Osa 2: Optimismin opettelu

En minä osaa. En mä ole missään hyvä. Se epäonnistuu kuitenkin. En enää koskaan yritä. Mä vaan haluan mennä komeroon piiloon. Mä haluan kuolla. Tässä kokoelma lausahduksista joita olen kuullut eri-ikäisten lasten suusta, mutta en haluaisi. Miten sitten valaa lapseen optimistista uskoa ja voiko optimistiksi oppia? Tutkimuksien mukaan kyllä. Miten se sitten tehdään? Tässä muutama harjoitus, joista voi lähteä eteenpäin.

Optimismin lisäämiseksi on monia harjoituksia. Aluksi kannattaa aloittaa artikkelista optimistin ja pessimistin ero, jotta itse ymmärtää mitä on opettamassa ja mihin lasta kasvattamassa.Tästä artikkeliin.

Harjoitus 1: Sisäisen ajatusmallin muuttaminen

Olen luonut ajattelun VAHVA – mallin, jonka avulla voi muuttaa sisäisen puheen negatiivisesta ja lamauttavasta positiiviseksi ja kannustavaksi. Inspiraationa on toiminut Martin Seligmanin ABCDE – malli.

Vahvamalli:

Vastoinkäyminen – Tapahtuma, joka aktivoi pessimismin.

Automaattiset ajatukset – Kuinka tulkitsit tapahtuneen? Muista erottaa tunteet ajatuksista. Tähän kohtaan ajatukset.

Huolitunteet – Mitä teit ja mitä tunsit?

Vastaväite – Mitä muita vaihtoehtoisia selityksiä tilanteeseen voisi olla? Haasta itsesi ja automaattiset ajatuksesi.

Toimi: Hidasta ja pysäytä automaattiset ajatukset

  • Kerää todisteita, mitä todisteita ajatuksillani on?
  • Käy läpi muita mahdollisia ajatuksia, toimintamalleja
  • Arvioi vaikutuksia
  • Pahinta mitä voisi tapahtua?
  • Parasta mitä voisi tapahtua?
  • Todennäköisintä mitä tapahtuu?
    • Tee toimintasuunnitelma näiden varalle.

Avartuminen – mitä ajatuksille ja tunteille tapahtui automaattisten ajatusten purkamisen jälkeen? Löysitkö vaihtoehtoisen, tilanteeseen sopivamman positiivisen ajatusmallin?

 

VAH- osa on tapahtuneen ”rekisteröinti”. Mitä tapahtui, mitä ajattelin, mitä tunsin?

VA – osa on ajatuksien ja tunteiden muutososa. Mitä minun tulisi ajatella? Mitä näiden ajatuksien jälkeen tunsin?

 

Aikuisen ajattelun lyhyt esimerkki: Aikuinen epäonnistuu työprojektissa

Vastoinkäyminen – Olet uudessa tiimissä ja suunnittelette uutta tapahtumaa asiakasyritykselle. Muut tiimiläiset ovat vanhempia ja sinun tehtäväsi on tuoda uusia ideoita vanhoihin toteutustapoihin. Laitat peliin parhaat ja villeimmät suunnitelmasi, joita kollegat ensin hieman epäilevät, mutta saat ne ajettua läpi. Tapahtumapäivä on kaaosta ja puolet muutoksista epäonnistuu. Kävijöiden palaute ei ole imartelevaa ja kollegasi sysäävät negatiivisen palautteen niskoillesi.

Automaattiset ajatukset – Koko tapahtuma meni aivan pilalle. Saan varmasti potkut heti maanantaina. Olisi pitänyt pysyä vain vanhoissa kaavoissa ja tehdä ensiksi, vaikka yksi pieni, varovainen muutos. Tulevaisuudessa en kyllä enää avaa suutani ollenkaan.

Huolitunteet – Pettynyt siihen miten asiat menivät. Peloissaan siitä, mitä vastoinkäyminen tuo tullessaan (potkujen mahdollisuus). Surullinen siitä, että ei onnistunut.

Vastaväite – Tapahtuma sai myös positiivista palautetta ja osa ideoista onnistui. Asiakasyritys saattaa jopa olla innostunut rohkeudestani, ehkä saan myös kiitosta niistä ideoista, jotka onnistuivat.

Parasta, mitä voisi tapahtua: Asiakasyritys piti uusista ideoista ja palkkaavat tiiminne myös uudestaan suunnittelemaan seuraavaa tapahtumaa.

Pahinta, mitä voisi tapahtua: Asiakasyritys ei pitänyt tapahtumasta ja eikä palkkaa teitä enää. Saat lisäksi potkut. (Toimintasuunnitelma: Alat etsiä muita töitä.

