Päivä 6: Äidin ihana, ihana maha

Saunan jälkeen poikani läpsyttelee mahaani ja toteaa: ”Äidin ihana, ihana maha.” Naurahdan ja mietin päässäni ”Kunpa minäkin osaisin rakastaa mahaani yhtä paljon.” En kuitenkaan halua antaa sitä kuvaa lapselleni, että ajattelisin kehossani olevan jotain vikaa, joten läpsyttelen mahaani poikani kanssa ja totean: ”Niinpä on. Ihana, ihana maha”. Sitten alamme läpsyttelemään pojan mahaa ja toteamme saman hänen kohdallaan.

Nuoruudessani esitin pääosaa anoreksia näytelmässä. Muistan silloin miettineeni: Miten voin olla anoreksia näytelmän pääosassa, kun en pidä itseäni edes kovin hoikkana, päinvastoin olen aina nähnyt itseni pyöreänä ja pullukkana. Nyt kun katson vanhoja kuvia, näen kuitenkin aivan normaalikokoisen nuoren. Kehonkuvani oli vääristynyt.

Olen ollut jojo-laihduttaja teini-iästä asti. Puolet iästäni. Olen oppinut rakastamaan kehoani vasta viime vuosina ja löytänyt siitä monia hyviä ominaisuuksia. En mahdu muotikuvien mittoihin, mutta nykyään en haluakaan. Pidän siitä, että kehoni on kurvikas ja vaikka painoindeksini on normaalin yläpuolella, en ole huolissani. Syön perusruokaa ja urheilen kuitenkin monta kertaa viikossa.

Vuosia elin sitku-vaiheessa kehoni kanssa. ”Sitten kun laihdun. Sitten kun vyötäröni on näin pieni.” Lopulta väsyin odottamaan. Muissa asioissa olin sinut itseni kanssa. Halusin olla ylpeä myös kehostani. Se oli kuitenkin palvellut minua jo yli 30-vuotta ja kantanut yhden lapsen.

Tiedän siis, että oman kehon hyväksyminen sellaisena kun se on, on vaikeaa. Mutta sitäkin tärkeämpää.

Sinulla voi olla kehoon liittyviä tavoitteita; kiinteytyminen, laihdutus, massan lisäys, mutta muista rakastaa kehoasi myös nyt, eikä vasta sitten kun se on mielestäsi täydellinen.

On riparin viimeinen ilta. Olen tehnyt huoneessani kesäteologin suunnitelmia huomiselle päivälle, kun muut ovat saunassa. Melkein kaikki. Yksi isosista seisoo peilin edessä ja katsoo heijastustaan kulmat kurtussa. Hän kääntelee kehoaan ja huokaisee. Nostelee käsiä, vetää vatsaa sisään vakavana. Huokaisee uudestaan. Tiedän tuon katseen, muistan tuon tunteen. Menen hänen viereen ja lasken kädet hänen hartioilleen: Sinä olet hyvä juuri tuollaisena. Poika hymähtää, hieman nolostuneena ja katsoo muualle. Nostaa sitten katseensa, katsoo minua peilin kautta vakavana ja toteaa ”mutta kiitos.”

Kuinka moni muuten ajatteli alussa, että kyse on tytöstä?

Vaikka tutkimusten mukaan naisilla on enemmän negatiivinen kehonkuva, on myös miehillä usein epävarmuuksia omasta kehostaan. Siksi on tärkeää, että myös pojat saavat positiivista palautetta kehosta ja heidän positiviisesta kehonkuvan kehittymisestä huolehditaan.

On kyse sitten sitten siitä, että ajattelet olevasi liian laiha, liian lihava, liian lyhyt tai pitkä, liian kurttuinen tai liian mitä tahansa. Pudota pois liian-sana. Myönteinen kehonkuva on tärkeä osa hyvinvointia ja se on oman kehon hyväksymistä, juuri sellaisena kuin se on.

Päivän miete: Mikä on kehossani rakasta ja arvokasta? Mistä osasta pidän eniten? Mitä hyvää kehossani on?

Päivän harjoitus: Tämän päivän harjoitus on katsoa itseäsi peiliin. Tarkastele itseäsi myötätunnon kautta. Älä mieti, mitä haluaisit muuttaa, vaan mistä, pidät itsestäsi. Kädet, takamus, olkapäät? Hymyile itsellesi, ja jos sinun on vaikea muuten katsoa peiliin, niin aloita katsomalla hymyäsi ja siirtää siitä katseensa muille alueille.

Aluksi tämä voi olla vaikeaa ja ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Joitain voi helpottaa, jos saavat ensiksi irvistellä ja hassutella. Sen jälkeen kun on saanut itsestään naurun irti, niin voi paremmalla mielellä katsoa itseään.

Vanhemmille: Oman itsensä hyväksyminen on  tämä on tärkeää lasten takia. Varsinkin, kun paineet nuorilla on vielä kovemmat, kuin 90-luvulla. Koska aiheesta on juuri kirjoitettu hyviä artikkeleita, en ala uudellenkirjoittamaan samoja asioita. Yhden asian kuitenkin lisäisin. Kuten esimerkkini osoitti, kyse ei ole vain tytöistä. Muista siis samat opit koskien poikaasi.

Lisää aiheesta: Aikuisen kehonkuvan vaikutus lapseen

Täältä neuvoja, jos lapseni on ahdistunut omasta kehosta:Äiti, mä oon niin lihava

received_10154378511569850

Ei mikään mallinukke

Tätä tekstiä on ollut haasteellista kirjoittaa juuri nyt, kun olen kotona lepäämässä. Oikean jalan rasitusvamma aiheuttaa kipua ja kirjoittajan ikuinen kirous, oikean ranteen jännetuppitulehdus (kuvassa ihanat pinkit teipit) pitävät minut levossa. Tämä kuitenkin muistuttaa vielä enemmän siitä, kuinka kehoa tulisi rakastaa ja hoitaa. Sen lisäksi, että hyväksyy kehonsa, tulisi sille tehdä hyvää. Siihen asiaan palaamme kuitenkin toinen päivä.

 

2 thoughts on “Päivä 6: Äidin ihana, ihana maha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s