Positiivisen kasvatuksen tavoitteet

 

Aloitan illan kirjoittamalla fläppitaululle, mitä toivomme lapsellemme? Listalle kertyy vastauksiksi muun muassa terveyttä, viisautta ja rakkautta. Useimpien vanhempien vastaus on kuitenkin ”onnellisuus”. Haluamme lapsemme olevan onnellisia. Mutta mistä onnellisuus muodostuu? Mitkä ovat sen osa-alueet?

Positiivisen kasvatuksen tavoitteena on onnellinen, hyvinvoiva lapsi. Kasvatuksen pohjana on positiivinen psykologia ja positiivinen pedagogiikka. Sen pohjalta olen muokannut ne tavoitteet, mitä positiivisella kasvatuksella yritetään saavuttaa.

Onnellinen lapsi =

Onnellinen lapsi

  • Kukoistava

  • Tuntee luonteenvahvuutensa

  • Optimisti

  • Hyvä minäpystyvyys

  • Resilientti

  • Hyvät sosiaaliset taidot

 

Kukoistus on hyvinvointia ja sen pohjana on kolme eri aluetta. Ensimmäinen on emotionaalinen hyvinvointi. Tämä tarkoittaa, että elämässä on myönteisten ja negatiivisten tunteiden sopiva balanssi. Lapsi on tyytyväinen elämään monella eri osa-alueella ja hänellä on kyky selvitä elämän negatiivisista asioista. Toinen on sosiaalinen hyvinvointi. Lapsella on kokemus arvostuksesta ja ryhmään kuulumisestä. Hän hyväksyy erilaisia ihmisiä ja kokee, että hänen toiminnallaan on merkitystä ryhmälle ja hänen elämässään on myönteisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Kolmas alue on psykologinen hyvinvointi. Lapsi hyväksyy itsensä ja tuntee omat vahvuutensa. Hän uskaltaa mennä kohti haasteita ja toteuttaa omaa potentiaaliasi. Hän tuntee, että hänen elämällään on merkitystä ja kokee itsenäisyyttä ja voi elää arvojensa mukaista elämää.

Luonteenvahvuudet ovat meitä parhaiten määritteleviä ominaisuuksia. Ihmiset, jotka tunnistavat omat vahvuutensa ja osaavat valjastaa ne käyttöön omassa elämässään, saavuttavat elämässään toivottavia ja myönteisiä asioita. Luonteenvahvuuksien tutkiminen ja tunteminen ovat osa hyvää itsetuntemusta. Kun lapsi tuntee omat luonteenvahvuudet, hän voi käyttää niitä elämässä etenemiseen.

Optimistisuus auttaa tutkitusti ihmisiä pärjäämään niin arjessa, opiskelussa, ihmissuhteissa kuin työelämässä. Ihmismieli on taipuvainen tarttumaan kielteisiin seikkoihin ja prosessoimme negatiivista palautetta pidempään kuin positiivista. Optimistisuutta voi opetalla ja vanhemmat tehtävä on antaa lapselle optimistisia ajatusmalleja pessimististen tulkintojen tilalle.

Optimistisuus ei tarkoita sitä, että elämässä ei ole ollenkaan ikäviä tai negatiivisia tunteita, vaan optimisti näkee ne osana elämää. Kuitenkin ikävät asiat ja negatiiviset tunteet eivät määritä koko elämää, vaan ovat ohimeneviä, muutettavia ja yksittäisiä.

Minäpystyvyys vastaa perimmiltään kysymykseen: ”Pystynkö suoriutumaan tästä tehtävästä tässä tilanteessa?” Se näkyy lapsen jokapäiväisessä elämässä. Lasten uskomuksiin heidän kyvyistään suoriutua erilaisista tehtävistä esimerkiksi ulkovaatteiden pukemisesta, kirjan lukemisesta, pyörällä ajamisesta. Lapsi, jolla on hyvä minäpystyvyys, ajattelee että hän pystyy suoriutumaan tehtävästä. Lapsen uskomukset omista kyvyistään vaikuttavat myös siihen, millaisia tavoitteita hän itselleen asettaa, kuinka kauan hän jaksaa yrittää suorittaa tehtävää vaikeuksista huolimatta ja kuinka paljon hän tekee töitä pyrkimystensä eteen sekä siihen, mitä tehtäviä hän valitsee suorittaakseen. En voi estää kaikkea pahaa mitä oman lapseni tai työssä kohtaamieni lasten elämään tulee, mutta voin opettaa sitä, miten niistä voi selviytyä. Selviytymismekanismien opettaminen lapselle sekä hänen minäpystyvyyden kehittäminen ovat mielestäni yksi avainasioista lapsen kasvatuksessa.

Resilienssi on se henkinen kuminauha, joka auttaa meitä sopeutumaan vaikeisiin tilanteisiin. Positiivinen adaptaatio, joka yhdistyy optimismiin. Lapsella on kyky aloittaa alusta, kyky nähdä uhat mahdollisuuksina ja hänellä on ongelmanratkaisutaitoja. Resilienssien kehittyminen tarvitsee vastoinkäymisiä. Vanhemman tehtävä ei ole antaa valmiita ratkaisuja, jotta elämä olisi mahdollisimman helppoa. Hänen tulee antaa lapselle työkaluja ja tietoa. Pohtia yhdessä, millä selvitä pulmista ja vaikeuksista. Näin kehittää lapsen ongelmanratkaisutaitoja sekä kasvattaa resilienssiä.

Sosiaaliset taidot auttavat lasta luomaan kestäviä ihmissuhteita, niin lapsiin kuin aikuisiin. He suhtautuvat positiivisesti ja luontevasti uusiin tilanteisiin. Heillä on hyvä ongelmanratkaisutaidot ja osaavat ratkaista konflikteja. He ilmaisevat toiveensa vakuuttavasti ja selvästi. He pyytävät anteeksi kun ovat väärässä, mutta pysyvät kannassaan, kun ovat oikeassa.

Nämä ovat kasvatuksen yläotsikoita, joiden sisälle kuuluvat myös mm. tunteiden hallinta, itsesäätely, hyvä itsetunto, oman itsensä arvostus ja vuorovaikutustaidot.

Laajemmin tavoitteista ja miten niihin pääsee ja miten ne näkyvät eri-ikäisissä lapsissa, avaan muissa kirjoituksissa.

Tässä kirjoituksessa käytettyjä lähteitä sekä suositeltavaa luettavaa:

Bandura, A. Self-Efficacy: The Exercise of Control. New York: Stanford University. 1997.

Lahti, Emilia. Sisu ja vastoinkäymisistä kumpuava kasvu. Näkökulmia positiiviseen psykologiaan – luento. Helsingin yliopisto. 15.10.2014.

Seligman, Martin. The optimistic child. A proven program to safeguard children against depression and build lifelong resilience. First Houghton Mifflin. 1995.

Uusitalo-Malmivaara, Lotta; Vuorinen, Kaisa. Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. PS-kustannus. 2016

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s