Päivä 15: Oletko valo vai varjo?

Hymyilen bussikuskille, annan paikan raskaana olevalle naiselle, avaan oven rollaattorilla kulkevalle vanhemmalle naishenkilölle, kassalla kiitän myyjää ja toivotan hyvää päivänjatkoa, ravintolasta lähtiessäni jätän pinkan kolikoita pöydän kulmalle kiitoksena hyvästä palvelusta. 

Meillä saattaa olla kymmeniä, jopa satoja kontakteja tuntemattomiin ihmisiin päivässä riippuen elämäntilanteesta ja työstämme. Se millainen kohtaamisesta tulee, on kahdenkauppa.

Mies räjähtää kaupan kassalle. Kyse ei ole vain palvelusta valittamisesta, vaan mies purkaa pahaa oloaan ja tällä kertaa sen vastaanottajana on kassalle oleva nuori nainen. Tein itse opiskelun ohella asiakaspalvelutöitä monen vuoden ajan ja tilanne on tuttu. Joskus asiakkaat purkivat pahaa oloaan meihin, joiden velvollisuuksiin kuului kuunnella ja ottaa vaan asiakkaan ”palaute” vastaan. Pahimmiltaan tuntui siltä, että on asiakkaan likaämpäri, johon voi tulla  oksentamaan pahaa oloaan. Palaute saattoi jatkua niin kauan, että oli haukuttu henkilökunnan lisäksi kaikki naapurit, koko kaupunki, päättäjät ja vielä koko yhteiskunta. Niiden töiden kautta opin kuitenkin myös kuuntelemaan paremmin ja suodattamaan negatiivista puhetta. Kyse ei ollut minusta. Tunteiden purkajalla oli paha olo. 

Omalta osalta voimme päättää tuleeko kohtaamisesta sellainen joka tuo valoa vai varjoa toisen elämään.

”Hei!” kuului miehen huuto selkäni takaa: ”Sulta jäi nää ostokset” Käännyn ympäri rattaiden kanssa ja tajuan, että olen todellakin unohtanut kaikki ostokseni hihnalle. Maksanut kyllä kiltisti, mutta lähtenyt sitten rattaiden kanssa ulos kaupasta. Vauva-ajan väsymys vaatii veronsa. Kiitän miestä ja palaan hakemaan ostokset. 

Tämä mies oli päiväni valonpilkahdus. Hän olisi voinut olla huutamatta; ajatella, että tulen hakemaan tavarat, kun huomaan niiden puuttuvan. Siinä tapauksessa olisin ensiksi mennyt kotiin ja siellä huomannut puuttuvat ostokset. Matkannut takaisin ja toivonut, että tavarat vielä löytyvät. Minulla olisi mennyt paljon enemmän aikaa ja jos ostokset olisivat kadonneet, niin myös paljon enemmän rahaa. Miehen pieni teko vaikutti minun elämääni suuresti.

Päivän miete: Millaisia kohtaamisia sinulla on päivän aikana? Saatko elämääsi valoja vai varjoja? Miten voisit itse olla valo?

Päivän harjoitus: Mieti millä tavalla voisit lisätä valoa muiden elämässä. Hymyile vastaantuleville, tarjoa apua, huomaa myös ne ihmiset, joita et ehkä tavallisesti huomaa. Ohikulkija, myyjä tai asiakaspalvelija.

Katson nuorta myyjää, joka puristaa huuliaan yhteen, jotta ei sanoisi mitään. Menen räyhäävän miehen luo. ”Teillä on varmasti paha olo, mutta tuskin se on tämän kassan syy. Jos korttikone ei toimi, niin tuossa on Ottoautomaatti ihan nurkan takana.” Mies hiljenee ja punastuu. ”No joo. Taisin vähän hermostua, mutta kyllä kaupassa pitäisi olla koneet kunnossa ja mullakin on kiire aikataulu.” mies alkaa selittämään pikaisesti. ”Mutta mä meen nyt hakemaan sitä käteistä” mies sanoo ja katsoo myyjää. Hoidan omat ostokset. Kassa kiittää minua ja hymyilee varovasti. En ollut näkemässä miehen paluuta, mutta toivon, että hän tajusi pyytää anteeksi. Se olisi ollut askel varjosta valon suuntaan.

Pienillä asioilla on väliä. Ne voivat parantaa päiväämme tai lisätä sen taakka. On meidän päätös haluammeko olla valoja vai varjoja.

Parempi olla pieni ja valaista kuin iso ja varjostaa. -Anita Tiikasalo

symbol-1040652_1920.png

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s