Mieti – älä moiti! Kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen osa 3

Tilanne: Pikkutyttö on avannut kaikki kylpyhuoneen laatikot, vetänyt tavarat esiin ja meikannut naamansa.

”Ei herranjumala, mitä sä olet oikein tehnyt? Koko kylpyhuone on aivan sotkussa ja sun naama on ihan kamalan näköinen.”

”Näen, että kylpyhuoneen tavarat ovat menneet todella sekaisin ja olet meikannut kasvosi. Voisitko kertoa mitä tapahtui?”

Tilanne: Isosisko läppäsee pikkusisarusta kesken leikkien.

”Miksi sä noin teit? Älä lyö.”

”Olet selvästi vihainen, kun pikkusisko otti lelusi. Minäkin tulen vihaiseksi, jos joku ottaa tavaroitani. Toisen satuttaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Miten voisimme hoitaa tilanteen toisella tavalla?”

Tilanne: Koululainen unohtaa reppunsa toistuvasti kouluun.

”Että voitkin olla unohtavainen! Seuraavan kerran kun se reppu unohtuu, niin olet viikon kotiarestissa”

”Sulta on viime aikoina unohtunut reppu toistuvasti kouluun. Haluaisitko kertoa minulle siitä?”

Tilanne: Teini-ikäinen tulee myöhässä kotiintuloajasta.

”Tää oli kyllä viimeinen kerta. Jatkossa koulun jälkeen aina kotiin.”

”Minä tulen todella huolestuneeksi joka kerta, kun et tule sovittuun kotiintuloaikaan, enkä saa sinua kiinni. Toivoisin, että löytäisimme tähän yhteisen ratkaisun. Olisiko nyt hyvä hetki pitää aivoriihi?”

moite

Jos tartut vain ei-toivottuun käyttäytymiseen, hoidat seurauksia, mutta et syitä. Rangaistuksin ja uhkauksin tilanteen hoitaminen usein vain kiristää lapsen ja aikuisen välejä, mikä voi johtaa tilanteen pahenemiseen. Jos syy jää hoitamatta, niin todennäköisesti käyttäytyminen joko toistuu samanlaisena tai tulee esiin toisella tavalla. Syyt lapsen käytöksen takana ovat usein aivan ymmärrettäviä ja ratkaisut niihin helppo löytää. Kylpyhuoneessa ollut tyttö oli halunnut olla kuin äiti ja asia ratkaistiin ohjaamalla tyttö sopivimpiin ”äiti”-leikkeihin, isosiskon täytyi harjoitella vielä itsesäätely ja kommunikointitaitoja ja niihin otettiin avuksi rauhoittumispurkki ja pyyntöleikki, koululaisen repun unohtelun takana oli pelko vaikeista kotitehtävistä selviytymisestä ja niiden avuksi otettiin vanhempi mukaan kotitehtävien tueksi, teinin käyttäytyminen johtui sosiaalisen hyväksynnän hakemisesta ja epäreiluilta tuntuvista rajoista ja niitä säädettiin yhdessä.

”Mitä sä oikein teet? Mikä sulla oikein on? Sä olet täysin mahdoton. Enkö mä jo monta kertaa sanonut sulle. Miten tämä asia ei nyt mene sun päähän. Etkä sä vaan voi tehdä niin kuin mä sanon? Lopeta nyt. Mä en kestä enää.”

Kokoelma sanoista joita kuulee aikuisten suusta, kun lasten käytös ei vastaa heidän toiveitaan. Varsinkin kun sama asia saattaa toistua pahimmillaan päivästä toiseen. Sekoitus hämmennystä, ärtyneisyyttä, turhautumista ja voimien loppumista. Tuttua meille monelle.

Tilanteita on monenlaisia, kuten alussa esitin. Näissä tilanteissa tulee usein turhautuneeksi ja helposti lähtee moittimaan lapsen käytöstä. Turhautuminen kannattaa kuitenkin vaihtaa uteliaisuuteen. Ota siis uteliaisuuden vahvuus avuksi.

Vaihda turhautuminen uteliaisuuteen. Moittiminen miettimiseen.

Moittiminen kannattaa jättää pois toimintatavoista ja vaihtaa se miettimiseen. Daniel Siegel kutsuu tätä tapaa: ”Chase the why” eli  etsi syytä. Mieti ulkoisen käyttäytymisen takana olevaa sisäistä syytä. Mitä lapsi on ajatellut, mitä hän on tavoitellut toiminnallaan? Tässä täytyy ottaa käyttöön salapoliisin välineet ja tutkia kaikkia käyttäytymisen johtolankoja oikean syyn jäljille.

