valmiita vastauksia, vaan auttaa lasta sopivin, ohjaavin kysymyksin löytämään vastaus itse.

8. Taitojen opetteleminen (Muksuoppi)

Taitojen oppimiseen suosittelen lämmöllä muksuopin taitoja. Melkeinpä kaikki lapsen ongelmallinen käyttäytyminen voidaan kääntää puuttuvaksi taidoksi.

Esimerkiksi

Ongelma – Opeteltava taito

Lapsi ei suostu nukkumaan omassa sängyssä. – Omassa sängyssä nukkumisen taito

Lapsi myöhästelee jatkuvasti – Ajallaan olemisen taito

Lapsi puhuu kokoajan muiden päälle. – Vuoron odottamisen taito

Taitojen opettelemista varten tehdään suunnitelma, jossa lapsi saa muun muassa valita taidolleen hienon nimen ja lähipiiristä kannustajat.

Muksuopista on olemassa täysin ilmainen muksuoppiAppi, jossa esitellään taitojen opettelemisen kaava. Siellä on myös monia neuvoja erilaisiin ongelmatilanteisiin, joita vanhemmat voivat kasvatuksessa kohdata.

Lisää muksuoppiApista: MuksuoppiAppi

Tämän lisäksi muksuopista on kursseja ja verkkokursseja: Muksuoppia vanhemmille ja muille kasvattajille

9. Ongelmaan tarttuva minäviesti (Toimiva Perhe)

Tässä menetelmässä lapselle kuvataan lapsen ongelmallinen käyttäytyminen, sen vaikutukset aikuiseen ja mitä tunteita se aikuisessa nostattaa.

Esimerkiksi ei-toivottu käyttäytyminen on se, että lätkäpelin jälkeen lapsi jättää kaikki vaatteensa reppuun, eikä ripusta niitä tuulettumaan. Seuraavana päivänä kaikki, myös varavaatteet joutuvat repusta pesuun, koska hien haju on tarttunut kaikkiin repun sisällä oleviin vaatteisiin.

Minäviesti lapselle: Kun jätät pelivälineesi laukkuun, joudun laittamaan koko repun sisällön pesuun ja minua harmittaa kuinka paljon sähköä ja vettä pesemiseen kuluu.

Tämä toimii keskustelun aloituksena, johon kuuluu vuoroin aktiivista kuuntelua ja minäviestejä.

10. Aivoriihi (Toimiva Perhe)

Tässä tarkoituksena on yhdessä tuottaa mahdollisimman monta ratkaisua ongelmatilanteeseen. Tässä vaiheessa ratkaisuja ei punnita, vaan tuotetaan lapsen kanssa yhdessä mahdollisimman monta tapaa hoitaa tilanne. Sen jälkeen yhdessä lähdetään karsimaan ne tavat, jotka ei käy molemmille, kunnes löydetään yksi molemmille sopiva ratkaisu.

Esimerkki tästä alempana.

Toimiva Perhe löytyy myös kurssina: Toimiva perhe

Lisäksi: Hyödynnä luonnolliset seuraamukset

Useimmiten lapsen toiminnalla on jo luonnollisia seuraamuksia, jota siitä seuraa, vaikka aikuinen ei sekaantuisi asiaan. Kun ei tule syömään pyydettäessä, ruoka jäähtyy. Kun pelistä raivostunut lapsi heittää peliohjaimen käsistään ja se menee rikki, peli on automaattisesti pois käytöstä.

Jo pienen lapsen kanssa voi ohjatusti miettiä syy-seuraus suhteita. Jos lapsi ei halua sisällä laittaa hanskoja käteen, me tiedämme, että hänelle tulee ulkona kylmä. Sen sijaan että tappelisi asiasta sisällä, voi auttaa, että siirtyy ulos ja lapsi tuntee käsissä kylmän. Ja sen jälkeen suostuu laittamaan hanskat käteen.

Vältä kiusausta luennoida lapselle ja sanoa: ”Minähän sanoin.”. Lapset tuntevat häpeää tehdessään virheitä ja saarnaaminen lisää häpeän tunnetta. Mieluummin kehu asian oivaltamisesta.

Varsinkin isommalla lapsella, jolla on enemmän vastuuta ja aikatauluja, tulee luonnollisia seurauksia enemmän vastaan. Kun lapsi jää liian pitkäksi aikaa koulun jälkeen kavereille, hän myöhästyy sovituista bänditreeneistä, mikä varmasti harmittaa. Mielipaha ohjaisi mahdollisesti lasta jatkossa olemaan tarkempi kellon kanssa (tätä voi harjoitella myös aikuisen tuella). Jos vanhempi tässä vaiheessa poistaa luonnolliset seuraukset kyyditsemällä lapsen autolla normaalin pyöräilyn sijaan, jää luonnolliset seuraukset toteutumatta. Vaikka vanhempi saattaa automatkan motkottaa ylimääräisestä ajosta, voi lapselle jäädä ajatus siitä, että vanhempi korjaa aina kaikki tilanteet. Vältä siis tekemästä karhunpalvelusta lapsellesi hoitamalla hänen asioitaan liikaa ja pyyhkimällä pois lapsen käytöksen luonnollisia seurauksia.

idea

Minkä ratkaisun valitsen?

