Kai ja Kettu

Poika istuu nurmikolle ja mutisee itsekseen: ”Kun sä aina, kun et sä koskaan ja minä olen sanonut sata kertaa. Minä en kyllä koskaan opi.”

(Kettu saapuu pojan viereen ja kietoo hännän hänen ympärilleen)

Kettu: Hei.

Poika: Hei.

Kettu: Minä olen kettu

Poika: Sinulla on lämmin häntä.

Kettu: Kiitos. Minulla on valtava häntä. Ollut syntymästä asti. Toisista ketuista se oli omituista, mutta minun emoani se ei haitannut. Minusta olin hänestä tosi hyvä monessa asiassa. Hännälläni pystyin esimerkiksi helposti lämmittämään pienempiä veljiäni ja kuten nytkin, sillä on hyvä lohduttaa.

Poika: Sinun häntäsi on kyllä pehmeä ja ihana. On kuin olisi lämpimässä pesässä.

Kettu: Ja katso… (painaa tassun maahan).

Poika: Sinun tassunjälkesi on jotenkin hassu… hmm… Sinulla ei ole lainkaan kynsiä!

Kettu: Ei niin. Siksi olen hyvä myös silittelemään, koska kynteni eivät voi vahingossakaan raapaista ketään.

Poika (ottaa ketun tassun käteensä): Sinun tassusi on pehmeä ja sileä. Oletpa sinä hassu kettu.

Kettu: Niinpä ja haluatko kuulla mikä on hassuinta? (Kuiskaa pojalle) Minä tykkään pihlajanmarjoista.

Poika: Eivätkö ne olekaan happamia?

Kettu: Eivät ollenkaan. Minulla on niitä aina mukana repussani. Ne auttavat minua palaamaan hyviin muistoihin ja välillä niissä on piilossa, vaikka mitä salaisuuksia. Haluatko yhden?

(Kettu ojentaa pojalle yhden ja poika maistaa)

Poika: Tämähän maistuu ihan makkaravoileiville! Niille jota söimme mummolassa kesäpäivinä. Aurinko paistoi ja me makasimme siskon kanssa nurmikolla. Katsoimme pilviä ja yritimme keksiä miltä eläimiltä ne näyttivät. Se oli ihana päivä.

Kettu: Jokainen pihlajanmarja sisältää hyvän muiston, ajatuksen tai opetuksen. No melkein kaikki, osa pihlajanmarjoista on kujeilija marjoja. Ne sisältävät hassutteluja, höpsöjä juttuja ja vitsejä.

Poika: Onpas hassuja marjoja! Saanko toisen?

Kettu: Jokaisen tulisi kerätä omat marjat, mutta voin auttaa sinua etsimään. Minä lähdin maailmalle etsimään lapsia ja aikuisia, jotka tarvitsevat apua hyvän löytämiseen. Minä olen erinomainen hyvän nappaaja.

Poika: Hyvän nappaaminen… mitä se tarkoittaa?

Kettu: Meillä on elämässämme paljon hyviä asioita. Meissä on hyvää, meidän ympärillä on hyvää ja me voimme myös tehdä hyvää toisillemme. Aina emme kuitenkaan näe sitä, vaan tartumme kaikkeen ikävään, negatiiviseen ja unohdamme hyvän.

Poika: Minun elämässäni ei ainakaan ole mitään hyvää. Minä en ole missään hyvä ja vanhempien mielestä olen aina väärässä paikassa, sanon vääriä asioita enkä koskaan kuuntele tai tottele.

Kettu: Ei kai nyt vaan? Pihlajanmarjat taitavat olla loppu myös sinun vanhemmiltasi. Mutta älä huoli. Minä autan. Lähdetkö mukaan… muuten. Unohdin ihan kysyä nimeäsi.

Poika: Kai, minun nimeni on Kai.

Kettu: Oikein oivallinen nimi. Kai ja Kettu. Se sopii hyvin. Lähdetään Kai!

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Kai ja Kettu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s