Päivä 12: Ei, älä, lopeta – Hienoa, ihanaa, hyvä!

”Lopeta heti”, ”Pysy paikallaan”, ”Äläkä heiluta jalkoja”,”Lopeta tuo irvistely”, ”Anna jo olla”, ”Mene pois”, ”Vauhtia nyt”, ”Reippaasti, reippaasti”. Käskyjä, kieltoja, komennuksia. Lopputilanne on se, että lapsi pyörii ympyrää paikallaan, koska ei tiedä enää mitä voi tehdä.

Ei pilvi

On helppoa tarttua tilanteeseen, kun lapsen käytös menee yli meidän  ei- hyväksytyn käytöksen rajan. Osaamme hyvin kertoa, missä lapsi on mennyt vikaan ja mitä hänen ei pitäisi tehdä. Kieltoja satelee niin paljon, että jossain vaiheessa lapsi oppii sulkemaan korvansa niiltä ja ennemmin tai myöhemmin niiden teho loppuu. Lapsi joko lakkaa kuuntelemasta ja tekee asioita salaa (koska lupaa ei tule kuitenkaan) tai lamaantuu, eikä tee mitään, koska hänelle on vain kerrottu asioita mitä ei saa tehdä, eikä sitä mitä saa tehdä. Eikä hän usko, että osaa oikeastaan enää edes tehdä mitään oikein.

 

 

Lapsi tarvitsee rajoja, mutta lapsi tarvitsee myös kehuja ja kannustusta tunteakseen itsensä hyväksi, kehittyäkseen ja voidakseen hyvin.

On esitetty erilaisia teorioita siitä, kuinka paljon ihmisen tulisi kuulla kehuja suhteessa kritiikkiin. Erilaiset numeraaliset teoriat on kuitenkin kumottu, mutta periaate on tosi. Positiivisia tunteita on oltava enemmän kuin negatiivisia kukoistuksen mahdollistamiseksi. Lapsen (tai kenen tahansa muun) on saatava ympäristöltään enemmän kehuja ja kannustusta kuin kritiikkiä voidakseen hyvin ja kasvaakseen kukoistavaksi.

Päivän miete: Huomioinko enemmän huonoja vai hyviä asioita lapseni käyttäytymisessä? Annanko palautetta myös onnistuneista asioista ja vahvistanko lapsessa olevaa hyvää?

Päivän harjoitus: Yritä nostaa päivän aikana esiin myös lapsen onnistumisia ja nosta esiin niitä kohtia kun kaikki menee hyvin. Kun kengät menevät oikeisiin jalkoihin, lapsi tulee oikeaan aikaan kotiin tai hoitaa kotitehtävänsä. Muista huomata myös hyvä yritys. Kaiken ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla.

Pidemmin aiheesta ja lisää vinkkejä hyvän huomaamiseen: Huomaa hyvä!

Aamu menee kerrankin rauhallisesti. Lapsi syö, pukee ja laittaa kengät mukisematta jalkaan. Katson tyytyväisenä kelloa. Olemme aikataulussa. Autossa havahdun. En ole sanonut mitään siitä, että kaikki sujuu hyvin! Vaikka välitön palaute toimii kaikkein parhaiten, on jälkipalaute myös hyvä asia. Onneksi päiväkotiin on vielä hetki matkaa, joten aloitan: ”Onpas ihanaa, kun oli niin rauhallinen aamu ja onnistuttiin lähtemään ihan ajoissa. Nyt voi rauhassa ajella päiväkotiin ja jutustella mukavia. Sinä puit tänään todella nopeasti ja söit koko ison aamupalan. Olen kyllä todella ylpeä sinusta, miten hienosti koko aamu meni.” Vilkaisen poikaani peilistä ja saan vastaan hymyn. ”Niin! Oli kyllä todella mukava aamu ja kiva mennä päiväkotiin. Tehdään huomenna kans näin.”

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s