Kuten jo aiemmin totesin, saman tilanteen voi ratkaista monelle eri tavalla. Ja saattaa olla, että joutuu kokeilla muutamaakin vaihtoehtoa, että sillä kertaa toimivin tapa löytyy.

Tärkeintä on löytää itselle ja lapselle sopivin tapa.

Tässä kaksi esimerkkitilanne, jossa toinen on käsillä oleva tilanne pienemmän lapsen kanssa ja toinen on puheeksi ottaminen ongelmasta isomman lapsen kanssa.

Esimerkkitilanne 1: 4-vuotias lapsi ei suostu pukemaan päälle kehotuksistasi huolimatta, vaan juoksentelee eteisessä ja leikkii lentokonetta.

Huumori

Hyppäät eteisessä lentokoneasentoon ja juoksentelet lapsen kanssa hetken aikaa. Ilmoitat sitten, että lentokoneiden on aika mennä laskuasemalle huoltoon. Vaihdetaan renkaat (sukat jalkaan), täytetään tankki (housut jalkaan) jne.

Laulu

Alat laulamaan ”sukka tahtoo (lapsen nimi) jalkaan, vaan täällä se yksin odottaa. Kuka auttaa sukan (lapsen nimi) jalkaan?” Jokainen vaatekappale haluaa lapsen päälle tai edellisen vaatekappaleen kaveriksi, kunnes kaikki vaatteet ovat päällä.

Kerro minulle

Kerrot lapselle, että teidän pitäisi päästä ulos. Mikä saisi lapsen pukemaan päälle? Onko se taikasana vai onko lapsessa joku taikanappi, mitä tulee painaa? Millä tavalla (lapsen nimi) toimii?

Leikki

Laitat lapsen vaatteet pitkäksi junaksi ja ilmoitat, että pukemisjunan lähtölaskenta alkaa. Kaikkien junien täytyy asettua lähtövalmiuteen. Pukeutuminen menee junanäänien tahtiin asemalta asemalle (vaatteelta toiselle).

Tässä muutama esimerkki millä tilanne voisi lähteä purkaantumaan. Takana voi kuitenkin olla isompiakin asioita. Olette esimerkiksi menossa neuvolaan ja lasta jännittää, mitä siellä tapahtuu. Ratkaisu tässä tapauksessa olisi sanoittaa lapsen pelkoa ja käydä lapsen kanssa etukäteen kaikki tapahtumat läpi, jotta pelko pienenee.

Saan aika ajoin kuulla saman fraasin: ”Välillä sitä on vaan pakko pukea se hangoitteleva lapsi ja lähteä.” Tämä on totta, jos aikataulutus on epäonnistunut ja edessä pakollinen meno, kuten lääkäri. Tällaisia ”pakkokeinoja” tulisi kuitenkin välttää viimeiseen asti. Niissä lapsi menee taistelutilaan ja koko episodi vahingoittaa lapsen ja aikuisen välejä. Ne eivät myöskään toimi kauaa. Itse en pystyisi enää pakolla pukemaan kohta viisivuotiasta lastani. Siksi olen kiitollinen, että olemme aikaisemmin luoneet hyviä tapoja selvitä tilanteista ilman pakkokeinoja. Kannattaa siis käyttää aikaa ja vaivaa muiden keinojen opettelemiseen ja käyttää pakkokeinoja vain ääritilanteissa.

ratkaisunuolet

Oikea ratkaisu löytyy usein kokeilemisen kautta

Esimerkkitilanne 2: Yläkoululainen myöhästyy jatkuvasti kotiintuloajastaan.

Vaikka tässä tilanteessa tunteet eivät ole kuohussa vaan asia otetaan keskusteluun yhteisenä sopivana ajankohtana, on hyvä pitää mielessä kaikki alun neljä askelta. Pysyä rauhallisena ja empaattisena sekä tarvittaessa rauhoittaa lasta tilanteessa, jos tunteet alkavat kuohua. Rauhallisestikin alkanut tilanne voi kärjistyä pikkuhiljaa ja silloin joutuu taas aloittamaan uudestaan askeleesta yksi.

Ongelmaan tarttuva minäviesti

”Kun sinä et tule kotiin sovittuun aikaan, minä huolestun, enkä pysty menemään nukkumaan.”

Ratkaisukeskustelu voi alkaa tällä ja jatkuu toisilla minäviesteillä. Tässä aikuinen välittää lapselle viestin siitä, mitkä vaikutukset lapsen toiminnalla on. Tästä jatketaan keskustelun, kuuntelun ja syiden etsimisen keinoin.

