Päivä 5: Minä olen minä

 

2016-07-04 20.16.37Mielestäni yksi parhaista lastenkirjoista on Max Velthvijsin Sammakko on sammakko.  Olen lukenut sen monien lasten kanssa. Kirjassa Sammakko yrittää olla kuin toiset ja surkuttelee, kun ei osaa samoja asioita kuin muut eläimet, kuten lentää tai lukea. Hän koettaa olla samanlainen kuin ankka ja jänis, mutta ei osaa. Lopulta hän kuitenkin tajuaa, että on paras juuri sellaisena kun on, eli sammakkona. Kirja opettaa lapsille, että me kaikki olemme erilaisia ja osaamme eri asioita. Tarkoitus ei ole osata kaikkea tai verrata itseään muihin vaan, vaan olla ylpeä siitä mitä on ja osaa.

Sonja Lyubomirskyn mukaan hyvä sosiaalinen vertailu ajaa meitä kohti tavoitteitamme. Esimerkiksi haluamme olla yhtä hyviä siinä urheilulajissa kuin lempiurheilijamme ja tämä saa meidät harjoittelemaan kovemmin. Esikuvamme ura inspiroi meitä ja se antaa voimaa ja uskoa omaan onnistumiseemme.

Paha sosiaalinen vertailu voi aiheuttaa paljon pahaa niin lapselle kuin aikuiselle.

Muistan kuinka ala-asteen kuvaamataidon tunnilla opettaja usein nosti erään luokkakaverini teokset esille. Tyttö oli lahjakas piirtämään ja maalaamaan. Me kaikki luokassa ihailimme hänen teoksiaan. Kuitenkin se, että opettaja aina nosti hänen teoksensa esille ja näytti sitä edessä muille malliksi, vaikutti meihin negatiivisesti. Tunsimme olevamme huonoja kuvaamataidossa ja itse ainakin menetin kiinnostuksen kuvaamataitoon jo ala-asteella. Miksi edes yrittää, kun en ikinä pääsisi siihen tasoon kuin tämä tyttö?

Ylenpalttinen taitojen vertailu varsinkin lapsuudessa voi aiheuttaa lamaantumista. Lapsi ei ymmärrä, että toinen lapsi on mahdollisesti harjoitellut asiaa paljon enemmän ja hänkin voisi parantaa taitojaan harjoittelun kautta.

Onnelliset ihmiset eivät vertaile itseään toisiinsa vaan laativat itse standardinsa. Lasta olisikin hyvä kannustaa voittamaan itsensä ja verrata kehitystä omiin aikaisempiin suorituksiin eikä muiden. ”Katso miten paljon olet kehittynyt vuoden aikana” on paljon parempi näkökanta kuin ”Olet nyt paljon lähempänä sisaresi/ystäväsi taitoja. Melkein yhtä hyvä.”

Aikuisenakin  meillä on usein tapana verrata itseämme muihin. Se on kuitenkin tapa, josta olisi hyvä oppia pois. Seurata omien taitojen kehitystä ja verrata vain omiin aiempiin suorituksiin. Iloita omista onnistumisista ja saavutuksista sekä iloita myös muiden onnistumisista ja saavutuksista.

Päivän miete: Mitä minä osaan, missä olen hyvä?  Yritä keskittyä niihin taitoihin mitä jo osaat. Ihmisellä on usein pyrkimyksiä oppia uusia taitoja, mutta keskity tässä hetkessä pohtimaan niitä asioita, mitä tunnet jo osaavasi eikä niihin, mitä haluaisit vielä oppia.

Päivän harjoitus: Tee lista asioista mitä omasta mielestäsi osaat.Keskustella puolison, läheisten, ystävien tai työkaverin kanssa, mitä sinä osaat heidän mielestään. Voit yllättyä vastauksista. Usein muut pystyvät näkemään meistä asioita, mitä itse emme huomaa tai pidämme itsestäänselvyytenä.

Minä en osaa kokata gourmet ruokaa, mutta olen hyvä leipomaan. Minä en osaa piirtää muita kuin tikku-ukkoja, mutta olen taitava askartelemaan.  Minä en ole kummoinen laulaja, mutta olen hyvä näyttelijä. Oikeastaan miksi miettimään, mitä en osaa. Minä osaan monia asioita.  Minä osaan vaihtaa auton renkaat, minä osaan neuloa,  virkata ja ommella. Minä olen hyvä järjestelemään asioita ja olen hyvä kuuntelemaan. 

Parasta on kuitenkin se, että minä olen minä- ja sillä hyvä.

Sammakko on sammakko – kirjasta lisää täältä.

2 kommenttia artikkeliin ”Päivä 5: Minä olen minä

  1. iloitse sanoo:

    Mulla on ihan samoja kokemuksia lapsuudesta tai siis koulusta. Olen itse yrittänyt lasten kanssa tuoda tarvittaessa esille sen, että jos kehun tekijälle hänen työtään, se ei tarkoita etteikö muut olisi onnistuneet. Varsinkin sisarusten eri-ikäisyyden ja niiden myötä eri taitotasojen saa olla tarkkana, että korostaa niitä ikätason oppimisia. Välillä tuo 5v korostaa sitä, että hänellä on parempi kuin muilla ja saattaa dissata siskoaan. Siinä kohtaa yleensä nostan molempien töistä mukavia juttuja joita ei voi vertailla. Jos esikoinen jatkaa itsensä korostamista siskoa dissaamalla, mainitsen ikätasoon liittyvästä oppimisesta.

    Itse vertailin hyvin pitkään itseäni muihin ja oli kyllä työn ja tuskan takana saada se kitkettyä. Vieläkin se välillä nostaa päätään, mutta tunnistan sen ja osaan käsitellä sitä.

    Täytynee etsiä tuo sammakko on sammakko -kirja. Omiaan tuolle viisveelle, joka tykkää verrata itseään kavereihinsa ja muutenkin hyvä ku kohta alottavat päiväkodissa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s