If we focu only on our child´s behavior (her external word) and neglect the reason behind that behavior (her internal world), the we´ll concentrate only on the symptoms, not the cause that´s producing them. – No-drama discipline

Moite: Kysymys: ”Mitä sitä teit? Miten voit tehdä näin?”

Mieti: Pohtiminen: ”Mitä tapahtui? Voisitko kertoa minulle siitä?”

Riippuen tilanteesta lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen voi olla lukuisia syitä. On myös syynsä miksi Siegel käyttää ”Chase” eli jahdata, ajaa takaa, tavoitella. Tarkoituksena ei ole ”Ask the why” eli kysyä lapselta miksi. Lapsi ei välttämättä vielä osaa sitä sanoittaa omia sisäisiä motiivejaan tai syitä toiminnalleen, vaan tarvitsee siihen aikuisen tukea ja apua. Siksi kehotus on kysyä ”Mitä tapahtui?” ja pyytää lasta kertomaan tilanteesta.

Muista empaattinen ja lempeä lähestyminen

Jos moitit lasta, puhut uhkaavasti tai pidät lapsesta kovaa kiinni, lukitset lapsen psyykkisesti ja fyysisesti eikä lapsi ota mitään ohjeita tai oppeja vastaan. Voi olla, että lapsi on tilanteessa ilmeetön ja rauhallinen, mutta todellisuudessa hän on sisältä levoton. Kun lapsi tuntee tilanteen uhkaavana, hän menee taistele-pakene-jähmety-pyörry tilaan, jolloin vastine tilanteeseen on joku näistä. Kun haluamme ohjata lasta tulee hänen olla vastaanottavaisessa tilassa ja siihen auttaa empatia, lempeä ääni ja pehmeät kädet. Myös asennolla on väliä. Kasvatuskirjallisuudessa puhutaan paljon lapsen silmien tasolla kohtaamisesta. Siegel kehottaa menemään vielä askeleen eteenpäin varsinkin pienen lapsen kohdalla. Menemään lapsen silmien tason alle. Tällöin viestit, että et ole lapselle uhka, hän rauhoittuu ja tilanne hoituu helpommin.

Jos pieni lapsi lyö toista lasta, on tietenkin normaalia ottaa hänen kädestään kiinni ja estää toiminta. Ohjaa kuitenkin ns. ”pehmein käsin”. Älä purista lapsen kättä ja moiti, vaan kohtaa lapsi empatialla ja opeta mallillasi lempeää kosketusta. Jos lapsi on vihainen, auta purkamaan vihaa rakentavalla tavalla. Jos lapsesta tuntuu, että toinen lapsi tuli liian lähelle, opeta pyytämään omaa tilaa. Hoida syytä joka johti tilanteeseen, ei tilanteen synnyttämää toimintaa.

mieti-moiti-tarkkaile

Muutamia esimerkkejä lapsen käyttäytymisen syihin.

1.Mieti käytännön tasolla
  • Uni
  • Syöminen
  • Päivärytmi

Joskus lapsen ei-toivottu käyttäytyminen johtuu aivan yksinkertaisista asioista. Lapsi on nälkäinen, väsynyt tai päivä on ollut todella kiireinen, jonka seurauksena lapsi on levoton.

2. Mieti henkisellä (tunne)tasolla
  • Huono päivä
  • Riita
  • Voimattomuuden tunne
  • Liian suuri tai uusi tunne
  • Elämänmuutos

Lapsillakin on huonoja päiviä ja voi olla, että tänään hän on vain noussut väärällä jalalla sängystä. Aina ei voi olla hyvällä tuulella ja sen hyväksyminen, että lapsellakin on huonoja päiviä auttaa lasta. Lasta voi painaa illalla myös päiväkodissa tai koulussa ollut riita ystävän kanssa. Moittiminen pahentaa tilannetta, kun päivään tulee monia vaikeita tilanteita. Empatia ja ymmärtäminen auttavat lasta myös aiemman tapahtuman yli. Elämänmuutokset, myös positiiviset, voivat aiheuttaa lapsessa stressiä, joka voi ilmentyä muuttuneena käyttäytymisenä.

3. Mieti tietotasolla
  • Puuttuva taito
  • Puuttuva toimintatapa
  • Puuttuva tieto

Lapsen käyttäytymisen syynä voi myös olla puuttuva taito, tieto tai tapa toimia. Vastustelu johtuu siitä, että lapsi ei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä tai miten toimia.

Siksi on tärkeää erotella lapsen käyttäytymisessä kaksi tasoa:

”Ei pysty” ja ”Ei halua” taso.ei-pysty-ei-halua

Ei pysty – tasolla  lapsi ei ole kykeneväinen suoriutumaan tilanteesta. Hän on joko liian väsynyt, hänen tunteensa ylittää hänen kykynsä säädellä niitä tai häneltä puuttuu tilanteen vaatima taito.

