Kuulumisia: Itsemyötätunnon vaikea tie

Yritän tuijottaa tietokoneen ruutua, mutta silmissäni vilisee mustia pisteitä. On pakko sulkea silmät. Vaivun ajatuksissani viime aikojen kiireeseen ja miettimään: Olenko tällä hetkellä itseni ystävä vai ruoskija? Tuntuu, että työt, opiskelu, vapaaehtoistyöt sekä perhe-elämä yhdessä muodostavat pienen kaaoksen ja sen sijaan, että ottaisin aikaa itselleni, pusken itsepäisesti eteenpäin. Ruokatunnit lyhenevät viiden minuutin pituisiksi pikaruokailuiksi, kuntosalikortti jää pölyttymään nurkkaan ja  päänsäryt lisääntyvät. Koko keho viestii, että jarruta, mutta päässä pyörii vaan, että niin kauan kun pysyn tajuissaan, niin eteenpäin on mentävä. Perfektionismini nostaa päätään ja vahvistuu. Kuulen ympäriltäni kehuja, mutta sisälläni ääni huutaa: ”Sinä voisit tehdä vielä enemmän!” Jokainen vapaahetkeni tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta. Sitten alkaa unettomuus ja sydämen tykytykset.

Nyt ollaan menossa pahasti alamäkeen.

alamaki

Itsemyötätunto kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Olen ystävällinen, lempeä ja anteeksiantavainen myös itseäni kohtaan niin ajatuksin kuin teoin. Sitä se ei kuitenkaan ole. Samalla tavalla kun myötätuntoa toisia kohtaan on harjoiteltava ja vahvistettava joka päivä, on itsemyötätunnon kanssa sama asia. Jokainen aamu voisikin alkaa kysymyksellä:

Muistanko olla tänään myötätuntoinen myös itseäni kohtaan?

Empatia ja myötätunto kuuluvat osaksi työnkuvaani. Melkeinpä päivittäin kerron vanhemmille, että ”kukaan ei voi kaataa tyhjästä kupista” ja kehotan huolehtimaan itsestään. Annan ohjeita omien tarpeiden tunnistamiseen ja niiden hoitamiseen. Nyt alkaa tuntumaan, että yritän itse tehdä juuri päinvastoin. Kaavin tyhjän kupin pohjaa ja mietin: ”Tällä voi mennä vielä tämän päivän”. Tilannetta ei helpota, että esimiehemme kanssa olemme samanlaisia. Teemme kummatkin paljon töitä ja hoemme ”ensi viikolla helpottaa”. Sitten sanomme saman seuraavalla viikolla ja sitä seuraavalla. Kummankin läheiset tuntevat jo tämän kuluneen fraasin ja sen sisällön merkityksettömyyden.

Alan miettiä omaa tilannettani toisesta näkökulmasta. Jos työkaverini tai ystäväni kuvailisi minulle samanlaista elämää, mitä itse tällä hetkellä elän, niin mitä sanoisin? Sanoisin ”Hidasta ja ota aikaa myös itsellesi. Et voi pelastaa koko maailmaa yksinäsi. Jokainen tekee sen verran, kun omin voimin pystyy ja se on hyvä.” Sitten kysyisin: ”Mistä voisit ottaa itsellesi enemmän aikaa? Onko jotain mitä voit jättää kokonaan pois tai siirtää myöhemmäksi? Mitä haluaisit lisätä? Mikä tuo sinulle hyvää oloa?”

Alan vastaamaan niihin kysymyksiin, joita esittäisin. Pohdin kaikkia elämäni osa-alueita. Mistään en haluaisi luopua. Kyse ei ole siitä, että joku elämän alue olisi ikävä, vaan kivaa on vain liikaa. On kuitenkin yksi asia, joka nousee yli muiden ja mistä en ota pois: Perheaika. Odotan meidän yhteisiä aikoja, koska ne ovat minunkin lepohetkiä. Silloin en voi olla missään muualla kuin siinä. Lapsen valveillaoloajan en tee töitä, en selaile kännykkää, enkä muuta häiritsevää toimintaa. Ulkoilemme, askartelemme, rakennamme palapelejä ja legolinnoja. Viime aikoina tämäkään ei ole sata prosenttisesti toteutunut, vaan muutaman kerran olen ottanut lapseni mukaan töihin ja vaikka kaikki on sujunut hyvin, on se lisännyt tunnetaakkaa. Vaikka olin läsnäoleva, en ollut lapselleni läsnä. Syyllisyys painaa yhtä paljon kuin väsymys.

leo-metsassa

Sillä hetkellä aivoni ovat kuitenkin liian solmussa ajatellakseni tilannetta sen pidemmälle kuin että perheajasta ei tingitä. Tilanne vaati pysähtymistä. Päätän pitää viikonlopun, jonka säännöt ovat selkeät. En saa tehdä töitä, enkä opiskeluja, en saa tehdä mitään vaativaa aivotyöskentelyä, vaan viikonlopun on oltava täynnä lepoa, ulkoilua, terveellistä ruokaa, tietoista hidastamista ja itsemyötätunnon harjoituksia. Olen hyvä projekteissa ja projektinhallinnassa.