Aivoriihi

Tässä menetelmässä lapsen kanssa yhdessä mietitään, millä tavoin kotiintulo sujuisi paremmin. Keskustellen tuotemaan mahdollisimman monta ratkaisua tilanteeseen arvioimatta niitä ja kun niitä on molempien mielestä tarpeeksi, niin vasta sen jälkeen aletaan tekemään arviota vaihtoehdoista ja tekemään valintoja.

Tämän aivoriihen tuotoksia: 

a) Vanhempi tulee aina hakemaan lapsen kotiin

b) Lapsi lähtee aikaisemmalla bussilla

c) Vanhempi soittaa kun on aika lähteä

d) Lapsi laittaa kännykkään muistutuksen kun on aika lähteä kotiin

e) Lapsi tulee aina suoraan koulusta kotiin

f) Kotiintuloaika poistetaan

Näistä valittaisiin paras toimintaidea, esimerkiksi d ja seurattaisiin ratkaisisiko se ongelman.

Taitojen opetteleminen

Jos kyse on siitä, että lapsi ei muista seurata aikaa, voi harjoiteltava taito olla ajallaan olemisen taito. Tätä voi harjoitella esimerkiksi edellä mainitun muksuopin askelien kautta.

Tämänkin tilanteen takana voi olla lukuisia muita syitä ja niihin sopivia ratkaisuja. Siksi lapsen kuunteleminen on aina tärkeä askel!

Kuuntele, älä kuvittele! – kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen, osa 4

Ja kun tilanne on viimein ohi..

Muista kiittää ja kehua!

Kun tilanne on saatu ratkaistua tai lapsi toimii ohjeittesi ja neuvojesi mukaisesti, muista ottaa esiin ja vahvistaa hyvää. Tämä auttaa palauttamaan niin kutsutun ”normitilan” ja tilanne ei jää mustaksi pilveksi joka synkentää koko päivän. Tilanteesta on tärkeää siirtyä eteenpäin. Tätä Daniel J.Siegel kutsuu ”Move on” -vaiheeksi. Epäonnistumista ei kannata jäädä pohtimaan ja harmittelemaan koko päiväksi, vaan keskittyä taas hyvään.kiitoskasi

Kiitos kun otit minut/siskosi/koko perheen huomioon.

Kiitos että kuuntelit minua.

Hyvä, että kerroit minulle.

Kiitos että luotit minuun.

Ihanaa, että pysyit rauhallisena keskustelun ajan.

Vau! Kerroit monia todella hyviä ideoita ja katsoit asiaa monesta näkökulmasta.

Hienoa, että saimme ratkaistua tämän tilanteen.

Oli ihanaa keskustella kanssasi.

Vaikka tilanne jäisi ”kesken”, eikä ratkaisua heti löydy tai suoritus ei ihan onnistunut, on hyvä muistaa kehua myös yrityksestä. Tällä tavalla lapsi luottaa omiin taitoihinsa ja jaksaa yrittää ratkaista tilanteen seuraavallakin kerralla.

Hyviä lauseita käytettäväksi ongelmatilanteissa

Lauseet (ja niiden sisältämä viesti.)

Rakastan sinua.

(Hyväksyn sinut, vaikka en hyväksy käytöstäsi)

Näen että olet..

(Kuvailen tunteesi, koska sinulla ei ehkä ole vielä tunteillesi nimeä.)

On ok olla…

(Tunteet ovat aina oikeita ja aitoja, vaikka niiden ilmaisua tulisi säädellä)

Voisinko auttaa?

(Näen että omat taitosi eri riitä. Saanko ohjata/opettaa sinua?)

Mietin että jos…

(Minulla olisi ehdotus.)

Aion nyt…

(Kerron etukäteen mitä teen, jotta sinun ei tarvitse jännittää)

Haluaisitko kokeilla…

(Sopiiko ehdotukseni sinulle?)

Aloitetaanko uudestaan?

(Ei haittaa vaikka epäonnistuu. Aina voi yrittää uudestaan.)

Olen varma että löydämme ratkaisun…

(Luota minuun, autan sinua.)

Muistan kun viimeksi…

(Olet onnistunut aieminkin. Minä uskon sinuun.)

Ei ole oikein…

(Laitan toiminnallesi rajat.)

Olet turvassa.

(Asettamani rajat pitävät sinut turvassa.)

Olen täällä kun olet valmis.

(Annan myös sinulle oma rauhaa, jos sitä tarvitset.)

ratkaisulauseet3

Olemme nyt käyneet läpi kaikki ne viisi askelta, kuinka positiivisen kasvatuksen keinoin puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen.

Tulen vielä kirjoittamaan artikkelin, jossa on lisää kuvauksia eri ikäisten ei-toivotun käyttäytymisestä sekä niiden vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.

Osallistu! Ratkaisumalleja on todella monia ja on hyvä rakentaa kattavaa ratkaisupankkia. Tuliko mieleen ratkaisu, joka on toiminut teillä ja jonka haluaisit jakaa muille? Laita kommenttikenttään oma vinkkisi! 🙂

4 kommenttia artikkeliin ”Ratkaise, älä rankaise: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 5

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s