Todennäköisintä, mitä tapahtuu: Saatte positiivista palautetta uusista onnistuneista suunnitelmista, mutta seuraavaa tapahtumaa varten epäonnistuneet uudistukset tulee joko pudottaa pois tai niitä tulee kehittää toimiviksi. (Toimintasuunnitelma: Alat heti kehittää epäonnistuneita kohtia, jotta voit esittää ne asiakasyritykselle yhteistyön jatkuessa)

Avartuminen – Olo helpottaa ja saat uutta voimaa jatkaa töissäsi. Alat jo tehdä uusia suunnitelmia epäonnistuneiden tilalle.

Lapsen ajattelun lyhyt esimerkki: Lapsi harjoittelee pyörällä ajamista

Vastoinkäyminen – Lapsi kaatuu harjoitellessaan pyörällä

Automaattiset ajatukset – Tämäkin  epäonnistui. En osaa edes pyörällä ajaa. Minä en osaa mitään. Ihan turha enää yrittää. Minä lopetan.

Huolitunteet – Pettynyt itseensä. Epäonnistumisen tunne.

Vastaväite – Toisaalta olen harjoitellut vasta muutaman päivän. Pääsen jo muutaman metrin eteenpäin, mikä on enemmän kuin pari päivää sitten.

Parasta, mitä voisi tapahtua: En enää kaatuisi ollenkaan. (Toimintasuunnitelmaa: Kiipeän pyörän selkään uudestaan)

Pahinta mitä voisi tapahtua: Kaatuisin koko ajan, enkä oppisi ajamaan pyörää ollenkaan ilman apupyöriä. (Toimintasuunnitelma: Palaan apupyöriin siksi aikaa, kun tasapainoni kehittyy)

Todennäköisintä mitä tapahtuu: Kaadun vielä muutaman kerran, mutta sitten opin.(Toimintasuunnitelma: Jatkan harjoittelua ja pyörällä ajamista)

Avartuminen – Viha ja pettymys helpottaa. Tulee olo, että haluaa yrittää uudestaan. Toivo onnistumisesta nousee ja usko onnistumiseen kasvaa.

Jos lapsi käy läpi vain VAH – osan voi hän jäädä kiinni negatiivisiin tunteisiin ja ajatusmalleihin. Tässä esimerkissä lapsi olisi voinut jättää pyöräilyn harjoittelun kokonaan. Luovuttaa ja  ajatella, että ei opi ikinä kuitenkaan. Tästä syystä aikuisen tulisi auttaa lasta prosessoimaan tilannetta VA – mallin mukaisesti.

Usein ihmiset käyvät tapahtumia läpi mielessään, mutta jos haluaa lapsen kuitenkin oppivan tämän, tulisi mallia käyttää ääneen. Papata siis huoletta ajatuksesi ulos vastoinkäymisten kohdalla, kunhan ne lopulta päätyvät avartumiseen ja sitä kautta hyvään lopputulokseen.

Sokerikuppi tippuu kiireessä lattialle ja leviää pitkin keittiön lattiaa. ”Tämäkin vielä” ajattelen ja huuliltani meinaa lipsahtaa ärräpäitä. Automaattiset ajatukset pompahtavat päähäni. ”Miksi juuri nyt kun on kiire? Miksi aina käy näin? Taas toheloin, kun en osannut toimia rauhallisesti. Aina mun aikataulut mättää.” Tunnen itseni epäonnistujaksi ja sähläksi. Poikani on kuitenkin paikalla ja näen tilanteen mahdollisuutena. Aloitan papattamaan ”Voi harmi, että sokeri putosi lattialle. Kylläpä ärsyttää, näin pääsi käymään juuri aamukiireessä. Onneksi kippo kuitenkin säilyi ehjänä. Aika harvoinhan mä kuitenkin tiputtelen mitään. Nappaapa se rikkaimuri siitä seinältä, niin saadaan lattia puhtaaksi.” ”Ei meitä haittaa”, huikkaa lapseni vastaukseksi ja hakee rikkaimurin.

”Ei meitä haittaa” kuuluu nykyään kotonani yllättävän usein, kun tulee jotain vastoinkäymisiä. Se on mielestäni merkki siitä, että lapseni osaa käsitellä pettymyksen tunteita ja vastoinkäymisiä jäämättä vatvomaan tai liikaa pyörittelemään niitä mieleensä. Vaikka pettymyksen, harmituksen tai suuttumuksen tunteita tulee, niin jonkun ajan kuluttua (riippuen vastoinkäymisen suuruudesta), ne on jo käsitelty ja elämä jatkuu.