Tämän hetkiseksi projektiksi otan oman hyvinvoinnin.

Viikonloppu alkaa sillä, että opettelen sietämään hidastamista ja siitä nousevia syyllisyyden tunteita. Hengittelen ja keskityn kuuntelemaan kehoa.  ”Sinä olet ansainnut tämän. Maailma ei kaadu, vaikka et koko ajan tuota jotain.” Harjoittelen sisäisen ystävän ääntä ja lauseiden sisältöä. Etsin lempeyttä ja anteeksiantoa. 

luonnon-ihmettelya

 

Pysähtyminen nostaa esiin myös vaikeita ajatuksia ja tunteita. Kun yrittää vaihtaa sisäisen jäniksen etanaan, nostaa se myös turhautumista, levottomuutta ja vastustusta. Mieli ei anna periksi helposti vaan vaatii suostuttelua ja harjoittelua. Keho hoitaa myös oman osansa vastustuksesta ja jalka vipattaa. Laitan vipattavan jalan kävelylle luontoon ja pikkuhiljaa muutosta alkaa tapahtumaan.

Viikonlopun edetessä huomaan kuinka kuppi alkaa pikkuhiljaa täyttymään. Ajatus alkaa kulkea ja keho hellittää jännityksistä. Yllätyksiä löytyy sekä kehosta että mielestä. Ryhti tuntuu suoristuvan ja koko keho avautuvan. Tukkoisten ajatusten raskas virta muuttuu takaisin vireäksi, luovaksi puroksi. Ideoita alkaa pursuta ja ihmettelen, kuinka olen saattanut päästää kiireessä irti yhdestä vahvuuksistani, luovuudestani. Iloitsen sen paluusta ja kirjaan innoissani uusia ideoita ylös myöhemmin käytettäväksi. Palaan sen jälkeen takaisin rentoutumiseen.

itsemyotatunto-lepaaminen 

Viikonloppu yksin ei riitä korjaamaan monen viikon stressiä, eikä tarkoituksena ole aiheuttaa jojo-efektiä, jossa vedetään itsensä loppuun ja sitten taas nollataan ja mennään samaa reittiä ylös-alas. Tarkoitus on löytää tasapaino, joka kestää pitkälle. Viikonlopun päätteeksi ostan hyvinvointikalenterin, johon listaan päätöksiäni.

1) Jokaiseen päivään on mahduttava myös pysähtymishetki.

2) En saa tehdä enää töitä iltaisin kello 21 jälkeen, vaan illan ”oma hetki” saa sisältää kirjan lukua, mindfulness harjoituksia tai pientä puuhailua (esimerkiksi käsitöiden tekoa).

3) Lisään arkipäivääni hyötyliikuntaa ja otan myös salikortin takaisin käyttöön

4) Perheaika takaisin vain yhteiseksi olemiseksi (ei sekoiteta työ ja perheaikaa)

5) Syön terveellisesti ja monipuolisesti sekä otan tarpeeksi pitkiä ruokataukoja.

6) Nukun tarpeeksi ja säännöllisesti.

Lisäksi siirrän muutaman projektin syksyltä kevääseen, joka vapauttaa kalenterista aikaa. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti.

Teen viikkosuunnitelmaa, johon töiden lisäksi merkitsen nukkumaanmenoajat, liikuntasuunnitelman sekä vapaa-ajan. Suunnittelu on helppoa, mutta toteutus vaatii uudenlaisten tunteiden käsittelyä: keskeneräisyyden sietämistä. Illalla vaihdan vapaalle kello 21. Energiaa olisi ja mielessä vielä monta työtä, mitkä haluaisin ja jaksaisin tehdä, mutta siirrän ne tietoisesti seuraavaan päivään ja otan esiin kirjan tai kutimet. Alun hankaluuden jälkeen alan pitämään rauhoittumisen hetkestä. Keho alkaa myös palautua oikeaan energiatilaan ja koen iloisia yllätyksiä: Herään aamuisin ennen kellonsoittoa virkeänä ilman päänsärkyä. Ruokavalion uudistus tuo myös uutta puhtia ja mahakivut vähenevät. Vähitellen alkaa hahmottumaan mikä on kehon ”normaalitila”.

vihersmoothie

Miten voisin vahvistaa itsemyötätuntoa?

