Päivä 4: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen aikuisuus

 

 

Yksi asia, mikä pätee kaikilla kursseillani on sääntö: Saa jättää välistä. Otan sen myös tähän. Jos jonkun päivän aihe tai harjoitus ei jostain syystä tunnu hyvältä, jätä hyvällä omallatunnolla se pois. Se vaikuta kokonaisuuteen.

Aloitamme hyvä itsessämme – viikon lapsuudesta. Vaikka lapsuutemme ei kokonaan määrittele sitä, mitä olemme tässä hetkessä, on sitä hyvä aika ajoin tarkastella. Lapsuuden hyväksyminen sellaisena kuin se on ollut, hyvänä tai huonona, vaikuttaa onko se elämässämme taakkana vai voimavarana.

Mietin pääni puhki, mutta en saa palautettua mieleeni yhtään kehua lapsuudestani. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minua ei kehuttu lapsena. Sain lapsuudessani rakkautta, halauksia ja tukea,molemmilta vanhemmilta. Vaikka en sanoja muistakaan, muistan sen tunteen, mikä lapsuudesta jäi; Lämmin ja rakastava. Lapsuuteni ei ollut täydellinen ja se sisälsi paljon myös vastoinkäymisiä ja haasteita, joihin vanhempani eivät voineet vaikuttaa. Olen kuitenkin tyytyväinen lapsuuteeni. 

En olisi tänä päivänä sellainen kun olen, ellei lapsuuteni olisi ollut juuri sellainen kuin se oli.

Haluan kuitenkin selvittää, muistaako vanhempani kehuneeni minua ja kyselen heiltä vastauksia. ”Jaa, en nyt tiedä kehumisesta, mutta on monia asioita, missä te olitte hyviä (minä ja sisareni).” muistelee äitini ja isäni. ”Meistä oli hyvä, että teillä oli aina paljon kavereita. Olitte hyviä kaveruussuhteissa”, ”Ootte aina uskaltaneet tehdä asioita, ette jääneet arkailemaan. Ja jos ette jotain tienneet, niin otitte asioista selvää.”. ”Sinä olit aina rohkea ja menit kaikkeen toimintaan mukaan – vedit samalla mukaan myös koko perheen.” Olin siis ainakin sosiaalisesti älykäs, rohkea ja utelias, pohdin pääni sisällä ja vedän linjoja nykyiseen luonteenvahvuusmääritelmään. Verraten omia mielikuviani lapsuudesta vanhempien kuvaukseen, olen samaa mieltä. Juuri tuollainen muistan olleeni.

Vaikka olen jo aikuinen, tuntui hyvältä kuulla vanhemmilta positiivisia kommentteja lapsuudesta. Usein sitä muistaa vaan olleensa itsepäinen, äänekäs ja että halusi tehdä asiat aina omalla tavallani. Nyt tällainen muisteluhetki nosti esiin paljon hyviä muistoja. Leikit ala-asteen ystävien kanssa, ”kenkis”-jengin, esiintymiset koulun lavalla. Koko perheen yhteiset hetket ja lomamatkat. Yläasteen meikkikatastrofit, jotka nykyään vain naurattaa. Ihastumiset ja sydänsurut. Paljon sellaista, minkä tuntee liian usein unohtavansa. Vaikka kaikki mieleen nousseet muistot eivät ole hyviä, ovat ne nykyään enemmän voimavaroja kuin taakkoja – siitäkin minä selvisin.

Päivän pohdinta on seuraavanlainen:

Minkälaisista asioista sinä sait kehuja tai sinua kiitettiin lapsena? Missä asioissa tunsit olevasi hyvä? Kuka oli sinulle tärkeä henkilö lapsuudessa? Millaisia tunteita lapsuutesi ajattelu nostattaa? Koeta keskittyä hyviin muistoihin, tunteisiin ja ajatuksiin. Jokaisen lapsuudessa on myös huonoja asioita, mutta tässä mielikuvaharjoituksessa yritämme nostaa esiin juuri hyviä tapahtumia ja muistoja.

Harjoitus:

Jos vanhempasi ovat elossa, voit kysyä heiltä, mitä he muistavat. Kehuivatko, kannustivatko he sinua? Oliko siihen aikaan edes tapana kehua? Mitä hyvää he muistavat sinun lapsuudestasi ja kasvamisesta?

Jos vanhempasi eivät enää ole elossa, voi tämän tehdä muun sukulaisen, ystävän tai muistella menneitä itsekseen lapsuuden valokuva-albumin ääressä.

Huom! Jos lapsuutesi on ollut haasteita täynnä ja on vaikeaa palauttaa mieleen yhtään

lapsuus

Enter a caption

hyvää muistoa, niin ei hätää. Se mitä olemme olleet lapsina, ei määrittele sitä mitä olemme nykyään. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, mikä merkitys sillä on nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Suosittelen sinulle luettavaksi Ben Furmanin: Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Kirjassa on lyhyesti monia hyviä näkökulmia siihen, miten vaikea lapsuus on mahdollista kääntää voimavaraksi. Se on rohkaiseva ja tuhoaa monia myyttejä siitä, että vaikealla lapsuudella olisi yhtäläisyysmerkit vaikean aikuisuuden kanssa.

Sinulle antaisin pohdittavaksi seuraavanlaisen ajatuksen:

Mikä oli se asia/ne asiat, jotka auttoivat sinua selviytymään lapsuudestasi? Oliko elämässäsi joku henkilö, joka toi sinulle turvaa? Sisarus, isovanhempi, muu sukulainen, opettaja, valmentaja, joka uskoi sinuun ja antoi voimia? Oliko sinulla lemmikki tai mielikuvitusystävä? Pystyitkö pakenemaan mielikuvitusmaailmaan, kirjoihin tai kirjoittamiseen? Oliko joku harrastus sinulle tärkeä? Mieti niitä asioita, jotka kannattelivat ja saivat sinut selviämään.

Ben Furmanin kirjasta lisää täältä.

Onneksi kukaan ei omista tulevaisuutta, ja meillä on oikeus haaveilla ja sijoittaa sinne myönteisiä mielikuvia.

Ben Furman

 

 

 

One thought on “Päivä 4: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen aikuisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s