Osa 1: Pessimististä optimistiksi

”Siitä puuttuu yksi pala, mutta ei meitä haittaa. Välillä käy näin. Varmaan vaan pudonnut siirrettäessä. Kyllä se siivotessa löytyy.” huikkaa poikani ja jatkaa palapelin kasaamista. Huokaisen helpotuksesta. Poikani oli tapahtuma-aikana siinä kehityksenvaiheessa, jossa elämä tuntuu välillä olevan kuvasarjasta ”Why my child is crying”. Itku tai harmitus tuli mitä kummallisimmasta syystä ja ajatusmalli oli hyvin negatiivinen. Itku tuli juustopalan katkeamisesta tai siitä, että ulkona oli tuulista. Koko maailma tuntui olevan lastani vastaan. Omaa kärsivällisyyttä helpotti tieto, että tämä on monelle tuttua ja osa normaalia lapsen aivojen kehitystä. Tunteiden hallinta ei ollut vielä kehittynyt täysin ja pienetkin asiat voivat tuntua suurilta. Tuo lause oli yksi murroskohdan merkeistä, oltiin selvästi siirtymässä eteenpäin.

 Vaikka tässä kyse on aivojen kehityksestä, myös kasvatuksella on vaikutusta siihen, jääkö tämä vain kehitysvaiheeksi vai tuntuuko lapsesta jatkossakin pienetkin asiat ylivoimaisilta ja ajatusmalli pysyy pessimistisenä.

Optimismia voi onneksi opettaa.

Millä tavalla optimisti ja pessimisti suhtautuvat vastoinkäymisiin ja innostumisiin? Mikä on niiden ero?

Optimismin perusta ei ole lapsen iloisuudessa tai hänen kyvyissään, vaan siinä mitä hän uskoo tapahtumien syiden olevan.

Huonot tapahtumat ja epäonnistumisista pessimisti ajattelee, että tilanteiden syyt ovat muuttumattomia. Hän ei voi itse vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, vaan tapahtumat tai piirteet ovat pysyviä. Huonoja asioita tapahtuu useimmin kuin hyviä. Syyt ovat yleisiä eli pessimistin ajattelussa syyt ovat laajempia. Kun on huono jalkapallossa, ajattelee pessimisti, että hän on huono urheilussa. Pessimistin mielestä syyt ovat sisäisiä eli syyt ovat hänessä. Hän ei näe syytä ulkoisissa tekijöissä.       

Vastoinkäymiskaavio                            

 

Vastoinkäymiskaavio 

Onnistumisissa kaavio taas menee ristikkäin. Onnistumiset ovat pessimistin mielestä muuttuvia, yksittäisiä ja onnistumisen syyt ulkoisia. Optimistin mielestä onnistumiset ja hyvät asiat ovat enemmän muuttumattomia (niitä tapahtuu useammin kuin epäonnistumisia), yleisiä ja syyt sisäisiä.

Onnistumiskaavio

 Omaa tai lapsen ajatuksia voi testata esimerkiksi seuraavalla kuvaharjoituksella:

 Vastoinkäyminen                                                      

Vastoinkäyminen

 

Ajatukseni tilanteesta?                                                                                          

 

 

 

Onnistuminen

Onnistuminen

 

Ajatukseni tilanteesta?

 

 

 

 

 

 

Esimerkkikuva on hyvä valita lapsen kehitystason sekä hänen omien kiinnostusten mukaan. Vastoinkäymiskuvassa voi olla kiusaamistilanne, huono koulunumero tai muu vastaava. Onnistumisessa taas hymypatsas, ystävien leikkihetki tai muu vastaava.

Vastausehdotus näihin kuviin artikkelin lopussa.

Vanhempien tehtävä. Miten sitten voit istuttaa tämänlaista ajatusmallia lapselle? Tähänkin vastaus on mallina oleminen. Kun itse sanoitat  elämän onnistumisia ja epäonnistumisia optimistisen mallin kautta, iskostat samat ajatukset myös lapselle. Aivan jokapäiväisissä tapahtumissa voit antaa mallia lapsellesi. Muista tehdä tämä ääneen, eikä vain pään sisällä, jotta lapsesi saa suhtautumismallista kiinni.

 Käännyn kaupan parkkipaikalle ja tutkailen vapaata paikkaa, huomaten, että yhtään ei löydy. ”Voi harmi, tällä kertaa kävi niin, että yhtään paikkaa ei löydy” aloitan ääneen pohtimisen takapenkillä istuvalle pojalle,” Eipä tullut mieleeni, että kaikki muutkin ovat samaan aikaan kaupassa. Ajetaan sitten tuonne vähän kauemmaksi kadun varteen, niin äiti saa harjoiteltua taskuparkkeerausta samalla ja saadaan vielä nauttia hieman raikasta ulkoilmaa, kun kävellään muutama askel enemmän kauppaan.”