Muutaman viikon harjoittelun jälkeen vedän yhteen niitä asioita, jotka koin tärkeimpinä oman itsemyötätunnon kehittäjinä.

  1. Löydä sisäinen ystäväsi
    • Aikuisellakin voi olla oma mielikuvitusystävä, lempeä sisäinen ääni, joka kannustaa, lohduttaa ja nostaa ylös epäonnistumisen jälkeen.
  2. Tunnista ja nosta esiin omat tarpeesi
    • Mieti mitä asioita sinä tarvitset voidaksesi hyvin ja miten toteutat ne? Omista tarpeista huolehtiminen ei ole muilta pois, vaan läheisillesi on tärkeää, että myös sinä voit hyvin.
  3. Opettele antamaan itsellesi anteeksi
    • Kukaan meistä ei ole täydellinen. Anteeksianto vie eteenpäin ja irrottaa menneisyydestä. Anna itsellesi anteeksi ja siirrä katseesi eteenpäin.
  4. Merkitse kalenteriin myös vapaa-aika ja hoida se samalla tunnollisuudella kuin työsi
    • Työkykyisenä ja hyvinvoivana pysyminen tarkoittaa myös vastuullisuutta vapaa-ajasta. Vapaa-ajan tulee olla palauttavaa. Hyvä työntekijä käyttää vapaa-aikansa akkujen lataamiseen.
  5. Tee mindfulness – harjoituksia
    • Tietoinen läsnäolo ja pienet pysähdykset päivän aikana auttavat jaksamaan paremmin läpi koko päivän.

Lisää itsemyötätunnosta ja harjoituksia:

Hyvän mielen taidot

http://itsemyotatunto.fi/

taivas

2 thoughts on “Kuulumisia: Itsemyötätunnon vaikea tie

  1. rami hoo sanoo:

    On hienoa, että ihmisillä on tapoja, miten löytää se oma rentoutumistapa tai ’unohda arki’- menetelmä. Kaikille ei suunnitelmallisuus tässä asiassa vain toimi. Joillekin tuo, että pitää suunnitella ja pakottaa itsensä tiettyihin raameihin tuo lopulta lisää stressiä, sillä ihminen voi alkaa syyllistämään itseään, kun ei halutakaan tai jaksa toimia kuin suunnitteli. Itsetunto romahtaa, kun huomaa, ettei olekaan sellainen ihminen, jolle suunnitelmallinen toiminta on omiaan.

    Ja yllättävän moni ihminen on tällainen.

    Toisinaan voi olla, että paras menetelmä löytää tapa päästä eroon arjesta, on etsiä asia, josta nauttii ja johon voi upota koko sielullaan. Eli sen sijaan, että miettii, että minun on tehtävä näin ja näin, etsiikin itselleen vaan harrasteen, joka eroaa varsinaisesta arjestaan niin paljon, että harrasteen aikana ei ole
    aikaa miettiä arkijuttuja.

    Mutta ihmisiä on erilaisia, ja vaatimuksia on erilaisia. Perhe-elämä tekee omat haasteensa joillekin ihmisille. Mutta entä jos harraste on sellainen, että siihen voi ottaa koko perheen mukaan? Mitä jos lasten maailmaan mukaan meneminen onkin oikea tapa lähestyä asiaa. Lapsillahan on parhaat harrasteet?

    Se mitä halusin sanoa, että tähän kysymykseen, ei ole selkeää vastausta tai reseptiä. Oikean tavan löytäminen on haaste. Ja kovin ihmiskohtainen.

    On aina mielenkiintoista lukea, miten joku ihminen on tätä ajatusta sisällään pohtinut. Kiitos tästä lyhyestä hetkestä näiden ajatusten parissa. 🙂

    Tykkää

    • tiiatrogen sanoo:

      Kiitos Rami kommentista. Olet aivan oikeassa. Kaikille suunnitelmallisuus ei toimi, vaan heidän rentoutumiseen toimivat muut tavat, kuten mainitsemasi mielekäs harraste. 😊 Lapsen maailmaan mukaan meneminen on erittäin hyvä pointti. Kuten artikkelissa mainitsin juuri perheen kanssa ajan viettämisestä minäkin saan voimaa ja se on myös minun vapaa-aikaani. Haasteena itsellä oli se, että arjessa oli paljon mielekkäitä asioita. Pidän työstäni, perheen kanssa olemisesta, opiskelusta ja vapaa-ehtoistöistäni. Nyt kivaa oli kasaantunut vaan liikaa ja suorittaminen jäänyt päälle. Tarvitsin kalenteriin myös sen hetken jossa luki ”pysähdy”. Minulla se toimi. Toisella joku muu tapa. 😊

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s