Harjoitus 2: Kuvaharjoitus

Lapsen ajattelumalleja voi myös kehittää kuvaharjoituksin. Pienempien kanssa niitä voi käydä läpi sadunomaisesti keskustellen tai isompien kanssa kirjoitustehtävänä. Anna lapsellesi kuva, jossa lapsi kokee vastoinkäymisen (kaverit eivät leiki, kokeesta huono numero jne.). Pienten kanssa tilanteen voi rakentaa myös leikin kautta. Leikkiä voi ohjata siihen suuntaan, että tulee vastoinkäyminen. ”Nyt tää poika/tyttö jää yksin hiekkalaatikolle, kun ne muut menee tonne keinulle.” Jos lapsi antaa tilanteelle negatiivisen selityksen. Esim. ” Ne ei varmaan enää tykkää siitä”, voi tämä kertoa negatiivisesta ajatusmallista. Kun taas esim. ”Ne varmaan halusi vaihtaa leikkiä ja tää voisi mennä sinne myös mukaan” antaa jo paljon valoisamman kuvan.

HUOM! Yksi tai muutamakin negatiivinen reaktio ei välttämättä anna koko kuvaa. Lapsella voi olla huono päivä tai hän tutkii päässään eri ajatusmalleja. Kuitenkin jos lapsen vastaus on aina jotain negatiivista tai itseään kohdistuvaa liiallista syyttelyä, niin olisi hyvä yrittää lisätä lapsen positiivisuutta purkamalla tilannetta VA – mallin avulla. ”Ne kuitenkin leikki äsken sen tytön/pojan kanssa. Eikö se kuitenkin tarkoita, että ne on kuitenkin sen tytön/pojan kavereita?” Antamalla vaihtoehtoisia ajatusmalleja ja tutkimalla lapsen kanssa todisteita negatiivisia automaattisia ajatuksia vastaan autat lasta laajentamaan näkemystään asioista positiivisempaan suuntaan.

Kuvaharjoitus:

Iloinen tyttö

Elli: Hei Annika! Arvaa mitä? Sain kutsun Sinin huomisiin juhliin!

 

Elli kertoo Annikalle, että on saanut kutsun Sinin bileisiin. Annika ei ole saanut kutsua. Mitä Annika ajattelee?

Kasvoton tyttö

Annika. Lapsi voi piirtää tunnetilan (hymyilevä/surullinen/pohtiva jne) ja mitä Annika voisi sanoa

 

Lapsi voi ensiksi kertoa automaattiset ajatukset.

Ne voivat olla esimerkiksi:

Sini ei pidä minusta, eikä siksi halua kutsua minua bileisiin -> tuntee itsensä surulliseksi/hyljityksi/yksinäiseksi (negatiivinen).

Sini ei ole vielä kerinnyt kutsumaan minua (positiivinen) -> tuntee olonsa hyväksi

Jos lapsi aloittaa negatiivisella mallilla, on sitä hyvä yhdessä purkaa. Esimerkiksi: Mitä todisteita on sen puolesta, että Sini ei pitäisi Annikasta? Onko sellaisia? Mitä muita mahdollisia selityksiä tilanteeseen voisi olla? Ehkä Sini ei ajatellut Annikan haluavan tulla juhliin? Ehkä tilat ovat liian pienet ja Sini voi kutsua vain muutaman henkilön? Onko Annika ainoa jota ei kutsuttu?

Optimismin kehittyminen

Jos haluat testata oman lapsen optimistisuuden tasoa, löytyy Martin Seligmanin Optimistic Child – kirjasta myös optimismin mittaamiseen testit. Ne on tarkoitettu kouluikäisille, mutta mielestäni nuorempien tasoa voi myös testata keskustelemalla kysymyksistä. Tämä riippuu tietenkin siitä, millainen lapsi on kyseessä. Parhaiten arviointi onnistuu lapsilla, jotka pystyvät jo ymmärtämään syy-seuraus suhteita ja perustelemaan asioita. Ei siis ole tarkkaa ikää, missä vaiheessa asiaa voisi keskustelemalla testata, mutta aina voi yrittää ja kokeilla myöhemmin uudestaan, jos lapsi ei vielä ollut siihen valmis. Jos haluaa seurata optimismin kasvua, on hyvä testata optimismia alussa ja uudestaan esimerkiksi puolen vuoden harjoittelun jälkeen.

Kertauksena:

  • Nappaa ajatus – tunnista ajatukset, joita tulee, kun tunnet olosi huonoksi.
  • Käy läpi automaattiset ajatuksesi ja tunteesi
  • Etsi tilanteeseen uusia ajatusmalleja ja etsi niille todisteita
  • Arvioi tilanne uudelleen. Mitä tapahtui ajatuksille, mitä tunteille?

Aiheesta lisää: Martin Seligman: Optimistic Child

7 thoughts on “Osa 2: Optimismin opettelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s