Itkeminen ja huutaminen ovat lapsen viesti aikuiselle, että tämä vaatii häneltä liikaa. Hän ei ole vielä valmis toivottuun toimintaan.

Lapsi ei aina ole kykeneväinen vastaamaan meidän odotuksiin. Hän on lapsi. Hän on vielä keskeneräinen. Meidän täytyy suhteuttaa odotukset lapsen ikään ja kehitystasoon. Näissä tilanteissa meidän on osattava joustaa toiveissamme ja asettaa ne realistisemmalle tasolle.

Ei halua – tasolla lapsen käyttäytyminen ei ole kiinni taidoista tai kyvystä säädellä tunnetta, vaan lapsi toimii tietoisesti toisella tavalla.

Muista että lapsi ei kuitenkaan toimi kiusallaan toiveittesi vastaisesti. Lapsella on edelleen joku syy käyttäytymiseensä. Vastustamisen syynä voi olla esimerkiksi se, että lapsen mielestä odotuksesi on epäreilu.

Perheen isoveli sai aina pienen karkkipussin, kun vieraili yksin isovanhempien luona. Kotona vanhemmat laittoivat hänet jakamaan pussin sisällön pikkusiskon kanssa. Vastustelusta huolimatta veli aina lopulta teki näin, kunnes alkoi tapahtua kummallisuuksia. Lapsen kertoman mukaan pussi oli kadonnut matkalla, se oli varastettu tai isovanhemmat eivät olleet tällä kertaa antaneet karkkipussia. Vanhemmat tiesivät että se ei ollut totta ja olivat ihmeissään lapsen valehtelusta. Kuten kaikki varmaan arvaavatkin, todellisuus oli se, että hän halusi pitää pussin itsellään. Lapsesta oli tuntunut epäreilulta se, että hänen täytyi jakaa saamansa lahja. Eikä häneltä edes ollut kysytty vaan pakotettu jakamaan. Kun asia selvitettiin ilman moitteita valehtelusta, tuli karkkipussi jatkossa kotiin asti ja usein niistä riitti myös muutama annettavaksi pikkusiskolle.

mieti-moiti-ajatuskuva

Poikkeustilanteet: Kun tässä ei ole mitään järkeä…

Lapset eivät aina toimi loogisesti.

He eivät aina vain pysty. Jos odotamme lapsen toimivan aikuisen loogisilla selityksillä, tulemme kohtaamaan jatkuvia pettymyksiä.

”Sinun täytyy laittaa se leipä takaisin yhteen.” huutaa kolmivuotias lapseni leikattuani leivän kahtia. Aikuisen aivoillani tiedän, että se ei ole mahdollista ja tekisi mieli vain väittää vastaan. Lapsen avioilla asia on kuitenkin vielä täysin mahdollista. Hänen ajatusmaailman mukaan äiti voi muuttaa leivän takaisin kokonaiseksi, jos tahtoo. Hänen ajatuksensa mukaan äiti ei vain toimi, niin kuin hän toivoo. Pettymys äitiin on aiheuttanut suuren tunteen nousemisen ja huudolla hän yrittää muuttaa maailmaa. Tässä tilanteessa voisi helposti lipsua ”en voi” – ”voitpas” – väittelyyn, mutta se vain jumittaisi tilanteen pahemmin. Ei auta muuta kuin odottaa, että lapsen tunteet laantuvat ja lähteä sitten miettimään miten leipä toimii ja miksi sitä ei saa koottua takaisin sekä miettiä tilanteeseen muuta ratkaisua.

Sanoita tunne, ole lähellä, ymmärrä ja odota kunnes lapsi on valmis.

Kun olet miettinyt mahdollisia syitä, on seuraavaksi aika kuunnella lasta, jotta pääsemme oikean syyn juurille ja voimme auttaa lasta asian hoitamisessa. Syiden pohtimisesta ei siis siirrytä suoraan ratkaisuihin vaan välissä on vielä yksi tärkeä askel: Lapsen kuunteleminen. Siitä seuraavassa artikkelissa: Kuuntele, älä kuvittele – kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen, osa 4

Artikkelisarjan aiemmat osat:

Empatialla eteenpäin ja tarina ”siitä ilmeestä”

Hoida syytä, älä seurausta: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 1

Ole viilentävä vesi, älä kipinöivä kivi: Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen osa 2

Suositeltava kirjallisuus:

Siege, Daniel J. & Bryson, TIna Payne: No-drama discipline: The whole-brain way to calm the chaos an nurture your child’s developing mind

3 kommenttia artikkeliin ”Mieti – älä moiti! Kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen osa 3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s