Mikä olisi ollut vaihtoehtoisesti pessimistinen ajattelutapa tässä tilanteessa? Käännyn parkkipaikalle ja huomaan, että yhtään paikkaa ei löydy. ”Ei voi olla totta, että täällä ei taaskaan ole yhtään paikkaa. (muuttumaton, aina) Miten mä en tajunnut, että kaikkihan on täällä taas tähän aikaan. Olisi pitänyt tietää, mutta mä en koskaan osaa ajatella hetkeä pidemmälle (sisäinen). Nyt joudutaan ajaa tonne kadun varteen ja siellä on aivan varmasti vaan tosi ahtaita paikkoja ja mä oon niin huono ajamaan autoa (yleinen) ja sitten joutuu taas kävelemään raskaiden kauppakassien kanssa pitkän matkan autolle takas”

Kuvaus voi tuntua hieman ääripäältä, mutta esimerkkien tarkoitus on tuoda esiin selkeät ääripäät ja tuoda käyttöön koko taulukko. Todellisuudessa useimmiten yksi tai kaksi kohtaa taulukosta täytyy ja harvemmin kaikki kolme.

Mallina olemisen lisäksi erilaiset optimistisuutta lisäävät harjoitukset (kuvat, tarinat jne) auttavat lasta sisäistämään optimistisen ajattelumallin.

Elämänalueet. Ihminen voi olla samaan aikaan optimisti sekä pessimisti, koska usein ajatukset vaihtelevat elämänalueittain. Voit olla samaan aikaan optimisti töiden suhteen, mutta pessimisti ihmissuhteissa. Aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat paljon meidän kuvaamme itsestämme. On siis hyvä miettiä, millä elämän alueilla oma pessimismi nousee esiin ja keskittyä varsinkin sen ajattelumallin muuttamiseen.

Sananen vastuun ottamisesta. Usein kysytään, että eihän lapsi ota sitten yhtään vastuuta vastoinkäymisistä tai epäonnistumisista, jos syyttää aina ulkoisia tekijöitä. Kyse ei ole siitä. Kyse on kohtuudellisuudesta. Lapsen ei tulisi syyttää liiaksi itseään, vaan ymmärtää, että kyse voi olla myös ulkoisista tekijöistä ja tarkastella asiaa monesta näkökulmasta. Lapsen (ja aikuisenkin) ei tulisi syyttää itseään asioista joihin ei voi vaikuttaa. Liialliset ja jatkuvat itsesyyttelyt altistavat masennukselle. Tavoite olisi saada lapsi näkemään syyt tilanteen mukaisina, milloin syy on oikeasti heissä ja heidän tulisi ottaa vastuu ja korjata käytöstään ja milloin syyt ovat muissa tekijöissä.

Vielä takaisin alkuun. Jos lapseni olisi ajatuksiltaan pessimisti, hän olisi voinut reagoida palapelin palan katoamiseen seuraavasti. ”Taas on pala hävinnyt. Aina mulle käy näin, kun yritän pelata. Mä olen varmaan hukannut sen jonnekin, kun olen tällainen sählä ja hukkaan aina kaiken.” Onneksi näin ei ollut ja toivottavasti poikani optimistisuus pysyy ja vahvistuu läpi elämän.

Lähde ja lisää harjoituksia: Martin Seligman: Optimistic Child

Kuvaharjoituksen eräs vastausmalli:

Vastoinkäyminen:

Pessimistinen ajatus: Mä en saa tätä esseetä kirjoitettua ajoissa, aina mulla on kaikki myöhässä (muuttumaton), mä oon niin laiska (yleinen ja sisäinen).

Optimistinen: Tällä kertaa tämä essee kyllä myöhästyy (muuttuva, yksittäinen), kun on ollut niin paljon kaikkia muita velvollisuuksia (ulkoinen).

Onnistuminen:

Pessimistinen: Ohhoh. Minä voitin. No tämäpä harvinaista (yksittäinen). Varmaan johtui uusista kengistä tai siitä, että muilla oli huono päivä (ulkoinen). Jää kyllä mulla varmaan viimeiseksi voitoksi (muuttumaton).

Optimistinen: Jee! Voitin koska olin harjoitellut hyvin (sisäinen) ja olen hyvä urheilija (yleinen).

 

4 thoughts on “Osa 1: Pessimististä optimistiksi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s